Lue keskustelun säännöt.
Miten kotitöiden jako tällaisessa tilanteessa?
23.05.2018 |
Maksamme asumiset ja ruoat ja elämiset ja kaikki sellaiset puoliksi ja meillä on suunnilleen sama palkka. Mutta minä teen vain tunnin pari päivässä töitä, senkin kotona siihen aikaan kuin haluan. Mies taas joutuu raatamaan pitkiä työpäiviä ja on niiden vuoksi paljon pois kotoa. Myönnän, että minulla on helppo ja lokoisa elämä, paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuus rentoutua kotona sohvalla vaikka viisi tuntia tekemättä mitään silloin kuin ikinä vain haluan. Miehellä taas on kieltämättä aika rankka elämä. No mies olettaa, että teen kaikki kotityöt, koska voin olla päivät kotona eikä minulla ole erityisiä kiireitä eikä työnikään vaadi mitään palautumista. Ymmärrän hänen ajatuksen, mutta toisaalta tuntuu epäreilulta, että hän eläisi kuin hotellissa. Jos hän olisi sinkku, niin hän joutuisi työnsä jälkeen tekemään myös ne kotityöt. Mitä mieltä olette? Mikä olisi reilua?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Itse olin työttömänä tuossa viime vuonna noin 5 kk, kun poikaystävä taas teki pitkiä työpäiviä. (Huom, maksoimme silti kulut puoliksi) Ei asiasta edes keskusteltu mitään, vaan ihan luonnollista mun mielestä oli, että mä tein enemmän kotitöitä. Miksi olisin halunnut vaatia toista väkisin tekemään saman verran, vaikka on kiireisempi ja väsyneempi? Eikö parisuhteessa oo aika normaalia haluta tehdä toisen eteen ja toisen parhaaksi asioita? Mulle ainakin tuli hyvä mieli, kun poikaystävä ilahtui ja monesti kiittelikin, että on kiva tulla pitkän päivän jälkeen kotiin kun ruoka on valmiina, on siivottu tms :) Ja toisaalta se samalla hyödytti myös mua itseäni, koska silloin se pari tuntia mitä iltaisin oli aikaa ennenkuin hänen piti mennä nukkumaan, saatiin sitten viettää yhdessä jutellen, telkkaria katsellen, ulkoillen, halaillen yms sen sijaan, että olisin pyöritellyt peukaloitani poikaystävän tehdessä kotitöitä :D Tosin viikonloppuisin hän tekee töitä vain lauantaina ja silloinkin vain 2-4 tuntia, joten viikonloppuna ruoanlaitto, tiskikoneen täyttö/tyhjäys ja tarvittaessa tehtävä siivous hoidettiin yhdessä, koska poikaystäväkin oli silloin kotona.
Parisuhteet muistuttaakin nykyään enemmän sukupuolten välistä sotaa kuin suhdetta, jossa tehdään rintarinnan asioita kumpikin omia vanhvuuksia käyttäen. Aika luonnollisesti meidän suhteessa on löynyt sopivat "roolit" mies esim. hoitaa kaiken ruokaan liittyvän, koska on siinä parempi. Kaikkea ei varmastikaan jaeta tismallen tasan, mutta hyvin menee joten olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tekisin kotityöt ihan vain aikani kuluksi. Ja kun mies tulee kotiin, voitaisiin keskittyä enemmän seksiin.
Itse keksisin ajan kuluksi paljon parempaa tekemistä mitä siivoamisen. Seksi hoidetaan yhdessä, joten miksei sitten siivoamista?
Ihan oikeasti, tuohon kun lähdette, niin saatte hoitaa ne kotityöt sitten loppuelämän ajan yksin.
No jäähän siinä vielä paljon aikaa muuhunkin tekemiseen, jos kerta on vaikka viisi tuntia aikaa. Eihän kotitöihin kauan mene, jos joka päivä vähän tekee. Ja ruoanlaitto on harrastukseni.
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No ei oo kyllä ihme että ihmiset on nykyään yksin.. Mä oon lasten kanssa tällä hetkellä kotona ja se on itsestään selvää että hoidan täällä samalla ne kotityöt mitä ehdin tehdä. Ei tulis kuuloonkaan että kun mies tulee kotiin pitkän päivän jälkeen niin sen tarvis ruveta siivoon tai muuta.. Sit kun oon taas töissä niin hommat jakaantuu vähän toisella lailla. Mutta meillä onkin pitkä ja edelleen onnellinen suhde ja epäilen sen osittain johtuvan siitä että meillä on käytössä jo nämä nykyään ilmeisesti vanhentuneet sukupuoliroolit. Minä saan olla nainen ja mies saa olla mies ja hoitaa kumpikin ne omat hommansa.
