Pieni ikäero

Meillä on poika 03/05 ja tyttö 02/06, eli ikäeroa on 11,5 kk. Tähän asti kaikki on sujunut erinomaisesti, vauvalla on tosin ollut lisänä paha koliikki ja muutenkin on ollut äärimmäisen vaativa, mutta hyvin olen jaksanut.



Raskausaika meni " siinä sivussa" , ei siinä ehtinyt paljoa pähkäillä toisen odotusta. Hankalaa oli ainoastaan se, ettei esikoinen kävellyt vielä ulkona kengillä ja kantaminen (12 kg!) oli aikasten rankkaa. Muuten meni erinomaisesti, vaikka kaikki mahdolliset raskausvaivat oli riesana.



Jaksanut olen tosi hyvin, paljon paremmin kuin raskausaikana. Tyttö nukkuu yöt kahdella syötöllä ja poika läpi yön hienosti. Minkäänlaista mustasukkaisuutta tuon ikäinen ei ole tuntenut. Isästä on tullut ehkä hivenen tärkeämpi, kun äiti hyysää vaavia. =)



Hurjalta tuntuu monesta tuo ikäero, mutta meille se on ollut oikein ihana. Tällä kokemuksella minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa.



Hommaa piisaa, mutta kyllä se palkitseekin! Mä itse luotan siihen, että jokaisessa ikäerossa on omat ongelmansa.



Tsemppiä!

Mun esikoispojalla ja kakkospojalla on ikäeroa 11kk ja kahdella nuorimmalla tytöllä 1v 2kk.



Pojat täyttävät tänä vuonna jo 12 ja 13 vuotta joten heidän vauva-ajastaan on tooodella pitkä aika ;) Mutta hengissä siitä selvisin! Yllättävän hyvin kahden " vauvan" kanssa pärjäsi, vaikka aikamoista vaippa-, syöttämis- ja valvomisrumbaa se olikin. Kun nuorempi pojista alkoi kävelemään niin arki helpottui huomattavasti. Pojilla on ollut aina toisistaan seuraa eivätkä heidän ole koskaan tarvinnut olla yksin. Esikoinen ei myöskään ollut koskaan mustasukkainen veljelleen. Hyvin sitä aikaa riitti esikoiselle, nuorempi kun nukkui kuitenkin vauvana pitkiä päiväunia.



Tytöt ovat nyt 1v6kk ja 4kk, eli aika " vauvoja" vielä molemmat =) Vanhempi oppi vasta runsas viikko sitten kävelemään joten eiköhän liikkuminen neitien kanssa tästä hieman helpotu. Mustasukkaisuutta ei ole nytkään yhtään. Isosisko kovasti hoivailee pienempää, paijaa ja halailee =)



Toka ja neljäs raskaus sujuivat ns. siinä sivussa kun oli pieni lapsi hoidettavana niin eipä siinä ehtinyt omaa oloaan ihmettelemään. Hyvin kroppa on kestänyt kaksi raskautta peräkkäin kaksi kertaa. Synnytyksistä olen toipunut joka kerta tosi nopeasti, tämän nelosen kanssa kotiuduttiin sairaalasta jo vuorokauden sisällä synnytyksestä (tyttö syntyi jouluna aatonaattona, oli kiva päästä aatoksi kotiin =)).



Omasta ajasta... Olen ollut " lapsellinen" 18-vuotiaasta lähtien ja täytyy myöntää ettei omaa aikaa ole ollut kohta 13 vuoteen ;) Mä olen sellainen ihminen etten oikeastaan kaipaakaan omaa aikaa. Toki pääsisin yksin lähtemään vaikka shoppailemaan jos haluaisin, mies kyllä hoitaisi lapset mutta en ole vielä halunnut. Ehkä mun menovaihe tulee sitten kun olen 50vee ja nuorimmat lapset ovat jo aikuisia :)



Tansku & katras

Olipa muuten ihana lukea muidenkin hyviä kokemuksia!!!



Mutta hyvin siis meilläkin on mennyt. Minulla on esikoispoika jo 9v ja oli pitkään ainoa lapsi ja aina surullisen oloinen ja yksinäinen kun puheli mahdollisesta pikkusisaresta. Tyttö syntyi 12/04 ja olinkin tosi onnellinen kun kolmas ilmoitti tulostaan viime kesänä. Kolmas (poika) syntyi 02/06 ja on nyt siis pikkuinen vauva.



