Lapsia kuskaillaan kuin valtiovieraita nykyään, ovelta ovelle

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä puhut? Mun tyttö harrastanut naapurikaupungissa 3 vuotiaasta lähtien balettia. En nyt tiiä minkä ikäisenä sinne laittais yksin pyöräilee tai bussilla 🤔 kahdella bussilla pitäis mennä. On nyt 9v. Lisäks aloitti vuosi sitten rytmisen voimistelun omassa kaupungissa. Ajatteli ettei tarvitsis kuskaa, mutta nyt hällä kaikki välineet, pallo, vanne ym ni en oo keksinyt miten pääsis vanteen kanssa fillarilla harkkoihin. Oon varmaan sit luuseri vanhempi, joka estää lapsen liikuntaa. Jep.

Aikamoista selittelyä, on se kumma jos ei lapsi rytmiseen voimisteluun pääse omin jaloin. Kai nyt vanteen saa ihan kädessä kuljetettua vaikka kävellessä ja pallon kassissa tai pyörän korissa. Herran jestas teitä uusavuttomia kädettömiä ja jalattomia selittelijöitä. 

Varmasti välineet saa paikanpäältäkin, tai jättää sinne.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon jää näköjään aikaa taivastella muiden elämää, kun jättää kuskaamiset kuskaamatta. 😂

Seuraatko näitä ihmisiä 24/7 vai oletko vain päätellyt että kaikkialle kuskataan?

Tais osua omaan nilkkaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuljetan liikuntaharrastuksiin seuraavista syistä:

- julkisilla kulkuaika 1h25min, autolla 25 minuuttia/suunta. Jos pyörällä lähtisi, matkaa olisi yli 30 km/suunta.

- (eri lapsella) koulu loppuu välillä 15 min ennen harrastuksen alkua, matka-aika julkisilla vähintään 25 min, autolla 10 min.

- kuljetan myös harrastukseen päin jos harjoitukset kestävät muutenkin esim. 4-5 tuntia (tavalliset+lisäharjoitukset) ja takana on jo koulupäivä.

Kuljetan lapsiani, koska he ovat minulle tärkeitä. Meillä on myös muuta elämää kuin koulu ja harrastukset, joten jos sitä loppuaikaa ei halua käyttää bussissa istumalla ja myöhästymällä joka paikasta, autokyyti on pakollinen. Jos nuorimmainen kulkisi bussilla, joutuisin lisäksi itse istumaan siellä bussissa myös, koska bussin vaihtoineen, harvoine vuoroväleineen, harrastuspaikan sijainnin vuoksi jne. hän ei voisi sinne yksin kulkea. Harrastukset eivät ole mitenkään "erikoisia" tai kaukana. Asumme pääkaupunkiseudulla.

"Kuljetan lapsiani, koska he ovat minulle tärkeitä".. hmm. Oletko ihan varma. Teet niille vain karhunpalveluksen.

Meillä on keskustaan 10 km. Harrastava lapsi on kuuden. Menee aika monta vuotta, ennen kuin hänet uskaltaa päästää yksin polkemaan 10 kilometrin matkaa mutkaisella tiellä, jossa ei ole kevyen liikenteen väylää. Harrastukseen on 20 km.

Kuljetin lapsia kouluu 12 vuotta ovelta ovelle. Kuljetin heitä heidän valitsemiinsa harrastuksiin. Meillä oli paljon yhteistä aikaa autossa, ehdittiin juttelemaan paljon niin kaikki yhdessä kuin vain yhden kanssa kerrallan.

Lapsistani kasvoi varsin yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia,joilla ei ole mitään erityisiä sairauksia ja jotka ovat oman ikäkautensa mittareillamenestyneet elämässään (eli vaihto-oppilaana hyvässä yliopistossa, omaan alaan liittyvä työ jo opiskeluaikana, ystäviä, harrastuksia jne.)

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jo 7v lapsi pitää tuupata kotoa pois ja sanoa, että mene itse balettitunnille, osaathan sinä toki vaihtaa bussista toiseen 3 kertaa.

En tiedä miten voi nähdä jonkun kuskaavan, jos ei ole itse siellä myös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömiä on nämä joidenkin koulujen pyöräilykiellot eka- ja tokaluokkalaisile. Esim. täällä on pyörätieyhteys 95 %:lla ja muutenkin vilkasliikenteiset tiet puuttuvat täysin, silti ei saa tulla pyörllä. Jalan kestään sen verran kauan että mieluummin mennään sitten bussilla. Ymmärrän että suurten kaupunkien keskustakouluissa tuo on ihan järkevä sääntö mutta kun se on levinnyt maaseudullekin ja rauhallisiin lähiöihin.

Koululla ei ole lain mukaan oikeutta kieltää lapsia pyöräilemästä kouluun. Tästä on myös oikeuden ennakkopäätös olemassa. Toisin sanoen vaikka koulu kutsuisi sitä kielloksi niin oikeasti se on vaan suositus.

Näin on joo, mutta vanhemman on aika vaikea lähteä uhmaamaan sitä, kun ei haluta leimautua hankaliksi.

