Miksi monet mielenterveysongelmaiset haluavat olla niin paljon yksin?

Mitä hallaa on yksinolosta?

En jaksa sirkuttaa säästä ja heittää väsynyttä läppää.

Ei halua olla taakaksi muille.

Ei halua purkaa oloaan muille.

Kokee seurallisuuden työlääksi mielentilaansa nähden.

Ei samaistu muitten elämäntilanteeseen ja huoliin.

Ei jaksa.

Ei kiinnosta.

Omissa asioissa ihan tarpeeksi.

Vaihtoehtoina joko teeskennellä muiden vuoksi pirteämpää kuin olen (kuormittaa minua), tai kuormittaa muita omalla olollani. Mielummin vietän aikaa ihmisten kanssa kun oikeasti jaksan ja huvittaa.

Sosiaalisiin tilanteisiin voi liittyä niin paljon vaikeita ajatuksia

epävarmuutta ja yliherkkyyttä. Ylianalysointia, Liikaa ankaruutta itseä kohtaan.

Luottamuksen puutetta - muun muassa siihen että tulee hyväksytyksi. Huonoja kokemuksiakin voi olla taustalla, kenelläpä ei niitä olisi, vaikka muistoja ilmapiiristä jossa oli hankalaa olla.

Ainakin masentunut ei jaksa olla sosiaalinen. On tarpeeksi siinä että jaksaa itseään, hyvin usein ei jaksaisi mutta kun on liian väsynyt ja poikki lopettamaan itseään.

Skitsofreniaan liittyy hyvin usein ihmispelko. 

Mielenterveyden ongelmat ovat kokonaisvaltaisia, ne vaikuttavat koko elämään. Usein tuska on niin suuri, että pelkästään sen taklaaminen vie elämästä voimat. Silloin on kyllä mielessä kaikkea muuta kuin iloinen ystäväjoukko yhdessä kirmaamassa kivasta tekemisestä toiseen!

a) Minulla ei riitä energiaa ihmisten kanssa seurusteluun

b) Tilannettani harvoin ymmärretään ts. minua pidetään outona

c) Olen estynyt, en osaa luoda kontakteja edes silloin kuin haluaisin 

Vierailija kirjoitti:

En jotenkin usko että ihmiset tekisivät vain tyhmyyttään itselleen hallaa yksinololla, ymmärrettäviäkin syitä on varmasti olemassa. Jos kärsit mt-ongelmista, miksi haluat olla paljon yksin?

Kerro miksi yksinoleminen on huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin tilanteisiin voi liittyä niin paljon vaikeita ajatuksia

epävarmuutta ja yliherkkyyttä. Ylianalysointia, Liikaa ankaruutta itseä kohtaan.

Luottamuksen puutetta - muun muassa siihen että tulee hyväksytyksi. Huonoja kokemuksiakin voi olla taustalla, kenelläpä ei niitä olisi, vaikka muistoja ilmapiiristä jossa oli hankalaa olla.

Näin. Silloinkin kun aidosti nautin ihmisten seurasta väsyn hirvittävästi. Koko ajan tausta-ajona pelkään että mokaan, ettei minua hyväksytä.

Tarpeeksi kun joutunut huonosti kohdeltavaksi muiden ihmisten toimesta, en enää halua ihmisiä elämääni. En mä kyllä usko että mä enää mistään kavereita saisinkaan mikäli joskus vielä sellaisia haluaisin. Olen todella tylsä ihminen, en usko että kukaan haluaisi olla kaverini.

Ei ole enää yhteistä sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei jatkuvasti räjähdä joku kohta elämästä.

Edeltävissä kommenteissa on jo syitä, jotka minäkin allekirjoitan.