Raskaus meni todella hyvin, mitä nyt pukemisen kanssa oli vähän ongelmia lopuksi kun iso vatsa oli edessä ja tyttö ei tippaakaan pitänyt kaikkien villa- ja toppavaatteiden pukemisesta...



Meillä tyttö on nukkunut tosi hyvin yönsä, aluksi perhepedissä ja 4kk iästä lähtien omassa vuoteessaan. Tyttö oppi kävelemään 11kk iässä ja nyt jo vähän juttelee tai ainakin kommunikoi elein joten tytön kanssa ei mielestäni ole mitään ongelmia. Pikkuinen poika on itkuinen ja olen kanniskellut häntä kantoliinassa ekat 2kk, nyt jo vähän vähemmän. Nukutan pikkuiset aina ulos päikkäreille koska siellä molemmat nukkuvat pitkät unet, nytkin nukkuvat vierekkäisissä vaunuissa tuossa pihalla...



Tytöstä tuli isin kaveri heti kun poika syntyi. Isä toisaalta huomioi nyt pikkuiset muutenkin ehkä vähän paremmin kun tietää että minulla ei kädet aina riitä. No, toisaalta minäkään en neuvo ja opasta joka liikettä ja se varmaan edesauttaa isän ja lasten yhteistyötä. Ennen pikkuisimman poikavauvan syntymää olin aika " täydellinen" vauvan hoitaja ja isä meinasi mokata aina kaiken ; )



Eli ei siis mitään huonoa sanottavaa pienestä ikäerosta!

Mymmeli ja pikkuiset

Kiitos kaikille oikein positiivisista kommenteista! Raskaustesti näytti plussaa ja olin jo aivan paniikissa (vauva 5 kk). Pohdin surullisena, että jos raskaus on totta ja plussasta tulee vauva, niin sitten esikoinen joutuu yhtäkkiä kasvamaan isoksi ja muuttuu surulliseksi, kun äidillä ei enää ole hänelle aikaa... Teidän kirjoituksia lukiessani tajusin, kuinka tyhmä olinkaan.



Alkukuukaudet voivat olla raskaita, mutta myöhemmin lapsista on varmasti paljon seuraa toisilleen. Nyt toivon vaan, että raskaus sujuu hyvin ja mahdolisesti tulossa olevalla vauvalla olisi kaikki hyvin :)

jos lapsilla on pieni ikäero. Meidän lapset ovat syntyneet 12/04 ja 02/06. Minusta vanhemalle lapselle jää hirven vähän aikaa sen jälkeen kun tuli uusi vauva. Sitäpaitsi isä tekee vuorotyötä ja aina silloin tällöin pitkiä päiviä ( hän on poissa n. 15 H ). Omaa aikaa minulla ei ole kuin korkeintaan tunnin / päivä jos molemmat sattuu nukkumaan yhtäaikaa.

Koko ajan saa vahtia että vanhempi lapsi ei tee mitään pahaan pikku-vauvalle ( jos tämä makaa lattialla ), esim. astuu/istuu/kompastuu sen päälle...



Meidän vanhempi tyttö herää vielä öisin monta kertaa ja jossain vaiheessa tulee aina vanhempien sänkyyn nukkumaan. Silloin on hankalaa imettää kun on liian vähän tilaa.

Muutenkin hankalaa imettää kun esikoinen keksii sillä aikaa koko ajan jotain tekemistä enkä pääse sitten katsomaan mitä hän oikein puuhalilee jossain...



Ja vielä... on erittäin hankalaa lähteä pois kotoaa koska aina pitää suunitella niin hyvin etukäteen ettei tule ongelmia.



Onneksi kesää tulossa niin pukeutumisrumbaa ainakin helpottuu...



Hieman väsynyt Fia-mamma =/

Paljon onnentoivotuksia plussan johdosta! Kahden pienen kanssa pärjää vallan mainiosti, joten nautihan täysin rinnoin tästäkin odotuksesta!



Omasta kokemuksestani ainakin voin kertoa, että kahden pienen kanssa voi olla ihanaa ja leppoisaa eloa ja oloa ja heistä pystyy nauttimaan ihan täysillä! Meillä tytöillä on ikäeroa 1v 3kk, eikä ole kertaakaan kaduttanut, että saimme lapset näinkin pienellä ikäerolla.



