Omituisin asia, minkä halusit lapsena (tai mitä joku tuntemasi lapsi on halunnut yms.)

Heh, itse olin vähän vaatimattomampi tuon kuopankaivuun suhteen, me suunniteltiin naapurin tytön kanssa että kaivetaan tunneli talojemme väliin, sieltä olisi sitten kätevä kulkea toisen luokse. Taidettiin me sitten saada semmoinen n. puolen metrin kuoppa aikaiseksi.

Naimisiin Zorron kanssa, samanlaiset meikit ja hiukset kuin Milla Magialla sekä lemmikkikäärmeen. 

Sainkin kaksi kumista lelukäärmettä, joita kuljettelin mukana ja peittelin öisin nukkumaan laatikkoon,  hiuksista tuli mustat teini-iässä mutta Zorron kanssa en päässyt vihille, damn :D

Vierailija kirjoitti:

Kun poikamme oli ensimmäistä kertaa lennolla kanssamme 12 vuotiaana niin toivoi kovasti ja aivan huokaili että lentokone putoaisi ja päästäisiin liukumaan niitä liukumäkejä alas!!

Hahah, mulla oli lapsena sanoja mietteitä, kun se tuevavideoissa näkyvä liukumäki näytti niin hauskalta. Toki toivoin myös että ne jännät happinaamarit olisi tulleet esiin. :D

Vähän ohis, mutta meneehän se tämäkin haluamisten piikkiin: olin kuolettavan rakastunut Peter Paniin joskus alle kymmenvuotiaana. Sittemmin olen ymmärtänyt, mikä onni se on, kun ei saa haluamaansa - tavattuani näet näitä elävän elämän oikeita Peter Paneja...

Halusin perunan. Tai oikeastaan monta perunaa, sillä halusin jostain syystä alkaa keräilemään niitä. Tätini aina nauraa sitä että kun hän matkusti Hong Kongiin pyysin häneltä tuliaiseksi perunaa. Sainkin perunan, mutta myöhemmin sain tietää ettei se ollut oikeasti Hong Kongista vaan hän oli napannut sen paluumatkalla prismasta.

Mun haaveena oli noin 8 -vuotiaana saada kirkkaanpunainen Morris Mini, jossa on leopardikuvioiset penkinpäällykset (pientä autoa olii mukamas lapsikin saanut ajaa ainakin vähän syrjemmällä). Samoihin aikoihin toiveena oli myös sähkökitaran hankkiminen. Myös uima-allasta kinusin takapihalle.

Perheeni oli melko vähävarainen enkä ymmärrä, mistä tyttölapselle tuollaiset ideat edes mieleen tulivat.  (Tosin halusin kyllä ollakin poika aina 12 -vuotiaaksi asti).

Sain toki punaisen polkupyörän ja nokkahuilun. Uimista kehotettiin harrastamaan lähimmässä järvessä tai uimahallissa vuodenajan mukaan.

Halusin joskus, että vanhempani eroaisivat! Koska meidän luokalla melkein kaikkien vanhemmat oli eronneet, ja oli jotenkin siistiä kun kaikilla muilla oli kaksi kotia ja mulla vain yksi :D Monilla oli myös sisarpuolia ja sekin oli jännää! 

Tämä ei ole oudoimmasta päästä, mutta ei ehkä tytöille niin tyypillistä: Halusin joskus 11-12 v alkaa mikroautoilemaan ja sitä kautta formula ykkösiin :D ja en millään uskonut kun iskä sanoi ettei meillä ole varaa sellaiseen harrastukseen. Äitini myös sanoi että on tyhmää ajella huvin vuoksi rinkiä ympäri ja saastuttaa ympäristöä. Tätä villitystä kesti mulla pari vuotta... 

Halusin toimia aikuisena työssä, jossa kerron hyljeksityille lapsille, että hekin ovat arvokkaita ja heilläkin on oikeus elää aivan yhtä hyvin perustein kuin kenellä tahansa muulla.

Mä haaveilin omasta urosleijonasta, jolla voisi ratsastaa kouluun :) Tajusin kyllä jo silloin, että haave ei ollut ihan toteutuskelpoinen.

Sitten mä myös haaveilin, että ostaisin isona Malmin hautausmaan ja rakentaisin sinne ison kartanon. Se hautausmaan läpi kulkeva tie isoine puineen oli mielestäni niin ihana. En osaa sanoa, mitä ajattelin, että niille kaikille vainajille tehdään? 

Olen osittain erakkoluonne ov. kirjoitti:

Halusin olla maailman ainoa ihminen niin että olisin saanut tehdä mitä itse haluan eikä olisi ollut kukaan määräämässä minua. Enpä sitten tullut ajatelleeksi, että minkälaiset vaikutukset sillä olisi ollut ympäristölle, jos kaikki muut ihmiset kuin minä olisivat yllättäen kadonneet maailmasta. Minä ajattelin, että maailma olisi ollut ilman muitakin ihmisiä samanlainen kuin ennekin, ruokaakin olisi saanut lähikaupasta aina kun olisi tullut nälkä. En sitten tullut lapsellisena ja tyhmänä ajatelleeksi, että eihän olisi ollut ketään sitä tuomassa sinne niin että lopulta olisi ollut vain jotain säilykkeitä syötävänä tuoreen ruoan pilaantuessa eikä elämä olisi ollut sitä, että ei olisi tarvinnut käydä päiväkodissa tai koulussa vaan olisin saanut mennä nukkumaan milloin haluan, herätä milloin haluan, käyttää mitä tahansa vaatteita tai vaikka kulkea alasti pitkin katuja, leikkiä, syödä herkkuja ja katsella televisiota kaikki päivät. Silti joskus mietin salaa vieläkin sitä, että miltä se tuntuisi olla maailman ainoa ihminen jos mikään muu ei muuttuisi, kaupoissa riittäisi aina ruokaa ja vaatteita, sähköt eivät menisi pois päältä ja muutenkin olisi samanlaiset mahdollisuudet jatkaa elämää kuin nyt. Kuitenkin tiedän, että oikeasti minä varmasti tekisin itsemurhan melko pian yksinäisyyden vuoksi.

