Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Olla venäläinen. Halusin söpöt hiuskoristeet ja koulupuvun. Neukkuaikaa.
Oikean hanhen. Olisin pitänyt sitä kylppärissä.
Halusin lapsena että oltaisiin muutettu yksiöön. Isä oli aina työhuoneessaan ja äiti keittiössä. Itse leikin omassa huoneessa. Olisin halunnut että kaikki oltaisiin aina samassa huoneessa.
Näin aikuisenakin mulla on semmonen ajatus että tilaa ei saa olla liikaa. Moni haaveilee tosi isosta talosta/asunnosta mutta mä en. Onneksi mies ajattelee samoin. Eipä kerry turhaa tavaraa kun ei ole missä säilyttää. Kaksiossa asutaan. Yksiö olisi epäkäytännöllinen koska mä herään aamulla aiemmin töihin kuin mies ja yksiössä ei olisi mahdollista nukkua kun toinen kolistelee ja sytyttelee valoja. Voisi tulla kuitenkin säilytyspulmia myös.
Isän. Äidin jolla olisi ollut aikaa olla äiti eikä vain aina duunissa, kun oli yksinhuoltaja. Hän teki kolmeakin duunia jotta ois pärjätty. Ei ollut sossua ennen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minun teki aina mieli imeskellä kosteaa keittiörättiä
Yök :DD Miksi?? Eikö esim. joku mehujää olisi kuulostanut houkuttelevammalta?
Miksi niin moni olisi halunnut jotain kipsejä, hammasrautoja, silmälaseja, pyörätuolia yms. elämää hankaloittavia asioita :D En ymmärrä. Muistan kuinka serkkuni kaatui pyörällä ja hänen kätensä jouduttiin kipsaamaan. Pyöräilin sen kesän erittäin varovasti välttyäkseni samalta kohtalolta.
Lähistöllä pidettiin jotkut helluntailaisten massapsykoosibileet, mitkä näytti musta jotenkin tosi kivoilta. Halusin tosi kovasti päästä sinne ja aloin itkeä, kun äiti ei suostunut. Oltiin ihan tapaluterilaisia, eikä uskonnolla ollut meidän perheessä mitään roolia. En tiedä tajusinko edes, että ne oli vain uskovaisten hillumista. :D
Lapsena kun tykkäsin leipoa äidin kanssa pipareita ja syödä raakaa piparkakkutaikinaa. Yksi joulu äiti ilmoittikin, että ei aio leipoa tänä jouluna, että ostaa sitten valmiita joululeivonnaisia kaupasta. Oli tietty pettymys kun tiesi ettei saa syödä piparkakkutaikinaa. No ratkaisuksi siihen osti mulle valmista taikinaa kaupasta ihan, että saan sen syödä.
Halusin hammasraudat. Ihailemallani vanhemmalla serkulla oli sellaiset, ja kaikki, mitä hänellä oli, oli ihanaa ja haluttavaa. Rakkaimmat vaatteeni olivat häneltä saatuja kierrätysvaatteita.
Olin ostamassa toiselle lapselleni uusia kurahousuja, kun entiset olivat pienet. Sisarkateus nosti päätään ja toinen lapsi, jonka kurahousut olivat sopivat, ehjät ja lempiväriäkin vielä, veti itkupotkuraivarit kaupan lattialla: "Mä HALUAN uudet kurahousut kun Maijakin kerran saa!!!!"
Laskin että 16v:nä hiusten kasvuvauhti huomioiden minulla tulisi olla hiukset alaselkään kuin barbiella konsanaan. Ei sitten ollutkaan. Lisäksi ajattelin että miksi haluaisin auton kun voin ostaa hevosen ja kulkea sitten sillä.
Vierailija kirjoitti:
Päätin 5-vuotiaana, että vaihdan nimeni Riitta Sillanmäeksi. Oikea nimeni ei ole lähellekään ns "normisuomalainen", joten ajattelin miten coolia olisi olla nimikaimoja Ti-Ti Nallen Riitan kanssa. Sitä en enää muista, mistä tuo Sillanmäki tuli.
Vähän vanhempana halusin sitten lemmikiksi kilpikonnan. Kinusin sellaista vaikka kuinka monta vuotta, mutta äitini ei heltynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Keräilin sitten kaiken maailman tilpehööriä missä oli kilpikonnien kuvia tai mitkä olivat kilpikonnan muotoisia, ovat yhä tallessa :')
:'DDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Halusin hammasraudat ja lasisilmän. Kadehdin serkun lasisilmää, se oli jotenkin kiehtova.
Lasisilmästä: Minä tajusin sitten myöhemmin, ettei siitä oikeasti näe läpi...
Ei nyt ehkä niin omituinen, mutta halusin lemmikiksi lohikäärmeen. Ne olivat minusta niin hienoja olentoja ja sitten petyin karvaasti kun sain tietää, ettei niitä oikeasti ole olemassakaan ja haaveet lemmikki-lohikäärmeestä sai unohtua. :(
Halusin olla hindu. Niillä naisilla näytti olevan niin hienoja vaatteita ja helmiä ja koristeita otsassa!
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla oli tuo sama, mitä joku kirjoitti, että olisin halunnut asua kerrostalossa! Koulukaveri asui ja minusta se oli silloin ihan sairaan siistiä 😀
En oo vieläkään asunut kerrostalossa koskaan, tosin olen nyt tyytyväinen elämääni omakotitalossa ihan hyvin.
60-luvulla se oli aikuistenkin mielestä hienoa, 70-luvulla alettiin haluta omakotitaloon.
Ajattelin jossain vaiheessa, että perustan yksin orpokodin ja hankin sinne valtavan määrän orpolapsia ja lapsia, joilla ei muuten vain ole omaa kotia tai ketään muuta kuin minä joka heistä hoitaa. Sitten kun olin itse erittäin eläinrakas, niin ajattelin että lasten mielestä olisi ihanaa jos koko talo olisi täynnä eläimiä, joten kuvittelin hankkivani sinne kamalasti kaikkia mahdollisia lemmikkieläimiä, jotka voivat kulkea siellä vapaasti ilman ongelmia. Siis että joku rotta tai hamsteri voi ihan hyvin olla vapaana kissan tai käärmeen kanssa samassa talossa ilman syödyksi tulemista. Minä olisin ollut koko talon ainoa aikuinen, mutta olisin ihan hyvin ehtinyt hoitaa kaikki ne sadat lapset, valtavat määrät eläimiä ja tehdä kaikki kotityöt. Jos kerran ehtisi tekemään ruokaa vaikka kymmenelle lapselle, niin eikö sitä ihan hyvin olisi voinut tehdä vaikka sadalle tai tuhannelle kerralla jos on vain tarpeeksi isot kattilat?