Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Minä toivoin hartaasti lapsena, että nenäni olisi ollut sirompi. Sellainen kuin Kauniiden ja rohkeiden Taylorilla! Mielestäni oma, pieni "pottunokkani" oli oikea hirvitys. 😀 Keksin yhtenä päivänä, että kun pitää pyykkipoikaa nenässä hetken (tai niin kauan kuin pystyi, koska sattuihan se ihan hiiteen), nenä ikään kuin jäi asemilleen. Ja todellakin vain hetkeksi! Tuijotin nenääni peilin ääressä, vedet silmissä kivusta, kuitenkin täysin haltioituneena jokaisen pyykkipoika-urakan jälkeen. Nykyään olen nenälleni vähän armollisempi, ihan hyvä siitä tuli. 😌😎

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin alakoulussa oman hirven, jolla olisin voinut ratsastaa kouluun.

Jostain syystä ei toteutunut.

Minä halusin tämän myös! Unelmoin, että rakentaisin sellaisen savesta, kun näin jonkun ohjelman, jossa savesta muotoiltiin hienoja patsaita. Kaivoinkin ojasta savea ja yritin siitä jotain muotoilla, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Rakensin jokin hirviyritelmän myös laudoista. Harmi vain, että se ei kyllä herännyt eloon. En muista kuvittelinko lautakasan heräävän eloon. 

Mä halusin ihan hirveästi rattikelkan. Taisin lapsena päästä kokeilemaankin jonkun onnellisen omistajan kelkkaa. Eniten kiehtoi se että sitä saattoi ohjata, kun normi pulkka yleensä meni minne sattui. En tietenkään sitä kelkkaa saanut.

Sitten kun sain lapsen niin tottakai yhtenä jouluna pukki toi hänelle Stigan. :D Olin itsekin ihan intona kokeilemassa sitä kun mentiin mäkeen. Hauskaahan se oli. Mutta ohjaus ei ymmärrettävästi toiminut kovin hyvin aikuisen painon alla.... no tulipa lapsuuden haave toteutettua silti.

Vierailija kirjoitti:

Mä halusin ihan hirveästi rattikelkan. Taisin lapsena päästä kokeilemaankin jonkun onnellisen omistajan kelkkaa. Eniten kiehtoi se että sitä saattoi ohjata, kun normi pulkka yleensä meni minne sattui. En tietenkään sitä kelkkaa saanut.

Sitten kun sain lapsen niin tottakai yhtenä jouluna pukki toi hänelle Stigan. :D Olin itsekin ihan intona kokeilemassa sitä kun mentiin mäkeen. Hauskaahan se oli. Mutta ohjaus ei ymmärrettävästi toiminut kovin hyvin aikuisen painon alla.... no tulipa lapsuuden haave toteutettua silti.

No ehkä tää nyt ei ollut niin omituinen toive. Ehkä sellainen oli toinen toiveeni lapsena. Olisin halunnut olla lintu ja rakentaa pesän ylös kuuseen. Tai sitten orava. Mutta puussa olisi pitänyt saada asua.

Olisin halunnut joskus 10-vuotiaana muuttaa Rölli-peikon luokse metsään tai muuttaa sinne yksin ja asua siellä Röllin lailla. Katsoin vielä silloinkin Pikku Kakkosta ja siinä näytettiin Röllistä ohjelmaa. Minä sitten uskoin vielä tuon ikäisenä Röllin olevan oikeasti olemassa ja asuvan jossain metsässä. Niinpä kuvittelin, että minäkin pystyisin metsässä ihan hyvin asumaan, jos minulla olisi ollut siellä jonkinlainen hökkeli asuttavana. Olisin kerännyt marjoja, syötäviä villikasveja kuten nokkosta ja sieniä ruoaksi. Sen lisäksi olisin onkinut kaloja järvestä. Ystävinä minulla olisi ollut ihmisten sijaan metsän eläimiä kuten jäniksiä, oravia, hirviä, susia, karhuja ja ilveksiä.

Jostain syystä nyt aikuisena ajatus metsässä asumisesta ei varsinkaan nyt talven lähestyessä oikein houkuta.