Siellä se pikkurouva on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa, kun pitäisi seisoa miehen takana piiska kourassa vaatimassa paljon antamatta samanlaista kohtelua takaisin esim. hieromalla miehen hartioita rankan työpäivän jälkeen ja tekemällä tälle ruokaa valmiiksi koska sehän olisi alentavaa ja loukkaisi naisen arvoa.
Vierailija kirjoitti:
No ei oo kyllä ihme että ihmiset on nykyään yksin.. Mä oon lasten kanssa tällä hetkellä kotona ja se on itsestään selvää että hoidan täällä samalla ne kotityöt mitä ehdin tehdä. Ei tulis kuuloonkaan että kun mies tulee kotiin pitkän päivän jälkeen niin sen tarvis ruveta siivoon tai muuta.. Sit kun oon taas töissä niin hommat jakaantuu vähän toisella lailla. Mutta meillä onkin pitkä ja edelleen onnellinen suhde ja epäilen sen osittain johtuvan siitä että meillä on käytössä jo nämä nykyään ilmeisesti vanhentuneet sukupuoliroolit. Minä saan olla nainen ja mies saa olla mies ja hoitaa kumpikin ne omat hommansa.
Oletko ihan varma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.
En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Neljän vuoden jälkeen? Olet tehnyt vuosia kaiken ja hämmästelet, kun mies ottaa sen itsestään selvyytenä? Huutonaura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se ei mene niin, että kaikki jaetaan millimetrimitalla puoliksi. Jos joku pääsee työn puolesta helpolla, hän saa tehdä enemmän kotitöitä.
Eli minusta perheessä pitää jakaa VAPAA-AIKA tasan niin, että molemmilla on yhtä lailla oikeus ja mahdollisuus rentoutumiseen.
Tämä on käänteisesti sama asia kuin jos ap olisi työtön mies ja vaimo olisi kaikki päivät töissä. Tuskin te av-mammat siinäkään tilanteessa olisitte sitä mieltä, että ihan ok jakaa kotityöt ja lastenhoito puoliksi niin, että mies saa lojua varpaita heilutellen kotona päivät ja vaimo puurtaa oman osuutensa sitten töistä tultuaan.
Raha on kotitöiden jaossa täysin sivuseikka. Ei ole merkitystä sillä, kumpi ansaitsee enemmän vai ansaitseeko. Avioliitossa tulot ovat yhteisiä, jakaa pitää vain vastuut ja tilaisuudet omaan aikaan ja rentoutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Juurtuneita tapoja voi olla hippasen vaikea muuttaa, mutta onnea vaan yritykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olisi vastaavassa tilanteessa, niin todennäköisesti pitäisin luonnollisena sitä, että teen enemmän, koska minulla on aikaa ja jaksamista paremmin. Ei kai ole parisuhteenkaan etu, jos toinen osapuoli joutuu rasittuneena vielä hoitamaan ison osan kotitöistä, kun toinen levänneenä on hoitanut vain sen tarkkaan lasketun oman puolikkaansa. Toki ihan vapaamatkustajaksi ei mielestäni toinenkaan voi heittäityä, eli varmaan sitten joku yhteinen siivoussessio viikonloppuna ja esimerkiksi astianpesukoneen täyttö/tyhjennys voisi olla sen kiireisemmän vastuulla ja itse hoitaisin sitten muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Neljän vuoden jälkeen? Olet tehnyt vuosia kaiken ja hämmästelet, kun mies ottaa sen itsestään selvyytenä? Huutonaura.
En minä sitä yhtään hämmästele. On selvää, että mies ottaa sen itsestäänselvyytenä, itsekin varmaan ottaisin. Kyselin täällä vain, että miten muut jakaisivat kotityöt vastaavassa tilanteessa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro nyt vähän mikä ala AP! Kiinnostaa työ mitä voi tehdä kotoa käsin ja omaan tahtiin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Neljän vuoden jälkeen? Olet tehnyt vuosia kaiken ja hämmästelet, kun mies ottaa sen itsestään selvyytenä? Huutonaura.
En minä sitä yhtään hämmästele. On selvää, että mies ottaa sen itsestäänselvyytenä, itsekin varmaan ottaisin. Kyselin täällä vain, että miten muut jakaisivat kotityöt vastaavassa tilanteessa. Ap.
