Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Vierailija kirjoitti:

Halusin että nimekseni vaihdettaisiin Marianne, en tiedä miksi. Huusin ja kiukuttelin tätä pitkän aikaa kun vanhemmat sanoivat että se ei käy. Lisäksi vaadin heitä kutsumaan minua Marianneksi. En muista kauanko tätä pelleilyä kesti, varmaan jotain muutamia päiviä. On kuitenkin jäänyt hyvin mieleen.

Kyllä nimen saa vaihdettua. Tai otettua esim. lisänimen.

Totesin pienenä, että aijon polttaa tupakkaa kun kasvan isoksi, koska se vaikutti 'coolilta'. Äiti piti saarnan tämän jälkeen. Enpä ole polttanut, enkä missään nimessä haluaisikaan.

Tyttäreni haluai myös vampyyriviitan, luettiin juurikin noita Rydigerin seikkailuita. Hirvitti kyllä sitten kun hän pyysi joululahjaksi ruumisarkun :) ...ei saanut

Pappa toi minulle synttärilahjaksi kerran Oltermannin kun olin pienenä toivonut. Olin varmaan neljä. Ja sain erityisluvan haukata suoraan juuston kyljestä ja olin ikionnellinen.

Mieheni olisi lapsena halunnut itselleen laskuja, oli harmistunut kun hänen vanhemmilleen niitä tuli postissa mutta hänelle ei koskaan.

Käyttäjä24217 kirjoitti:

Mieheni olisi lapsena halunnut itselleen laskuja, oli harmistunut kun hänen vanhemmilleen niitä tuli postissa mutta hänelle ei koskaan.

Tämä on niin suloinen!♡

Minä olisin halunnut, että talomme olisi ollut kaksikerroksinen. Meidän yksikerroksinen talomme tuntui minusta vaatimattomalta kaverien kaksikerroksisiin koteihin verrattuna, vaikka nykyään katsottuna kavereiden taloissa ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

Halusin myös kovasti kylpyammeen, mutta vanhempani pitivät sitä turhakkeena. Nykyisessä asunnossa oli amme jo kun sinne muutin, mutta eipä sitä ole juuri tullut käytettyä.

Halusin, että meille olisi ostettu autoksi sellainen puukylkinen amerikanrauta. Ihmettelin, kun isä ei ihastunut ajatukseen.

Tämä on aikuisen minun mielestä myös vähän surullista, mutta kaikkein suurin toiveeni alle kouluikäisenä oli, että jossain kävelymatkan päässä olisi asunut samanikäinen pieni tyttö, jota olisin voinut mennä pyytämään leikkimään. Toivoin myös, että lähellä olisi ollut leikkipuisto. Asuttiin ihan maalla, ja olin aika yksinäinen.

Kun menin kouluun, löysinkin sitten sen toisen pienen tytön, josta tuli paras kaverini, vaikka vähän kauempana asuikin. Olemme edelleen ystäviä, 25 vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin liköörikonvehdeista. Siihen aikaan niitä sai ostaa lapsetkin.

Siis mitähän? Eikö muka enää saa?

Vierailija kirjoitti:

Pappa toi minulle synttärilahjaksi kerran Oltermannin kun olin pienenä toivonut. Olin varmaan neljä. Ja sain erityisluvan haukata suoraan juuston kyljestä ja olin ikionnellinen.

Sama. Toivoin joululahjaksi juustoa ja sain oman Koskenlaskija paketin. Tosin taisin olla jo 12-vuotias :)

Halusin ehdottomasti Wartburg 353 Sedan -henkilöauton. Se kaksitahtipakokaasu tuoksui niin jännälle, kun sellaisen perässä ajettiin.

Halusin olla kiinalainen orpolapsi. Koska kiinalaisilla on mustat hiukset 😂😂

Me haluttiin kavereiden kanssa kipsi ni laitettiin huivit kii kaulalle ja käden ympäri😂😂

Vierailija kirjoitti:

Halusin olla kiinalainen orpolapsi. Koska kiinalaisilla on mustat hiukset 😂😂

Toivoin myös että yöllä tulisi sota, niin voisi juosta pommisuojaan. Olin pakannut kaikkia leluja kassiin mitä pidin ovenkahvasta että kun lähtö tulee niin kaikki on valmiina.

