Lapsi tuli eilen itkien koulusta kotiin ja ilman toista kenkää

Miksi mulle tulee aloittajasta mieleen kivikissaäiti...?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen tunnistaa provoksi siitä, että ap:n lapsi käy koulua MUIDEN vajjakki-aivokääpiöiden seurassa.

AP on siis sitä mieltä, että myös oma lapsi on vajjakki-aivokääpiö.

Niin, tuon aloituksessa olleen lauseen olisi pitänyt kuulua näin: "muiden, vajjakkiaivokääpiöiden, seurassa". Ajatus oli jotenkin se, että ensinnäkin sitä pitää käydä muiden seurassa, ja sitten se, että ne lisäksi ovat tuollaisia. Huonosti ilmaistu, myönnän.

ap

Tai onhan se ihan hyvä, että koulua käydään muiden seurassa, mutta joskus tuntuu, että lapselleni olisi hänen arvolleen sopiva sellainen 4-5 lapsen (kotikoulumainen) luokka, jossa olisi yhtä pätevä opetus. Varmaan monella muullakin olisi niin, että se olisi heidän lapsensa arvolle optimaalista, en sitä kiistä. Enkä siis tarkoita mitään sopeutumisluokkaa!!!

ap

Tulee mieleen Gerald Durrellin tarinat koulunkäynnistään, kun hän kävi kotikoulua opettajan johdolla perheensä asuessa Kreikan saaristossa (brittiperhe) joskus 30-40(?) luvulla. Eläimet ja muu kotiväkeni -kirjan kirjoittajan, siis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ne kiusaajat pärjää elämässä hyvin. Opeta lapsesi pitämään puolensa.

Oon koittanut, mutta kyseessä on kiltti ja fiksu lapsi, joka ei ymmärrä, miksi muille pitäisi olla ilkeä. Ja itseasiassa jos hän on, siitä tuleekin syyttitä yms. Mutta hän ei ole ikinä oma-aloitteisesti ilkeä, eikä kiusaa ketään, muissa lapsissa on vikaa.

ap

Joo, mutta sun pitää tukea lastasi laittamaan kampoihin. Kerrot lapselle että kun toinen tulee kiusaamaan, niin takaisin vain, kyllä se sattuu sinuun, mutta pääasia että kiusaajaan sattuu myös. Olet 100% lapsesi takana kun koulussa sitten istutte opettajan kanssa ruotimassa lapsesi "väkivaltaisuutta". Me tehtiin näin, ja parin "tappelun" jälkeen kiusaaminen loppui. Kiusaajan äiti muistaakseni ei tykännyt, kun kiusaajalta oli tullut veri nenästä :D Nyt vuosia jos tapahtuneesta nuo nuoret on ihan hyviä ystäviä keskenään.

Kyllä itseään kannattaa ja pitää puolustaa. Olin itse muiden tyttöjen kiusattavana koko yläasteen. Olen luonteeltani aika kiltti ja aluksi ajattelin, että ne heltyisivät, jos olisin niitä kohtaan mukava. Siitä ei ollut mitään apua. Aloin sitten antaa takaisin, sanoin ilkeästi ja kävin fyysisestikin kiinni, jos tarve vaati.

Siitäkään ei ollut apua - mutta näin jälkeenpäin olen tosi iloinen, etten antanut heille valtaa käyttäytyä miten huvitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ne kiusaajat pärjää elämässä hyvin. Opeta lapsesi pitämään puolensa.

Oon koittanut, mutta kyseessä on kiltti ja fiksu lapsi, joka ei ymmärrä, miksi muille pitäisi olla ilkeä. Ja itseasiassa jos hän on, siitä tuleekin syyttitä yms. Mutta hän ei ole ikinä oma-aloitteisesti ilkeä, eikä kiusaa ketään, muissa lapsissa on vikaa.

ap

Joo, mutta sun pitää tukea lastasi laittamaan kampoihin. Kerrot lapselle että kun toinen tulee kiusaamaan, niin takaisin vain, kyllä se sattuu sinuun, mutta pääasia että kiusaajaan sattuu myös. Olet 100% lapsesi takana kun koulussa sitten istutte opettajan kanssa ruotimassa lapsesi "väkivaltaisuutta". Me tehtiin näin, ja parin "tappelun" jälkeen kiusaaminen loppui. Kiusaajan äiti muistaakseni ei tykännyt, kun kiusaajalta oli tullut veri nenästä :D Nyt vuosia jos tapahtuneesta nuo nuoret on ihan hyviä ystäviä keskenään.

