Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)
Lapsethan saavat aina outoja päähänpistoja, muistatko omasta lapsuudestasi että halusit jotain outoa? Tai mitä oma lapsesi tai joku tuntemasi lapsi on halunnut?
Itse halusin joskus ala-asteikäisenä kopiokoneen. Joskus harvoin koulussa sitä pääsi käyttämään ja kirjastossakin sellainen oli. Minusta se oli aivan mahtava laite ja olisin halunnut sellaisen itsellenikin. Tätä kesti vuosia ja haaveilin, että aikuisena sitten ostan itselleni kopiokoneen. Kaikista parasta on, että tajusin itsekin etten sillä mitään tee, koska todella harvoin tuli kopioitua mitään. Mutta sellaisen olisin halunnut. :D
Kertokaa lisää!
Kommentit (1192)
Tuttu lapsi halusi luurangon. Selaili jatkuvasti lapsille suunnattuja anatomiakirjoja ja haaveili omasta luurangosta.
Joulupukki toteutti toiveen, apulaistonttu löysi nettihuutokaupasta luurangon. Ja lapsi oli onnensa kukkuloilla.
Ihanaa luettavaa. Kiitos kaikille että pelastitte päiväni.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut liidellä sateenvarjon kanssa, niinkuin muumit eräässä Muumi- jaksossa :D Tuulisena päivänä Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy pystyivät liitelemään sateenvarjon avulla! Yritimme siskon kanssa, muttei onnistunut :(
Tuon jakson innoittamana hyppäsin 4-5-vuotiaana veljen kanssa autotallin katolta sateenvarjojen kanssa :D Tulos: Molemmilla murtui nilkka.
Minä olisin halunnut kyynärsauvat. Aina kun koulussa jollain oli kyynärsauvat, he saivat paljon hyvää huomiota. Minä olin kiusattu. Johtunee siitä.
Mä löysin jonkun mun tekemän joululahjalistan, johon olin kirjoittanut, että haluan pikarin. Ei ollut kovin suuret toiveet.
Hetken aikaa halusin uniikin kampauksen: jos kasvattaisin tukkani pitkäksi ja antaisin sen roikkua naaman edessä, voisin leikata siihen silmänaukot! Täydellinen naamio ja suojus pahaa maailmaa vastaan... Sitten jossain vaiheessa tajusin että roikkuviin hiuksiin ei varsinaisesti voi leikata aukkoa, vaan silmien yläpuolelta katkaistu tukka putoaisi kokonaan pois. Olin hyvin pettynyt.
On ehkä vähän surullista että halusin lapsena piilottaa itseni/naamani, mutta hyvä että osasin sentään ideoida asian ympärillä...
Ainakin muutaman vuoden ajan halusin risuja joululahjaksi. Meille aina uhattiin, että jos ei ole kiltti, niin pukki tuo vaan risuja eikä lahjoja. Kuvittelin ne risut sellaisiksi pitkiksi ja pajumaisiksi ja ajattelin että niistä olisi saanut rakennettua hienon majan olkkariin. Sitten yritin olla tuhma: lähinnä pudottelin tavaroita ehkä siivonnut jälkiäni. En tietty uskaltanut olla tuhma vanhempieni edessä vaan yksin omassa huoneessani pudottelin leluja sekä kirjoja ja vilkuilin ikkunaa, että josko tontut näkisi. En saanut koskaan risuja vaan aina normaaleja lahjoja.
Halusin päästä viulutunneille. Päädyin kuitenkin pianotunneille ja näin jälkeenpäin olen tyytyväinen :D
Odotin malttamattomasti eläkeikää, mumma eli musta niin hienoa elämää kun katseli telkkaria, söi voikkuleipiä, otti nokosia ja istui ulkona auringossa.
Lisäksi haaveilin että pääsisin vankilaan kun näin elokuvan green mile tms? Jossa vangit istui omissa selleissään kaltereiden takana ja kirjastokärry tuli suoraan kaltereiden toiselle puolelle palvelemaan. En nähnyt siinä mitään rangaistusta, oma huone ja kirjoja, ruuatkin kannettiin nenän eteen. Vaikutti oikein tunnelmalliselta.
Olen nykypäivänä yllättäen kunnon kotihiiri ja nautiskelija.
Taisteluplaneetta Galactican Cylon-robotin. En saanut.