Jospa kysyisit mieheltä, miten hän hoitaisi asiat, jos asuisi yksin tai siinä tapauksessa, että teille tulee lapsia. Kysy myös sellainen tilanne, että mies on kotona syystä tai toisesta ja sinä kokopäivätöissä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeen kotitöistä taas on kyse?
Ostatte robotti-imurin, ja sitä kämppää ei tarvitse lapsettomassa taloudessa hinkata joka päivä.
Pesukoneen napin painaminenko on aloittajalle ylivoimaista ?
Jos aloittaja haluaa vaihdella kesäverhoja ja kiillottaa tuikkukuppeja, on se ap.n päätös, ei miehen haluamalla haluama kotityö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä mitä te keskenänne sovitte. Itse voisin tuossa tilanteessa tehdä enemmän kotitöitä, esim. pyykit, kauppakäynnit, mutta kyllä sen eron huomaa tekeekö vähän enemmän kotitöitä vai elääkö mies kuin hotellissa. Jos mies ei laita edes omia astioita koneeseen tai jättää likaiset sukat lojumaan lattialle, silloin on ongelma.
Anteeksi vain mutta kuulostat aika laiskalta jos teet muutaman tunnin töitä päivässä ja lopun aikaa lepäät, etkä voi tehdä tuntia päivässä kotitöitä enemmän jotta miehesi voisi käyttää hyvin rajallisen vapaa-aikansa johonkin mukavampaan. Oon äitiyslomalla ja teen juurikin tuon 30-60 min päivässä kotitöitä ja yhdessä siivoamme tunnin viikottain. En koe kovin suurena uhrauksena sitä että teen enemmän.En minä nyt sentään vain lepää vaan käyn harrastuksissa, tapaamassa ystäviä jne. Päiväni ei siis ole vain laiskottelua ja oleilua. Kerroin vain, että minulla on mahdollisuus levätä niin paljon kuin haluan, ja miehellä taas ei koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
Kotitöihin ei mene edes tuntia päivässä, koska niitä ei oikeasti kerry niin paljon. Ensimmäiset neljä vuotta minua ei haitannut, että teen kaikki yksin, koska perustelin asian itsellenikin niin, että minulla on enemmän vapaa-aikaa, vähemmän rasittava työ, vapaammat työajat ja haluan että yhteinen aikamme menee kivoihin asioihin jne. Mutta nyt tilanne on alkanut tuntumaan epäreilulta. Mies ottaa itsestään selvyytenä, että teen kaiken. Ap.
Itsestään selvyytenä pitäminen on asia erikseen. Itse teen mielelläni enemmän niin kauan kuin suhde on muuten tasapainossa ja mies ymmärtää tilanteen, nyt kun olen kotona. Jos molemmat käy töissä ja kaikki maksetaan puoliksi niin silloin kotityöt tehdään puoliksi tai ei tehdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeen kotitöistä taas on kyse?
Ostatte robotti-imurin, ja sitä kämppää ei tarvitse lapsettomassa taloudessa hinkata joka päivä.
Pesukoneen napin painaminenko on aloittajalle ylivoimaista ?
Jos aloittaja haluaa vaihdella kesäverhoja ja kiillottaa tuikkukuppeja, on se ap.n päätös, ei miehen haluamalla haluama kotityö.
Niin lapsettomassa taloudessa ei tosiaan ole kovin paljoa kotitöitä, olen samaa mieltä. Kukin laittaa omat tavaransa takaisin paikalleen ja tiskit koneeseen ja koti pysyy kyllä siistinä. Ruoanlaitto on vähän sellainen tylsä juttu mitä pitää tehdä, mutta jos syö lounaan töissä niin eipä sitä aikuinen ihminen niin paljon ruokaa tarvi illalla enää. Olen samaa mieltä siinä myös että jos toinen kokee lattioiden pesemisen joka viikko ehdottoman tärkeäksi, voi sen tehdä kyllä itse.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeen kotitöistä taas on kyse?
Ostatte robotti-imurin, ja sitä kämppää ei tarvitse lapsettomassa taloudessa hinkata joka päivä.
Pesukoneen napin painaminenko on aloittajalle ylivoimaista ?
Jos aloittaja haluaa vaihdella kesäverhoja ja kiillottaa tuikkukuppeja, on se ap.n päätös, ei miehen haluamalla haluama kotityö.