Olen aapeen kanssa täysin samaa mieltä. Ihmetellyt tuota jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljetan liikuntaharrastuksiin seuraavista syistä:

- julkisilla kulkuaika 1h25min, autolla 25 minuuttia/suunta. Jos pyörällä lähtisi, matkaa olisi yli 30 km/suunta.

- (eri lapsella) koulu loppuu välillä 15 min ennen harrastuksen alkua, matka-aika julkisilla vähintään 25 min, autolla 10 min.

- kuljetan myös harrastukseen päin jos harjoitukset kestävät muutenkin esim. 4-5 tuntia (tavalliset+lisäharjoitukset) ja takana on jo koulupäivä.

Kuljetan lapsiani, koska he ovat minulle tärkeitä. Meillä on myös muuta elämää kuin koulu ja harrastukset, joten jos sitä loppuaikaa ei halua käyttää bussissa istumalla ja myöhästymällä joka paikasta, autokyyti on pakollinen. Jos nuorimmainen kulkisi bussilla, joutuisin lisäksi itse istumaan siellä bussissa myös, koska bussin vaihtoineen, harvoine vuoroväleineen, harrastuspaikan sijainnin vuoksi jne. hän ei voisi sinne yksin kulkea. Harrastukset eivät ole mitenkään "erikoisia" tai kaukana. Asumme pääkaupunkiseudulla.

"Kuljetan lapsiani, koska he ovat minulle tärkeitä".. hmm. Oletko ihan varma. Teet niille vain karhunpalveluksen.

Juuri näin.

Ja ketjuun tuppasi taas näitä selittelijöitä "lapsellani on satakilometriä balettikouluun jonka alotti kolmevuotiaana plaaplaa", no kukahan sellasen harrastuksen on lapselle hankkinut, se vanhempi itse. Että eihän tossa mitään järkeä ole, joka kunnasta jotain harrastuksia löytyy, ei niitä tarvitse lähteä naapurikunnasta hakemaan. Ellei sitten asu jossain tosi korvessa tai lapissa. Mutta vaikuttaa vähän siltä että sketjun hivikuljettajat asuvat taajamissa.

"hivikuljettajat" :D.. siis hovi.... reps. 

Tuo 9-vuotias joka menee balettiin ja pitäisi ihan bussi kerran vaihtaa välissä, no voi hui kauhistus. Itse kujin tuon ikäisenä joka toinen viikonloppu yksin junalla isän luokse 300 km ja piti junaa vaihtaa välissä. Eikä ollut mitään kännyköitä. Voi herranjumala mitä pullamössöä näistä lapsista kasvaa.

Jääkiekkoharrastuksen vielä ymmärrän että kuskataan, kun niitä varusteita on niin tolkuttoman paljon. En saisi niitä pyörällä kulkemaan itsekään.

Te aliarvioitte lapsianne!!!

Vierailija kirjoitti:

Komppaan näitä mielipiteitä. Katsellut sivusta, kun avokkini kuljettaa prinssiä ja prinsessaa (eivät minun kakaroita) joka puolelle joka puolelta. Nykyajan kakarat mitään jaksa, saatika viitsi.

Kyllä nykyajan kakarat jaksaa vaikka mitä. Vanhemmat vaan ylisuojelevaisuudella tai hemmottelulla totuttavat ne laiskuuteen.

Tää on kyllä ihan tyypillinen esimerkki taas.

Oletetaan ongelma ja vauhkoonnutaan siitä.

Mistä kukaan kenekään liikkumiset niin tarkkaan tietää?

Lapseni kävelee tänään kouluun, ja koulun jälkeen pyöräilee uimarannalle. Illalla vien treeneihin todellakin.

Aloitus oli niin agressiivinen, että taitaa nyt oma elämä aapeetä harmittaa.

Otettava huomioon myös nykyään yleistyneet Penttilät sekä erikulttuurisella tavalla teinityttöjä seurailemaan pyrkivät miesporukat.

Ja nämä sitten vaarantavat muut lapset kun on kiire viedä oma kullannuppu sinne ja lähteä pois. Pahimmillaan ei välitetä ollenkaan jalankulkijoista kun pitää päästä takaisin ruuhkaan mahdollisimman nopeasti.

Joissakin tapauksissa olisi oikeasti asiallista laittaa se lapsi asialle. Näin on ollut meillä kun olemme pojan koko lapsuus/nuoruusajan asuneet käytännössä koulujen ja harrastepaikkojen välittömässä läheisyydessä turvallisten pyöräily- ja kävelyreittien varrella. Pisin matka yksin kulkemiseen oli ala-asteen 6. luokalla n.5km jonka poika omasta halustaan pyöräili lumettomat kaudet ja kulki bussilla kun ei jään ja loskan takia voinut pyöräillä. Meillä siis hyvät mahdollisuudet omaehtoiseen liikkumiseen.