Lapsi itse ei suostunut paljon kertomaan tapahtuneesta, mutta nyt oli kertonut isälleen, että ainakin joku oli tönäissyt portaissa. Lapsella on huono tasapaino, joten on aika vaikea antaa takaisin, eikä portaissa pidä muutenkaan taistella. Tönäisy saattaa olla tahatonkin, joskin olisi toki toivottavaa katsoa minne on menossa, eikä törmäillä toisiin, jos joku siellä on ryntäillyt. Mies meni koululle selvittämään asiaa.

ap

Jos on mitään fyysistä niin tee rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ne kiusaajat pärjää elämässä hyvin. Opeta lapsesi pitämään puolensa.

Oon koittanut, mutta kyseessä on kiltti ja fiksu lapsi, joka ei ymmärrä, miksi muille pitäisi olla ilkeä. Ja itseasiassa jos hän on, siitä tuleekin syyttitä yms. Mutta hän ei ole ikinä oma-aloitteisesti ilkeä, eikä kiusaa ketään, muissa lapsissa on vikaa.

ap

Joo, mutta sun pitää tukea lastasi laittamaan kampoihin. Kerrot lapselle että kun toinen tulee kiusaamaan, niin takaisin vain, kyllä se sattuu sinuun, mutta pääasia että kiusaajaan sattuu myös. Olet 100% lapsesi takana kun koulussa sitten istutte opettajan kanssa ruotimassa lapsesi "väkivaltaisuutta". Me tehtiin näin, ja parin "tappelun" jälkeen kiusaaminen loppui. Kiusaajan äiti muistaakseni ei tykännyt, kun kiusaajalta oli tullut veri nenästä :D Nyt vuosia jos tapahtuneesta nuo nuoret on ihan hyviä ystäviä keskenään.

Mutta näinhän siinä on pakko toimia, olenkin ollut, joskin toistaiseksi koulu ei ole (joutunut koittamaan) vierittää mitään tilanteita lapsemme syyksi, mutta jos joskus koittavat... Kun kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi tekisi toisille pahaa.

ap

Kunnon vanhemmat toimii juuri noin, että HE ITSE tuntevat lapsensa parhaiten ja PUOLUSTAVAT TÄTÄ, kun koulu koittaa vierittää heidän lapsensa syyksi asioita. Sen sijaan pskamaiset vanhemmat, kuten äitini, kuvittelee syyn olevan lapsessa ja lipoo ruskealla kielellä koulun opettajien persettä, ja haukkuu ja moittii LASTAAN, koska OMA ÄITINSÄ oli opettaja, joten EIHÄN KOULU VOI KOSKAAN MOKATA MITÄÄN. Ja en nyt puhu siitä, jos lapsessa ON OIKEASTI vikaa ja syytä, ja koulun kanssa selvitellään sitä.

ap

Minun äitíni olikin oikein pahommanmoinen kiusaaja ni ja pska.

ap

Äitini vaan sönkötti, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikka ensinnäkin; itsensä kanssa toimeentuleminen on paljon tärkeämpää, kuin idioottien kanssa toimeentuleminen on, esimerkiksi. Ja toisekseen, mitä hlevettiä sitä toimeentulemista vaaditaan siten, että vieritetään syy vain sen niskoille, joka jostain tilanteesta hermostuu? Aivan yhtälailla muidenkin on opittava tulemaan toimeen hänen kanssaan. Äítini tietenkin skippasi sen kohdan, koska rakasti toisten lapsia enemmän, kuin omaansa.

ap

Minä kyllä tiedän minun lapseni, ja tiedän, että hän osaa ja haluaa tulla kaikkien kanssa toimeen, äítini vain oli sellainen idiootti vttupää, ettei uskonut sitä minusta, jos TOISTEN KÄYTÖS LOUKKASI minua. Joo, kukapa sillä hetkellä haluaa sellaisille kpäille hyvää?

ap

Ja siksipä äitini ei nyt sitten enää tapaakaan lapsenlapsiaan, koska ei ole ansainnut mummina sitä. Tai no, en ole kieltänytkään, mutta ei hän ole ottanut yhteyttä, koska MINÄ en oma-aloitteisesti soittele hänelle ja kerro, mitä lapsill kuuluu, kutsu meille, tai vieraile siellä.

ap

Meidän lapsi (9v) on rauhallinen ja hieman pikkuvanha (ei ole ainoa lapsi). Hän harrastaa pokemonkortteja, lukemista sekä potkunyrkkeilyä. Eipä ole kaverit kertaakaan tulleet v**ttuilemaan vaan antaa olla vaan. Ehkä se riski kiertopotkusta pään alueelle ennalta ehkäisee hieman tuota halua kiusata. Hän on kuitenkin luonteeltaan sellainen kukkaislapsi joak ei tekisi pahaa kenellekään (paitsi vastustajalle ringissä).

Mites tämä nyt taas näin kääntyi?