Minä ainakin olen sanonut, että kumpikin pesee omat pyykkinsä ja tekee omat ruokansa, se on hyvä alku. Sitä en tiedä, osaako ap:n mies painaa pyykkikoneen nappia, mutta äkkiä sen oppii ohjekirjasta katsomalla.
Isommat kotityöt kuten kylppärin ja ikkunoiden pesun voi ulkoistaa. Matotkin voi pesettää pesulassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se ei mene niin, että kaikki jaetaan millimetrimitalla puoliksi. Jos joku pääsee työn puolesta helpolla, hän saa tehdä enemmän kotitöitä.
Eli minusta perheessä pitää jakaa VAPAA-AIKA tasan niin, että molemmilla on yhtä lailla oikeus ja mahdollisuus rentoutumiseen.
Tämä on käänteisesti sama asia kuin jos ap olisi työtön mies ja vaimo olisi kaikki päivät töissä. Tuskin te av-mammat siinäkään tilanteessa olisitte sitä mieltä, että ihan ok jakaa kotityöt ja lastenhoito puoliksi niin, että mies saa lojua varpaita heilutellen kotona päivät ja vaimo puurtaa oman osuutensa sitten töistä tultuaan.
Raha on kotitöiden jaossa täysin sivuseikka. Ei ole merkitystä sillä, kumpi ansaitsee enemmän vai ansaitseeko. Avioliitossa tulot ovat yhteisiä, jakaa pitää vain vastuut ja tilaisuudet omaan aikaan ja rentoutumiseen.
Mun mielestä ylipäänsä parisuhteessa ei mitata ja lasketa sitä kumpi tekee toisen eteen ja mitä. Ollaan tiimi ja toimitaan tiimin parhaaksi. Jos itse olisin noin onnekkaassa tilanteessa että tekisin töitä vain pari tuntia päivässä, olisin iloinen että minulla on aikaa nauttia elämästä ja haluaisin että puolisollakin ja erityisesti meillä yhdessä olisi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeen kotitöistä taas on kyse?
Ostatte robotti-imurin, ja sitä kämppää ei tarvitse lapsettomassa taloudessa hinkata joka päivä.
Pesukoneen napin painaminenko on aloittajalle ylivoimaista ?
Jos aloittaja haluaa vaihdella kesäverhoja ja kiillottaa tuikkukuppeja, on se ap.n päätös, ei miehen haluamalla haluama kotityö.
Minä ainakin olen sanonut, että kumpikin pesee omat pyykkinsä ja tekee omat ruokansa, se on hyvä alku. Sitä en tiedä, osaako ap:n mies painaa pyykkikoneen nappia, mutta äkkiä sen oppii ohjekirjasta katsomalla.
Isommat kotityöt kuten kylppärin ja ikkunoiden pesun voi ulkoistaa. Matotkin voi pesettää pesulassa.
Kysyttiin mistä kotitöistä on kyse.
Pyykin pesu parin päivän välein (jos molemmat pesee vain omat pyykkinsä niin tulee vajaita koneellisia, on fiksumpaa pestä täysi koneellinen kerralla). Tiskien laitto tiskikoneeseen ja koneen tyhjentäminen. Ruoanlaitto kerran päivässä (tykkäämme syödä kaksi lämmintä ruokaa). Ruokakaupassa käynti. Kaksion imurointi kerran viikossa, aika nopea juttu. Kylppärin pintapuolinen pesu kerran viikossa (aika nopea juttu, koska kylppäri on pieni, pönttöä ja lavuaaria ei kauaa harjaile). Matot ja ikkunat ollaan ulkoistettu. Kesäverhoja ei vaihdeta eikä kippoja kiillotella. Ap.
No ei oo kyllä ihme että ihmiset on nykyään yksin.. Mä oon lasten kanssa tällä hetkellä kotona ja se on itsestään selvää että hoidan täällä samalla ne kotityöt mitä ehdin tehdä. Ei tulis kuuloonkaan että kun mies tulee kotiin pitkän päivän jälkeen niin sen tarvis ruveta siivoon tai muuta.. Sit kun oon taas töissä niin hommat jakaantuu vähän toisella lailla. Mutta meillä onkin pitkä ja edelleen onnellinen suhde ja epäilen sen osittain johtuvan siitä että meillä on käytössä jo nämä nykyään ilmeisesti vanhentuneet sukupuoliroolit. Minä saan olla nainen ja mies saa olla mies ja hoitaa kumpikin ne omat hommansa.