Tässäkin väninässä pitää kuitenkin huomioida nekin perheet, joilla ei pitkien välimatkojen tai harrastusaikojen takia ole edes mahdollisuutta päästää lastaan kulkemaan yksin. Meillä oli/on vieläkin esim. jääkiekossa junioreilla harjoitusvuoroja jotka alkavat vasta klo 21.00, tuohon aikaan en poikaa olisi yksin päästänyt tienpäälle jos se kiekkoa olisi pelannut. Muutamassa muussakin harrastuksessa vuorot menevät myöhäiseen iltaan.

Pitkät välimatkat ja myöhäinen kellonaika siis mielestäni puolustavat kuljetusta. Vanhemman pelko siitä että Eetu-Petteri eksyy 200 metrin matkalla kirjastoon taas menee jo liiallisen huolehtimisen puolelle, ja sillä vaikeutetaan lapsen kasvua itsenäisyyttä kohti tarpeettomasti.

Vaikka olen ap:n kanssa samaa mieltä, ettei lapsia kannata joka paikkaan kustata, niin ketju on mennyt ihmeellisellä tavalla siihen, että sätitään aikuisia siitä, että lapset harrastaa. 

Harrastusmatkan pituus ja tavittavat kamat toki määrittää sen, mikä on järkevä kulutapa. Te, jotka raivoatte siitä, että vanhemmat ovat valinneet ne 3-vuotiaan balettiharrastukset - totta kai ovat valinneet. Entä sitten? Eikö kolmivuotias saisi käydä harrastamassa? Vai pitäisikö 3-vuotiaan kulkea matka itse?

Omatoimisuus, hyötyliikunta jne. ovat kaikki hyviä asioita. Tämän ketjun räyhääjät taas määrittävät hyvää vanhemmuutta niin, ettei lapselle saa mahdollistaa harrastuksia, joihin kulkeminen olisi kohtuuttoman rankkaa tai lapselta saa vaatia jääkiekkokamojen rahaamista kymmeniä kilometrejä pyörällä, jota ihan taatusti yksikään "minähän en kuskaa" - vanhempi ei itse tekisi. 

Tähän päälle vielä se, että nämä harrastekuskaukset ovat juuri sitä aikuinen-lapsi -aikaa, jota voi käyttää keskusteluun ja yhdessä oloon.

Ja lopuksi - ei, emme kuskaa lapsiamme yhtään minnekään. Meillä ei ole autoa. Tämän takia me emme myöskään  mm.

- laskettele

- kalasta

-jne.

Vaikka luonnollisesti jokainen mamma mm. pyöräilee laskettelusuksien kanssa lähimpään hiihtokeskukseen 20 km suuntaansa talvella.

Harrastuskuljetukset ovat pikkukaupungissa ihan järkeviä kun täällä ei julkisia kulje. Mutta on siis näitäkin jotka puolen kilometrin matkaa kaverilta eivät anna kulkea. Yksi tyttäreni kaveri( 9v, tokalla) tilaa aina isän hakemaan itsensä. En ymmärrä jos sää on hyvä eikä ole ilta. Vanhemmat myös kyytsäävät hänet soittelemaan kaverin ovikelloa että voitko olla. Jos meillä on menoa, ajavat kotiin tai ehkä seuraavaan paikkaan kolkuttamaan.Hänellä on ylisuojeleva äiti joka varmaan pelkää auton alle jäämistä tai jotain. Mutta tosiaan se isä turhaan aina meidän rivarin pihaan ängetessään aiheuttaa suuremman onnettomuusriskin.

Perheet asuvat usein esilaupunkialueella ja lähiöissä joista on keskustaan ja harrastuksiin 10-20km. Kaikkialla paitsi helsingissä julkinen liikenne on niin kehno, että vuorot harvoin sattuu niin, ettei odotteluajasta tule todella pitkä jos edes julkiset kulkee.

Itse ainakin haluan maksimoida ajan jonka saan lasten kanssa arkena viettää, koska töiden jälkeen illat on niin lyhyitä.

Voisihan täällä keskustella miksei lapseni harrasta pelkästään marjan poimintaa, lintupongausta ja talvisin lumikengillä kävelya, mutta en nyt näe siihen tarvetta.

Myös itselleni omat harrastukset ovat tärkeitä ja rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 9-vuotias joka menee balettiin ja pitäisi ihan bussi kerran vaihtaa välissä, no voi hui kauhistus. Itse kujin tuon ikäisenä joka toinen viikonloppu yksin junalla isän luokse 300 km ja piti junaa vaihtaa välissä. Eikä ollut mitään kännyköitä. Voi herranjumala mitä pullamössöä näistä lapsista kasvaa.

Jääkiekkoharrastuksen vielä ymmärrän että kuskataan, kun niitä varusteita on niin tolkuttoman paljon. En saisi niitä pyörällä kulkemaan itsekään.

Te aliarvioitte lapsianne!!!

Ja minä kuljin 5-vuotiaana yksipyöräisellä ja silmät sidottuna yksin mökille, 600 kilometriä yhteen suuntaan. Oletpas pullamössöä kun oikein JUNA piti valita!

Ei vaan, onhan se hienoa että taas pääsee haukkumaan nykylapsia ja -nuoria ❤️