Missä ammatissa et pärjäisi?

Lastenhoitajan tai peruskoulun opena. Jos joku penska alkaisi vitt*ilemaan, tai kiusaamaan muita, uhkailemaan tai muuta vakavaa, vetäisin sitä ympäri korvia.

Missään lääketieteeseen liittyvässä.

ITkisin niin potilaiden puolesta, enkä pystyisi ottamaan verinäytteitä jen.

Olisn toivoton saattohoitokodissa. Potilaat joutuisivat lohduttamaan minua. Piiloutuisin komeroon itkemään. Työ nostaisi pintaan omat traumani. Päätyisin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Rakennustyömaalla. Putoaisin heti telineiltä ja oksentaisin tullessani. Korkeanpaikankammo. En voisi kuljettaa funicularia, semmosta hissikopperoa joka roikkuu vaijereista. Huiii!😱

Suunnistaja, retkiopas, matkaopas, eräopas.

Olematon suuntavaisto. Eksyisimme kaikki.

Pappi. Ei ole vakaumusta.

Arkkitehti, insinööri. En osaa matikkaa.

Poliisi. Pelkäisin rikollisia, kunto ei riitä.

Lentäjä. Eksyisin taivaalle.

Lentoemäntä. Pelkään lentämistä.

Sotilas. En haluaisi tappaa enkä kuolla.

Teurastaja. Ks. ed.

Kampaaja. Silmät, iho ja hengitystiet ei kestä myrkkyjä.

Yläkoulun opettaja. En viihdy metelissä enkä halua järjestyspoliisiksi.

Taksikuski, en löytäis perille. Olematon suuntavaisto

Naisen vanhimmassa ammatissa. Riskitkin siinä niin suuret. Enkä monessa muussakaan hommassa, esim. lentoemäntänä tai tarjoilijana. Kesätöissä kahvilassakaan en ollut mikään mestari, enkä hotellisiivoojana. Kerrankin yksi hotellivieras näytti minulle oikeita otteita, kun minun tyylilläni "it looks so difficult".  - Noloa!

😁

Kaikki mammat ihan innoissaan lapioisi rakennustyömaalla päivät pitkät. Just joo.

Vierailija kirjoitti:

Ambulanssissa (vaikka olenki lähihoitaja), palomies, poliisi, mielenterveyspuolella, kirurgina.. Onhan näitä.

Onneksi niihinkin on joku tekijä, tosi tärkeitä ammatteja.

Miksi mielenterveyspuolta kammotaan? Somatiikkaan verrattuna supermielenkiintoista ja lunkia :)

Teurastaja se pahin enkä siihen pystyisi, lennonjohdon työ vaikuttaa ihan ka-ma-lal-ta sen vastuun ja liikkuvien osien takia, joku esiintyjä olisi hirveä myös olla, kun aina pitäis olla parhaimmillaan vaikka ois minkälainen shittipäivä. Myös yläasteen opettajan työ ois jotain sellaista mitä en haluaisi kokeilla, yksi teini saa mut jo raivon partaalle, joten olisin sekopää jo viikossa. Enkä voi ymmärtää miten joku ( kai aika monikin ) haluaa astronautiksi, siis oikeesti mua ei sais sullottua siihen sukkulaan edes nukutettuna.

Lääkäri, varsinkaan joku laaja-alaisempi, jolla ramppaa laidasta laitaan sairaita. Itseäni inhottaa jo kadulla kävellessä ja pidätän hengitystä hetken, jos vastaantulija yskähtää juuri kohdalla eikä voi paria sekuntia odottaa, että pääsisi ohi. En vain pärjäisi kaiken maailman influenssapotilaiden ja vatsatautisten lasten kanssa. En siis ole mitenkään hygienianeurootikko, melkeinpä päin vastoin (ehkä siksikään ei minusta lääkäriä), ällöttää vain kipeiden ihmisten kanssa toimiminen, vaikka ei se sairaus toki usein heidän syynsä ole.

Puheterapeutti. En yksinkertaisesti saa selvää epäselvästä puheesta, ja tuntuu töykeälle kysyä! Ammatti itsessään vaikuttaa ihan mukavalle.

Palomiehenä mulla ei kestäis kunto, juoksisin tulipaloja pakoon.

Kaupan kassana en oppis käyttämään kassakonetta.

Kirurgina viiltelisin vääristä paikoista potilaita.

Hammaslääkärinä lukisin hampaiston väärin päin.

Tankotanssijana olisin kömpelö ja ruma.

En pärjäisi missään sellaisessa ammatissa jossa joutuisi tekemään töitä tai olemaan ihan yksin. Jostain syystä ahdistun yksin olemisesta jos se ei ole vapaaehtoista. En olisi myöskään hyvä missään myyntityössä...oon niin kaukana jostain Kiinteistö-Kaisasta kun olla ja voi. Palomiehenä olisin myös surkea koska pelkään tulta ihan hulluna.

Yläasteen opettajaksi en ryhtyisi mistään hinnasta.

Myyntityö. Olen siihen aivan liian rehellinen.

Pätjäisin paremmin poliisina, ku sairaanhoitajana.

Keskimääräistä korkeampaa älykkyyttä vaativissa tehtävissä.