Luin lapsena scifiä ja tämä kirja kertoo melkein tuollaisesta tilanteesta - vähän samoin kuin nykyiset suositut zombi- ja katastrofisarjat: Robert C. O’Brien: Tohtori L – Vieras kuolleesta maailmasta. Vielä joskuskin tulee mietittyä eri skenaarioita :)

Nimetä vastasyntyneen veljeni Sinivuokko Pöntiseksi. Meidän sukunimemme ei ole Pöntinen. Vanhemmat eivät suostuneet, ihme ja kumma.

Joku kirjoitti halunneensa asua kerrostalossa, minä halusin myös! Asuttiin omakotitalossa, joten kerrostaloissa oli vaikka mitä jännää. Rappukäytävät, joissain jopa hissi, parvekkeet, kylpyammeet (ennen vanhaan) ja erikoinen osoite! Meillä oli tylsä tyyliin Kotikatu 2. Kerrostalon asukkailla oli Talokatu 7 B 18, eli paaaaljon hienompi!

Ihan pienenä halusin oman fasaanin lemmikiksi tai edes päästä silittämään sellaista.

Olisin myös halunnut kotiin sisälle kierreportaat ja auditorion.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut diabeteksen. Kaverin veljellä oli, ja hänellä oli aina eväitä taskussa, esim. suklaata.

Silmälasitkin halusin ja se toive toteutui 5. luokalla. Ei se sitten niin hauskaa ollutkaan.

Halusin pitää ötököitä lemmikkeinä.

Olisin halunnut kuvassa näkemäni 60-luvun Barbie-nuken, vaikka se näyttikin lapsen silmiin aika ilkeältä ja creepyltä.

Olisin halunnut asua Helsingin ydinkeskustassa, vaikkapa Forumin rakennuksessa. Jee jee!

Minun kaverillani oli myös diabetes ja pääsin sairaalaan tutustumiskäynnille, jossa hoitaja kertoi kavereillekin diabeteksestä. Se kuulosti niin hienolta, että kuvittelin itsellenikin sen ja pistelin jopa itseäni nuppineuloilla.... Onneksi ei ole toive toteutunut, toivottavasti ei toteudukaan!

Itse halusin pienenä ponin. Suunnittelin jo kuinka rakennetaan isän aknssa yhdessä sille katos pihalle mun ikkunan alle ja piirsin paljon suunnitelmia paperille. Ongelma oli vaan, että asuttiin tosiaan Helsingin lähiössä... Olin jo menossa pyytämään lupaa talonyhtiön hallituksen pj:ltä (asui siinä vieressä), en kuitenkaan koskaan uskaltanut.

Halusin myös, että mulla olisi ollut pähkinäallergia. En tykkää pähköinöistä yhtään edelleenkään, mutta kyllä se vähän haittaisi elämää... Kipsi muistaakseni olisi myös ollut ihan kiva :D

Olisin halunnut puhevian ja syömishäiriön. Kehitinkin itselleni s-vian, josta sitten jouduin monta vuotta opettelemaan pois! 😂 Syömisongelman sain myös. Varo mitä toivot, se saattaa toteutua..

Halusin löytää rautamalmia, että minusta tulisi kuuluisa lapsi, joka löysi suuren ja arvokkaan metalliesiintymän johon perustettiin kaivos ja saatiin Suomi nousuun. Kannoin ulkona liikkuessani mukanani aina paria sulaketta, jolla raavin kiviä nähdäkseni sisältävätkö ne rautamalmia. :D

Ylipäätään jonkinlaisen aarteen löytäminen oli minulle lähes pakkomielle.

Halusin myös löytää metsästä pienen hylätyn talon, jonkinlaisen satumökin, josta tulisi salainen piilopaikkani. 

Halusin pystyä näkemään keijukaisia, peikkoja, tonttuja ja muita yliluonnollisia olentoja.

Halusin silmälasit.

Sain ne sitten parikymppisenä. Jeeeee.

Halusin muuttaa kerrostaloon. Taisin vähän huijata naapurin lapsia, että muutamme kerrostaloon (rivitalosta), vaikka muutimme omakotitaloon. Olin noin 3-4v., enkä luultavasti tuon ikäisenä ollut edes vieraillut kerrostaloasunnossa. Jotenkin kerrostalossa asuminen tuntui niin hienolta.

8-vuotiaana halusin hammasraudat. Muistan kun pyysin hammaslääkäriltä rautoja ja hän purskahti nauruun ja sanoi, että on hyvin harvinaista että joku pyytää rautoja.

Nyt 7v. poikani toivoo hammasrautoja.

Toivoin joskus ala-aste ikäisenä joululahjaksi dremeliä. En saanut.

Vierailija kirjoitti:

Halusin, että kotitalomme täyttyisi vedellä ja saisin sukellella siellä sitten. Taisi Muumeista tulla idea.

Halusin myös pyörtyä muiden edessä, olisi saanut paljon huolestunutta huomiota siten. Varmaan telkkarista nähnyt jonkun dramaattisen pyörtymiskeissin.

Minäkin halusin sukellella talossa :D (Joo, Muumeja tuli luettua.) Saunapäivinä tukittiin sisarusten kanssa lattiakaivo, että kylpyhuoneeseen tulisi uima-allas. Ei siinä ihan pystynyt uimaan.