Halusin olla kiusaajieni ystävä koulussa. Muistan miettineeni usein, että miten saisin heidän lopettamaan kiusaamisen ja sen sijaan olemaan ystäviäni. Näin jälkikäteen en ymmärrä, että mitä ajattelin kun olisin ollut ystävänä mieluummin kiusaajieni eli minua vihanneiden ihmisten kanssa kuin sellaisten oppilaiden kanssa, jotka olivat kilttejä ja halusivat olla ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Halusin olla kiusaajieni ystävä koulussa. Muistan miettineeni usein, että miten saisin heidän lopettamaan kiusaamisen ja sen sijaan olemaan ystäviäni. Näin jälkikäteen en ymmärrä, että mitä ajattelin kun olisin ollut ystävänä mieluummin kiusaajieni eli minua vihanneiden ihmisten kanssa kuin sellaisten oppilaiden kanssa, jotka olivat kilttejä ja halusivat olla ystäväni.

Muistan haaveilleeni joskus jopa sellaista, että joku kiusaajani olisi joutunut vaikeuksiin, jopa hengenvaaraan ja minä olisin auttanut häntä tai pelastanut hänen henkensä. Sitten jotenkin kummasti kiusaajani olisivat huomanneet, kuinka mahtava tyyppi olin, pyytäneet anteeksi kiusaamista ja olisimme olleet ystäviäni ihan kuin he eivät olisi koskaan minua kiusanneet. Taisin jopa suunnitella, että rupeaisin kiusaajieni ystäväksi ja olisimme yhdessä olleet pahiksia niin kuin he minusta olivat ja olisimme yhdessä pinnanneet, polttaneet koulun pihassa salaa tupakkaa ala-ikäisenä, kiusanneet muita oppilaita ja vapaa-aikana olleet yhdessä ties missä kylillä myöhään yöhön asti juoden kaljaa, rikkoen paikkoja ja tekemällä töherryksiä rakennusten seiniin. Joopa joo, olisin halunnut olla huonotapainen ongelmalapsi kiltin ja hyväkäytöksisen koulussa hyvin pärjäävän oppilaan sijaan.

Olisin halunnut oppia viittomakieltä joten halusin kuuroutua että minun ja perheeni olisi ollut pakko oppia sitä että olisin voinut kommunikoida heidän kanssaan.

Halusin myös tarrakirjoitinta ja nyt lähemmäs nelikymppisenä ostin Dymon. Aivan mahtava. Labeloin kaikkea vaikka näppäimistö onkin hidas.

Tähtikaukoputken, sain sen lopulta vasta aikuisena kun hankin itse. Nyt on lasten kanssa katseltu kohteita jotka jäi aiemmin näkemättä.

Halusin 1.5m King Kong pehmolelun.En saanut

Toivon kovasti, että kotoa lähtisi salakäytäviä ja olisi salahuoneita. Naputtelin kaikki paikat niitä etsiessäni. Jätin myös viestejä listojen väleihin ja kiinteiden huonekalujen taa - siellä ne odottavat löytäjäänsä.

Toivon, että kouluun pääsisi hiihtohissillä tai liukuhihnalla. Ihmettelin vuosia, miksei tällaista systeemiä kehitetä.

Halusin myös oman delfinaarion, jossa uida delfiinien kanssa.

Ja kyllä, haaveilin myös kopiokoneesta. Kirjoituskone oli ja sillä kirjoitin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Toivon kovasti, että kotoa lähtisi salakäytäviä ja olisi salahuoneita. Naputtelin kaikki paikat niitä etsiessäni. Jätin myös viestejä listojen väleihin ja kiinteiden huonekalujen taa - siellä ne odottavat löytäjäänsä.

Toivon, että kouluun pääsisi hiihtohissillä tai liukuhihnalla. Ihmettelin vuosia, miksei tällaista systeemiä kehitetä.

Halusin myös oman delfinaarion, jossa uida delfiinien kanssa.

Ja kyllä, haaveilin myös kopiokoneesta. Kirjoituskone oli ja sillä kirjoitin paljon.

Kuulostat lähes pelottavasti minulta lapsena. 

Karkkipäivänä sanoin äidille etten halua karkkia vaan haluan paketin voilevi margariinia (nykyinen kevyt levi) koska meillä oli kotona aina pahaa margariinia. Äiti ei suostunut koska se maksoi kuulemma liikaa. Säästin rahaa ja ostin tätä margariinia 😂 taisin olla 7 vuotta vanha

Halusin silmäkulmiin naururyppyjä, kuten suomenruotsalaisen ystäväni ruskettuneella mummilla.