Olisin halunnut näkyvän ja ison arven kasvoihini, mieluiten jommankumman silmäni lähelle. En muista mistä tämä halu lähti,mutta toivoin sitä hartaasti. En halunnut satuttaa itseäni tietenkään, mutta arpi olisi ollut mielestäni tosi "cool"
Vierailija kirjoitti:
Halusin 2 vuotta putkeen - siis joskus 5-6 vuotiaana suunnilleen - että sukunimeni olisi ollut Blomberg. Ei mitään muistikuvaa mistä olisin edes tuon repäissyt, mutta äitini muistaa selvästi kuinka olin suuttunut verisesti mikäli joku oli käyttänyt oikeaa sukunimeämme. Kirjoitin myös koulussa kaikkiin kokeisiin yms lappuihin sukunimekseni Blomberg. Kirjoittelin myös tarinoita siitä, kuinka perheeni ei ole varmasti oikea perheeni, ja kuinka jossain asuu varmasti Blombergit joiden kadonnut lapsi olen, ja unelmissani joskus Blombergit tulivat kotini ovelle ja hakivat minut sieltä. Huhhuh.[/quot
Tämä on hyvä, nauran täällä vedet silmissä:)
Olisin halunnut hammasraudat kun kavereillakin oli. Se harmitti
Mä en nyt tiedä, kuuluuko tämä juuri tähän ketjuun, mutta antaa mennä: meillä oli lapsuudenkodissani lastenhuoneissa sellaiset kiinteät vaatekaapit. Toinen niistä oli kapeampi hyllyllinen ja toinen riippuvien vaatteiden kaappi, joka oli levämpi, vaikka ovet olivat yhtä leveät. Niissä oli myös yläkaapit, ja riippuvien vaatteiden kaapin puoleinen oli samalla tavalla tilavampi. No, näin yhtenä yönä unta, että mulla oli siellä yläkaapissa sellainen "päämaja", jossa oli puhelin, jonka avulla pystyin salakuuntelemaan toisten puheluita. En muista, oliko se heti tämän unen jälkeen vai paljon myöhemmin (kun näin unta, asuin eri huoneessa, mutta kun toteutin idean, asuin toisessa) halusin sitten oleskella siellä yläkaapissa. Tavarat pois (siellä taisi olla eri vuodenajan vaatteita) ja minä sisään. Sinne mahtui juuri ja juuri. Pääsin itse kiipeämään sinne, mutta tarvitsin vanhempieni apua sieltä pois kiipeämiseen. He toivat mulle sinne syötävääkin, halusin juustoja ja keksejä ja teetä, ja sitten mä luin siellä kirjaa ja söin. Ahdasta kyllä oli.
Minä halusin pienenä roskiksen joululahjaksi. En tiedä yhtään miksi tai mistä idean sain, mutta se oli maailman paras joululahja kun sen viimein sain!
Onpa yleistä silmälasien ja hammasrautojen haluaminen, Mikäkin halusin, ja sain , koska huijasin :D sain sellaiset kivat pullonpohjalasit ( ihmetyttää aikuisena miten se huijaus että en nää meni niin läpi optikolla). no, eihän niitä voinut pitää kun ei niillä nähnyt kun oli liian voimakkaat. Hammaslääkärissä purin tahallani alapurentaan ja tuli raudat, jotka lopulta revin itse irti ja heitin järveen.
Olisin halunnut myös kainalokepit, sen eteen en sentään tehnyt mitään ...
Veljeni halusi pienenä kassakaapin. Oli kuulemma kiva aukoa ja sulkea...
Katsoin paljon Animal Planetin ohjelmia eläinten pelastamisoperaatioista, villieläimistä yms. Haaveilin tosissaan, että löydän jonkun talon täynnä huonokuntoisia koiria ja kissoja ja sitten hoivaisin ne kuntoon rakkaudella ja ruualla.
Joskus 4-5-vuotiaana halusin aivan hirveästi, että minullakin kasvaisi jo kainalokarvat. Pyysin vanhempiani ostamaan minulle oman dödön, jotta saisin sitä käyttämällä karvat kasvamaan. :D En tainnut dödöä silloin saada, mutta murrosikäisenä kuitenkin kainalokarvat ilmaantuivat. Sheivaan ne aina pois.
Puolison sisaren lapsi halusi tummaihoisen pikkusiskon. Supisuomalainen isänsä oli varmaan ollut haltioissaan, jos tyttö olisi sellaisen saanut.