Oletko oikeasti löytänyt lapsellisena sinkkuna hyvän uuden miehen??? Vai onko ilmennyt vikoja :D

Et kai sinä voi hyvää miestä odottaa kun et ole itsekään hyvä vaan lapsellinen.

Ei kaikkea voi saada, elämä on valintoja.

En tarkkaan ottaen ollut sinkku, lapsi kyllä oli, kun löysin elämäni rakkauden. Nyt yhdessä 21v. Ja hyvä mies onkin.

No ...kolme huonoa kokemusta. Kaikilla tosin eri syystä. Että teoriassa voisi kait olla mahollista löytää yksi ilman vikaa 😀

Työpaikalta. Vanhempi mies, jolla omat lapset jo aikuisia. Ihastuttiin jo minun olessa vielä naimisissa exän kanssa.

Löysin mahtavan miehen yh:na. Älä kuuntele noita katkeria latistajia. Niitä ääliiöitä on tarjolla ihan kaikille, myös lapsettomille sinkuille, olit vain unohtanut sen parisuhteessa ollessasi... Täytyy vain skipata ne.

Kyllä niitä on, älä luovu toivosta :) Eikä se hyvän miehen löytäminen sitä tarkoita, että sen kanssa on pakko mitään uusperhekuvioita virittää! Omat asunnot -taktiikalla toimii loistavasti :)

Ei ole löytynyt sitä oikeaa, vääriä kyllä. Tunnekin on heti ollut se, että ei ole oikea kumppani tämä. Kaksikymmentä vuotta meni siinä. Nyt ajattelin katsella sitä oikeaa, meneeköhän loppuikä siihen.

Löysin mieheni kun lapseni oli 14-vuotias. Paras mies mitä ikänä tuntenut, ja edelleen, vaikka lapsikin on jo lentänyt pesästä :)

Kaikissa ihmisissä on jotain vikoja. Naurettavaa tuo täydellisyyden jahtaaminen.

Se on kyllä miehenä tosi outo tilanne kun mielummin ottaisit sen naisen tyttären kuin sen naisen itse.