Oletko joutunut omalla kohdallasi toteamaan että "rakkaus oli sokea"?

Koska mies olikin kiinnostunut vain seksistä.

Pikemminkin ihastuminen on sokea.

Kyllä. Tai siis, ei ehkä rakkaus, mutta itsetunto (tai sen puute) ja epävarmuus ennemminkin. Roikuin edellisessä suhteessa useamman vuoden ja näin jälkikäteen ajatellen se johtui varmasti siitä, että kun olin vihdoin löytänyt jonkun, joka halusi olla kanssani, niin jotenkin ajattelin häntä rakastavani. En tajunnut, että parisuhteen ei kuulu olla niin vaikeaa ja että niinkään paljon ei tarvitse sietää. Ei siis ollut mitään väkivaltaa tms, onneksi. Mutta muuten mua kohdeltiin todella huonosti ja epäreilusti, enkä ollut onnellinen koko tuona aikana. Siitä irti päästessä kyllä ja nyt seuraavassa parisuhteessa vielä onnellisempi, onnellisempi kuin koskaan. En enää koskaan tule tyytymään vähempään, kuin mulle just eikä melkein sopivaan. Uskon kyllä että se on tässä ja nyt.

Sokea, kuuro ja umpityperä: ihastun aina ihmisiin, jotka eivät yhtään vastaa makuani ja sitten kun ollaan molemmat rakastuneita hätkähdän tajuamaan etten edes pidä tuollaisesta.

En ole seurustellut neljään vuoteen tästä syystä, ei kannata.