Raskausaika meni todellakin " siinä sivussa" , kuten joku muukin on todennut. Loppuraskaudessa olo tosin oli hiukan tukala ja ei niin mukava. Mutta loppujen lopuksi ihan siedettävästi meni, vaikka loppuraskaus ajoittuikin tammikuuhun ja pukemisrumba esikoisen kanssa verotti voimia ja hermoja!



Vauvan synnyttyä ja oman olon kevennyttyä on kaikki sujunut vallan hienosti. Esikoinen ei ole osoittanut mustasukkaisuudesta merkkiäkään ja tuntuu rakastavan pikkusiskoaan koko pienestä sydämestään. Hän hoitaa, hellii ja paijaa, ja tarvittaessa lohdutteleekin. Apua pienestä isosiskosta on jo kummasti: hän hakee vauvan vaipan, vie likaisen roskiin, vie likaiset vaatteet pyykkikoriin, hakee vauvan ulkoiluvaatteet kaapista e.t.c.



Vauva puolestaan jo nyt (3kk) seuraa innolla isosiskonsa touhuja ja on ihan selkeästi " menossa mukana" . Iloitsen jo nyt lasten puolesta, että heillä on toisensa. Jo vajaan vuoden kuluttua heillä on leikkikaveri aina lähellä ja seuraa toisistaan - niin hyvässä kuin pahassa... ;o)



Tytöt nukkuvat päiväunet samaan aikaan, joten omaa aikaa saan päivittäin tunnista kolmeen tuntiin - riippuen miten hyvin tytöt nukkuvat. Myös illalla tytöt menevät samaan aikaan nukkumaan, klo 20, joten siinä iltasellakin ennättää touhuamaan yhtä sun toista. Lisäksi käyn omissa harrastuksissani pari kertaa viikossa, jolloin isi valjastetaan tyttöjen hoitajaksi. Eli koen saavani ihan niin paljon omaa aikaa kun tarvitsen. Joskus oikein harmittaa lähteä kotoa harrastelemaan, kun viihtyisin niin hyvin kotonakin lasteni kanssa.



Näkisin, että on aika paljon omasta asenteesta kiinni, miten hyvin lasten kanssa pärjää. Suosittelisin ottamaan mahdollisimman rennosti ja unohtamaan siistin kodin ja viimeisenpäälle siloitellun maman muutamaksi vuodeksi ja opettella nauttimaan hallitusta kaaoksesta ja hiukan räjähtäneestä ulkomuodosta! Lapset ovat vain niin pienen hetken ihan pieniä, joten nauttikaamme niistä vuosista!



Onnea odotukseen!

ja nyt alkaa helpottamaan, kun pienempi tytöistä on 11kk. Alussa oli kyllä aikamoista rumbaa, kun nuorempi oli aika itkuinen vauva ja häntä sai kanniskella päivät pitkät ja hän oli ns. pätkänukkuja (15min-30min torkkuja). Siinä esikoinen jäi kyllä vähemmälle ja meillä oli mustasukkaisuutta ihan alussa aika paljon.



Kun on katsellut muitakin pieni-ikäeroisia lapsiperheitä, niin täytyy sanoa, että arjen sujuminen riippuu niin paljon lasten temperamenteista (meillä esikoinen ollut jo ennen vauvan syntymää TOSI vilkas) ja siitä onko vauvalla koliikki-itkuja tms. Ja iso merkitys on sillä, miten perheen isä osallistuu arjen pyörittämiseen ja miten vanhemmat hyväksyvät sen tosiasian, että oma/yhteinen aika on aikalailla nolla lasten ollessa pieniä. Ja tietenkin paljon vaikuttaa se, onko tukiverkkoja ympärillä. Meillä kun ei ole isovanhempia ollut auttamassa lasten kanssa, niin vauva-arki on tuntunut välillä raskaaltakin.



Tällä hetkellä tuntuu, että tämä ikäero lapsilla on ihan hyvä, kun pahimmasta ajasta on jo selvitty (vaikkakin nyt esikoisella uhma meneillään ja pikkusiskokin saa siitä osansa). Lapset touhuavat yhdessä hiekkalaatikolla ja isosisko opettaa pienemmälle hiekkakakkujen tekemisen saloja.



Tsemppiä teille!