Olin inspiroitunut Narnia-leffan dramaattisesta alkukohtauksesta missä lapset joutuu yöllä pakenemaan pommisuojaan..

Luin lapsena jonkun kirjan jossa päähenkilön nimi oli Ninni ja hänellä kaveri jonka nimi oli Säde,nuo nimet olivat mielestäni niin kauniita ja upeita että päätin antaa nuo nimet sitten tuleville tyttärilleni.

No minulla on kaksi tyttöä,mutta eivät he niitä nimiä saaneet .

Samoin haaveilin vanhempieni avioerosta ja mietin kumman luona mahtaisin sitten asua.

Minä halusin ehkä kolme-neljävuotiaana, että kaupasta ostettaisiin OB-tamponeja. Olin nähnyt mainoksen, jossa kauniit naiset hypistelivät jotain pieniä juttuja värikkäissä kääreissä ja dippasivat niitä siniseen nesteeseen.

Suurimpia unelmiani oli päästä juomaan kookosmaitoa suoraan pähkinästä. Olin nähnyt jossain televisiossa, kun niin tehtiin. Olin onnessani, kun kuusivuotiaana Kanarian-lomalla sain kookospähkinän, mutta se oli ruskea eikä siitä voinut juoda. Ihana se silti oli.

Unelmoin myös simpukoiden keräämisestä rannalta. Emme kuitenkaan koskaan käyneet missään sellaisessa paikassa missä niitä olisi ollut. Kunnes aikuisena vierailin ensimmäistä kertaa mieheni kotimaassa, ja hän vei minut lapsuudenkotinsa lähellä sijaitsevalle rannalle. Miehellä oli hauskaa: hän sanoi minun olleen kuin olisin kuussa kävellyt. Minä taapersin pehmeällä hiekalla, keräsin monta simpukankuorta ja hihkuin kuin lapsi.

Halusin sairastua vakavasti esim. Umpisuolen tulehdukseen ja joutua viikoiksi sairaalaan hoidettavaksi. Olisin esitellyt isoa arpea muille lapsille ja ilkeä äitini olisi istunut kyynelsilmin vuoteen ääressä ja sanonut rakastavansa minua.

Halusin myös kolmipyörän tai polkuauton vielä kouluiässä, koska en meinannut oppia ajamaan polkupyörällä.

Halusin vaihtaa nimeni Jasmineksi, niinkuin naapurin tytöllä ja sillä disney prinsessalla :D ja olin katkera äidilleni kun valitsi niin tavallisen ja tylsän nimen minulle.

Olimme perheeni kanssa käymässä suklaakaupassa, ja siellä oli myynnissä kaikenlaisia figuureita - muun muassa aidon kokoinen suklaapippeli. Hirveästi olisin halunnut sen ja taisin jopa vetää pienet kiukut, mutta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet ostamaan. Olisihan se kieltämättä vähän arveluttavaa ollutkin, vaikka olikin vain suklaata :D

Halusin olla nimeltäni Peppi. Väitinkin muutamille lapsille, joiden kanssa leikin maauimalassa tai leikkipuistossa, että se on nimeni.

Lapsuudenkodistani jopa löytyy joitain eskarinaikaisia tehtäväpapereitani, joihin olen merkannut nimekseni "Marja Peppi Virtanen" (nimet muutettu).

Pidin paistetusta jauhelihasta ja olisin halunnut syödä sitä pelkästään. Päätin, että kun olen aikuinen, niin ostan itselleni jauhelihaa, paistan ja syön kaiken. Noh, näin 42-vuotiaana en ole sitä vielä tehnyt, mutta omille lapsille olen joskus vähän antanut pelkkää jauhelihaa pikkulautaselle, kun ovat tulleet närppimään sitä ruokaa laittaessani.