Voiko lapsesta saakka jatkuneen yksinäisyyden katkaista aikuisena?

Kyllä voi, mutta se vaatii ponnisteluja, toisten sietämistä (ihmiset eivät ole mukavia), rohkeutta,

ja ennen kaikkea uskallusta hypätä tuntemattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, mutta se vaatii ponnisteluja, toisten sietämistä (ihmiset eivät ole mukavia), rohkeutta,

ja ennen kaikkea uskallusta hypätä tuntemattomaan.

Rohkeutta juuri puuttuu, on tullut (henkisesti) kuonoon niin monta kertaa. Surettaa silti. Ikävä sitä elämää, joka ei tapahtunutkaan.

Totta kai voi. Mutta onhan siinä muttia. Kun on lapsesta asti oppinut niihin ajatusmalleihin ja toimintamalleihin, joita on käyttänyt, niin ei niiden muuttaminen tapahdu vain sillä, että toivoo muutosta. Kyllä siinä on tapahduttava jotain aika suurta, että pystyy murtautumaan ulos sieltä vanhoista kaavoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen jo niin paljon "jäljessä" kaikkia, etten kehtaa enää edes tarjoutua kaveriksi :(

Mistä se lapsuuden yksinäisyys johtui? Tai nuoruuden? Ja sen jälkeen aikuisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen jo niin paljon "jäljessä" kaikkia, etten kehtaa enää edes tarjoutua kaveriksi :(

Mistä se lapsuuden yksinäisyys johtui? Tai nuoruuden? Ja sen jälkeen aikuisuuden?

Huonot sosiaaliset taidot, uskonnollinen koti, oon "asiakeskeinen" persoona mutta kuitenkin liian arka etten ole päässyt työuralle (missä voisin pärjätäkin), ylisukupolvinen traumatisoituminen, en ollut pidetty ikätoverien parissa ja en vaan keksinyt mitään keinoa päästä siitä yli... you name it...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen jo niin paljon "jäljessä" kaikkia, etten kehtaa enää edes tarjoutua kaveriksi :(

Mistä se lapsuuden yksinäisyys johtui? Tai nuoruuden? Ja sen jälkeen aikuisuuden?

Huonot sosiaaliset taidot, uskonnollinen koti, oon "asiakeskeinen" persoona mutta kuitenkin liian arka etten ole päässyt työuralle (missä voisin pärjätäkin), ylisukupolvinen traumatisoituminen, en ollut pidetty ikätoverien parissa ja en vaan keksinyt mitään keinoa päästä siitä yli... you name it...

Miten olet työstänyt näitä asioita? Aikuisten maailma ei ole sen suvaitsevampi kuin lastenkaan. Joten jos olet samanlainen kuin ennenkin, niin et edelleenkään ole pidetty muiden parissa.

Kyllä voi. Sosiaalisia taitoja kuten mitä tahansa muutakin voi opetella. Aloita vaikka katsomasta aiheeseen liittyviä YouTube videoita ja lainaamalla kirjoja. Saatat tarvita jopa ammattiapua muuttaaksesi negatiivisen minäkuvasi, mutta itsensä kehittäminen kannattaa aina.

Vaikein pala on laittaa teoriassa osatut taidot käytäntöön, uskaltaa ottaa kontaktia ihmisiin ja tehdä aloitteita. Mutta siitäkin selviää ja se kannattaa. Kun sosiaalisissa suhteissa saa jalan ns. oven väliin, tulee helpommin saaneeksi kutsuja milloin mihinkin, jota kautta taas on helpompi tutustua uusiin ihmisiin.