Ajattelin joskus 7-8 vuotiaana, että sitten kun olisin noin 20-vuotias, niin silloin vanhempani olisivat jo muuttamassa vanhainkotiin, jolloin minä ostaisin lapsuudenkotini heiltä. Hankkisin vaimon, joukon lapsia ja ison määrän eläimiä joiden kanssa eläisin siellä lapsuudenkodissani. Ajattelin, että lapsieni ei tarvitse kärsiä asioista joista itse kärsin lapsena, eli että olin ainoa vielä kotona asuva vanhempieni lapsi kun sisarukset olivat jo muuttaneet pois kotoa eli melkein kuin olisin ollut ainoa lapsi tai että kodissa olisi liian vähän lemmikkejä. Heidän ei tarvitsisi turhaa haluta itselleen suunnilleen saman ikäisiä sisaruksia tai lemmikkieläimiä joita minulla ei ollut. Jotenkin ajattelin lasten olevan automaattisesti onnellisia kun heitä olisi joku 12-15 noin vuoden ikäeroin syntynyttä lasta ja sen lisäksi talossa olisi kymmenittäin kaikenlaisia eläimiä.

No, mitkään toiveeni eivät oikein toteutuneet. En ostanut lapsuudenkotiani koska vanhemmat eivät vielä hiukan yli 60-vuotiaina olleet muuttamassa vanhainkotiin kun itse parikymppisenä muutin asumaan ensimmäiseen omaan kotiin, minulla ei ole vaimoa, ei lapsia eikä lemmikkieläimiä. Aika erikoisia toiveeni ainakin omasta mielestäni olivat, sillä harvalla noin 20-vuotiaalla on varaa ostaa omakotitalo ja tuskin moni oikeasti haluaa jotain 15 lasta tai taloa täyteen eläimiä. Vaimoakaan ei löydetä niin helposti kun luulin, että joskus kadulla kävellessä sattuu törmäämään henkilöön, josta heti tietää hänen olevan tuleva vaimosi (tai miehesi) ja jos hankkii tosiaan ison määrän lapsia ja eläimiä, niin niiden hoitamisessa on kova työ ja siihen menee paljon rahaa. Eikä kaikki lapset välttämättä automaattisesti nauti siitä, että on suurperheen lapsi tai koti muistuttaa eläintarhaa eikä lapsuudenkotiini olisi millään mahtunut asumaan vaikka minun, vaimon ja reilun 10 lapsen lisäksi jotain 20 koiraa, 15 kissaa, 50 undulaattia, 10 papukaijaa, 15 kilpikonnaa jne.

Olisin halunnut niin ison akvaarion, että olisin mahtunut uimaan ja sukeltelemaan sinne yhdessä kalojen kanssa. Akvaarion sain, mutta en sentään niin isoa että olisin mahtunut sinne.

Ihan pienenä vedin kaupassa raivarit kun äiti ei suostunut ostamaan maksalaatikkoa (Sheba -kissanruokaa, meillä ei edes ollut kissaa) ja toisella kerralla samat raivarit mehusta (huuhteluaine).

Olin myös vähän kateellinen tai harmitti kun me ei koskaan muutettu, meillä ei ollut kerrossänkyä (oli omat huoneet) ja sit kun en koskaan saanut kipsiä (ei koskaan ole murtunut mitään).

Mäkin olisin halunnut kipsin (tuntui epäreilulta kun yksi luokkalainen sai) ja huoneen missä vino katto.

- Halusin lapsena (n. 7 v.) ihan hirveästi olla ihmissusi. :D Joka täysikuu toivoin muuttuvani sudeksi ja kirmaavani metsään ulvomaan ja pelottemaan kiusaajiani. Kuvittelin näkeväni, että ihokarvani olivat edellistä pidemmät aina joka täydenkuun aikaan, ja toivoin että seuraavalla kerralla sitten muutun kokonaan. XD

- Halusin myös aidonnäköisen kumisen merenneidon pyrstön. Sellaisia ei tainnut olla missään myytävänä siihen aikaan (80-luvulla). Nykyään on, ja olisi kiva toteuttaa lapsuuden haave!