Lisäksi minua ei kiinnosta sellainen tyhjänpäiväinen small talk, jota suurin osa ihmisistä suurimman osan aikaa harrastaa sosialiseeratessaan, äärimmäinen esimerkki on juhlissa tapahtuva pikkupuhe, mutta kyllä kuultua esim. eilen kahden ikäiseni naisen kahvilajutustelua, tuli olo, että "onneksi ei tarvitse tehdä tuota". Kyseessä ei ollut mitkään pissikset, vaan ilmeisen koulutetut ihmiset ja aiheenakin mielenkiintoinen lukeminen. Mutta keskustelu itsessään oli kamalaa, kohtaamatonta, pinnallista, nokittelevaa, mutta silti toista mairittelevaa, epäaitoa pätemistä.

Lähtökohtaisesti viihdyn yksin muutenkin. Masennuksen pahentumisen myötä kökötän itsekseni kotona monistakin syistä, jotka on aikalailla tuossa ylempänä eri viesteissä jo lueteltu. Lisään vielä yhden:

- Ei ole rahaa lähteä minnekään, tekemään jotain maksullista.

Olen kuntoutustuella, ja se on älyttömän pieni raha se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin tilanteisiin voi liittyä niin paljon vaikeita ajatuksia

epävarmuutta ja yliherkkyyttä. Ylianalysointia, Liikaa ankaruutta itseä kohtaan.

Luottamuksen puutetta - muun muassa siihen että tulee hyväksytyksi. Huonoja kokemuksiakin voi olla taustalla, kenelläpä ei niitä olisi, vaikka muistoja ilmapiiristä jossa oli hankalaa olla.

Näin. Silloinkin kun aidosti nautin ihmisten seurasta väsyn hirvittävästi. Koko ajan tausta-ajona pelkään että mokaan, ettei minua hyväksytä.

:/ Jep. Oma aika on kyllä aika tärkeää. Silloin ei voi tule sitä itsensä mokaamisen kokemusta. Tosin olen itse huomannut, että tutummaksi tulleiden ihmisten kanssa tuo helpottaa. Se antaa toivoa. :)

Joskus myös itsetunnon tai minäkuvan heikkous kolkuttaa taka-alalla. Silloin vaikkapa erilaisten ihmisten kanssa kanssakäyminen voi olla vaan sellaista kuormittavaa itsensä vertailua muihin.

työttömät mt-ongelmat miehet eivät kelpaa naisille

työttömät mt-ongelmaiset miehet eivät kelpaa naisille

Toiset ajattelevat yksinkertaisesti, että kaipaavat seuraa, eivätkä mieti siinä itseään.

Toiset taas tiedostavat, että seura tarkoittaa, että pitää antaa itsestään toisille jotain. Silloin ei hirveästi seuraa kaipaa, jos ei pidä itseään oikein minään, ajattelee olevansa outo tai muoden ajattelevan itsestään pahaa, ei tule muiden kanssa toimeen, häpeää itseään, ei jaksa viihdyttää tms.

Mä en tarvi kenenkään sääliä. En mä tarvitse tekoempaattista ymmärrystä ihmisiltä, jotka oikeasti pitää mua vaan helvetinmoisena luuserina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jotenkin usko että ihmiset tekisivät vain tyhmyyttään itselleen hallaa yksinololla, ymmärrettäviäkin syitä on varmasti olemassa. Jos kärsit mt-ongelmista, miksi haluat olla paljon yksin?

Kerro miksi yksinoleminen on huono asia?

Vastaan ihmisenä, joka tykkää olla yksin mutta on huomannut sen haittaavankin elämää. Yksin ollessa mun ajatukset alkaa helposti vääristyä, kun puhun päässäni itselleni koko ajan samoja asioita ja menetän käsityksen ongelmieni oikeista mittasuhteista ja vakavuudesta. Pieni ripaus ihmisseuraa silloin tällöin saa ajatuksistani realistisemmat.

"A person who thinks all the time has nothing to think about except thoughts." - Alan Watts

Elämässäni on paljon ongelmia ja vaikeuksia. En halua kuormittaa muita ihmisiä näillä enkä toisaalta enää pysty esittämään "normaalia", jotta muut eivät ahdistuisi.