Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Olisin aina halunnut rikkaimurin ja ostosteeveessä mainostetun H2O-mopin, vaikka kuinka koitin vakuuttaa että ne saatuani olisin siistimpi niin en koskaan saanut :D

Jossain vaiheessa minulla oli pakkomielle kummituksiin ja olisin hirveästi halunnut nähdä sellaisen. Kuvittelin, että vaatekaapissani asuu yksi ja että jonakin yönä se käy sieltä kurkkimassa - mutta toiveeni ei toteutunut.

- Halusin hammasraudat koska kaverilla olivat ja pidin niitä söpöinä. Myöhemmin sainkin hammasraudat ja apua, mitä kidutusta se oli!

- Serkulla oli angiina ja halusin taudin, koska se kuulosti kauniilta. No arvatkaa kellä oli kohta angiina ja siinä oli kauneus kaukana, kun kurkku oli kipeä sekä turvonnut.

- Halusin pikkusisaren ja sainkin, kun äiti pääsi yli minun vaikeasta odotuksestani mutta passiivisena pötköttävä, kirkuva ja kakanhajunen vauva ei ihan vastannut odotuksia.

- Ja viimeisenä muttei vähäisempänä, halusin joutua auto-onnettomuuteen koska se kuulosti hauskalta ja niin vain sitten kävi, että kaverin isä ajoi hirvikolarin kun olin kyydissä! Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahasti, mutta kolari ei tuntunut kyllä enää yhtään siistiltä tai hauskalta.

Voisi sanoa, että varo mitä toivot :D

Syöpä.  Luokallani ollut tyttö sairastui syöpään, kävi syöpähoidoissa toisessa kaupungissa ja sai sairaalasta kauniin neulotun pipon jossa oli lilaa ja roosaa .  Kuulosti niin kivalta! Tämä tyttö jaksoi käydä koulua ja hymyillä ym, joten en tajunnut miten vakava tauti oli kyseessä.

Haaveilin muuttuvani kehitysvammaiseksi. Pyörätuolit ja muut apuvälineet olivat minusta hienoja ja kehitysvammaisia kohdeltiin ystävällisesti ja huomioitiin minun näkökulmastani paljon. Koin olevani näkymätön ja ei-pidetty lapsena, ehkä siitä kumpusi tuo typerä toive.

Pienenä halusin hammasraudat, ne oli musta hienot. Halusin myös väliaikaisesti pyörätuoliin, kyynärsauvat, käden/jalan pakettiin... jne. En todellakaan muista miks se oli musta ihailtavaa, jos jollain kaverilla oli käsi murtunut...? :D

Oon 17v, haluaisin silmälasit. Pitäis vaan olla tyytyväinen, kun näkö on vielä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Halusin silmään samanlaisen arven kuin scar-leijonalla, tämä haave oli pitkään.

Toivoin kovasti silmälaseja ja sellaiset jouduinkin sitten hankkimaan kuudennella luokalla.

Eikä! Mulla oli sama arpi-haave pikku tyttönä!!! Leijonakuningas rulez!! :D

Toivoin kovasti Alfia. Eli siis sitä televisiosarjan Alf-hahmoa sellaisenaan. Ei lelua, vaan "elävä" Alf meille hengailemaan. Olisin sen kanssa hengaillut sohvalla ja mitä nyt Alfin kanssa voi tehdä.

Todella masentavaa, kun ei ollut realistisesti mitään mahkuja saada asiaa toteutumaan. Kopiokone nyt olis edes teoriassa ollut mahdollinen :D

( by the way; Sen sijaan en halunnut silmälaseja, mutta näkö meni niin huonoksi, että pakkohan niitä oli pyytää. Äitini luuli, että haluan niitä vain haluamisen takia. Kolme vuotta meni ja vasta lukiossa sain lasit, kun näytin vanhemmilleni näöntarkastuksen tuloksia (senkin tarkastuksen maksoin itse).)

Toivoin että maailmassa ei olisi sähköä, sillä kaikilla olisi sitten hevoset ja hevoskärryt autojen sijaan :) muistan miten ajattelin kuinka ihanaa olisi omistaa hevonen ja kulkea kärryillä kaikkialle.

Halusin pienenä (n. 5 vuotiaana) myös kovasti samanlaisen kuorimaveitsen kuin tädillä oli :D autoin tätiä ruoanlaitossa ja kyseisellä kuorimella oli niin helppo kuoria perunoita! Ajattelin että jos saisin samanlaisen, voisin tehdä äidille perunamuusia yllätykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunut mennä naimisiin Markku Aron kanssa. Taisin itse olla 11v ja Markku silloin 19v ja mietin odottaisiko hän minua niin kauan että täysi-ikäistyn. Muistan kysyneeni äidiltä, minkä ikäisenä saa mennä naimisiin.

Muistan monen aikuisenkin kehuskelleen että Markku Aro oli heidän naapurinsa, ylpeyttä äänessään.

Vierailija kirjoitti:

Halusin violetin vyötiäispehmolelun. Piirsin siitä lukuisia nallikuvia ja toivoin sitä ja vain sitä myös joulupukilta. Haave oli niin pitkään ja niin voimakas, että lopulta isäni teetti ompelijalla sellaisen. On edelleen yksi rakkaimmista esineistäni.

Ihana isä :)

Hyvät vanhemmat toteuttavat mahdollisuuksien mukaan hartaita lapsen toiveita. 

Huonot toteuttavat joka järjettömän oikun. 

Ei kovin outoa, mutta lapsena päätin, että aikuisena mulla on aina kotonani kulho täynnä salmiakkia, joka päivä.

Ei oo ihan toteutunut, vaikka salmiakkia rakastan edelleen.

Halusin flanellipaidan. Tää on ihan perussettiä, mutta olin sen verta hysteerinen tästä paidasta. Hävettää.

Alle kouluikäisenä halusin superkarvaiset jalat. Enolla oli sellaset ihmissusi-mallin säärikarvat ja jostain syystä ajattelin, että olis tosi jännät ja sais aina silittää omaa koipea kuin koiraa tms.

Luojan kiitos, en saanut, mitä toivoin, hyi 😂

Serkkuni itki raivoissaan koska hänen äitinsä ei osaa taikoa

Joskus seitsemän-vuotiaana haaveilin että heti kun saan mopokortin, ajan kauppaan ostamaan Paula-vanukkaita. Kai se liittyi haaveeseen siitä, että kun itsenäistyy, saa päättää itse mitä syö. En ole ajanut mopokorttia, enkä koko aikuisikänäni ole syönyt Paula-vanukasta.

Minä olisin halunnut kipsin, mieluiten käteen. Sitten väkertelin käsiini kaikenlaisia lastoja ja kun olin pitänyt vaikka sormea suoraksi "lastoitettuna" pari tuntia, oli jännä miten jäykältä se tuntui hetken kun lastan otti pois.

Rypälepitsan. Sain semmoisen, ja se oli kamalan makuista. En enää toistamiseen halunnut "rypälipitsaa".

Hammasraudat, finnejä, murtuneen jalan jotta saisin kepit, silmälasit

Silmälasit, diabeteksen kuten kaverilla oli, kipsin, halusin myös pyörtyä dramaattisesti luokassa kuten yhdelle luokkakaverille kerran kävi tai joutua sairaalaan. Kaksi jälkimäistä toteutuikin lopulta ja muistan miten nautin siitä hetken eikoiskohtelusta koulussa. Olen aina luullut että minussa on joku hassusti kun olin noin huomionhakuinen mutta onneksi ovat näköjään yllättävän yleisiä tämmöiset toiveet lapsilla :D