Lue keskustelun säännöt.
Ailahteleva luonne + parisuhde
18.05.2018 |
Mulla on ailahtelevainen luonne. En tiedä olenko epävakaa persoonallisuus vai mikä, diagnoosia ei ole. Taustalla on lapsuudessa koettua väkivaltaa ja muuta turvattomuutta.
Aikaisemmat parisuhteeni ovat olleet draamaa ja vuoristorataa. Pikkuhiljaa olen kuitenkin löytänyt tasapainoisuutta elämääni ja alkanut nähdä myös oman osuuteni draaman aiheuttajana. Otan siis aiempaa paremmin vastuuta omista tunteistani.
Parisuhteessa olen miettinyt yhtäältä sitä, miten tunteistaan pitäisi olla avoin, mutta toisaalta sitä, ettei toista saisi kuormittaakaan tunteillaan liikaa....vaikea selittää, mutta nykyään, jos menen tolaltani jostain asiasta mitä mies tekee, en heti ilmaise sitä... vasta jos jokin asia toistuu ja toistuvasti harmittaaa, otan sen puheeksi. Nykyinen suhteeni onkin paljon tasaisempi kuin aiemmat... ollaan kyllä tässäkin suhteessa kerran erottu ja taustalla oli ihan vain pienestä kilahduksesta lähtenyt äkkipikaistuksissa tehty päätös. Nyt haluan olla parempi kumppani ja itsellenikin tahdon tasaisempaa elämää. Mutta hankalaa tämä välillä on, kun omat tunteet myllertää niin helposti!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hienoa, että olet voinut katsoa myös omaa osuuttasi ja muuttaa omaksuttuja toimintatapojasi. Usein se, että tulee tietoiseksi ja näkee omat vaikuttimensa, kuten oman elämänhistoriansa, vapauttaa ihmistä siten, että hän voi jatkossa valita toimia toisin. Juuri näin sinä kuvaat itsesi suhteen tapahtuneen.
Silti sinulla on oikeus tunteisiisi. On tärkeä antaa omille tunteilleen oikeutus. Voit yhä paremmin opetella käymään SISÄISTÄ dialogia, josta sitten pystyt avaamaan myös ulkoista dialogia. Kun ensin keskustelet itsesi kanssa vaikka tähän tapaan: Voi, kylläpä minä loukkaannuin. Mutta mistä oikeastaan loukkaannuin? Johtuikohan se siitä, että koin itseni epävarmaksi kun hän sanoi XXXX? Kyse siis taisikin olla omasta epävarmuudestani eikä varsinaisesti hänen sanoistaan.
Tällöin voit sanoa ulospäin kumppanillesi sen itse asian ei suuttumiskielellä tai provosoitumiskielellä vaan itse tunteistasi vastuussa ollen toivomuskielellä.
"Huomaan, että kun sanoit XXXX se herätti minussa epävarmuuden tunteita. Toivoisin, että kannustaisit minua tänään, kun minulla on se työhaastattelu. Voitko saattaa minut sinne" (tms)
Elämä on pitkälti vuorovaikutustaitojen opettelua ja jatkuvaa muutostakin. Hienoa, että olet halukas löytämään terveen tavan elää parisuhteesa. Tarvittaessa pariterapiasta voi saada tukea tiukoissa paikoissa.