Onko täällä muita, joilla on "pakkopelkoja"?

Joku pakko-oireinen häiriötila kai tämäkin on. Itse olen jo pidempään kärsinyt pakkopeloista, itselläni tämä on ahdistuksen yksi ilmenemismuoto. Pelkään sairaalollisesti jotain sairautta ja tämä tulee kausittain. Välillä myös pelkään jotain ihan tyhmää ja kummallisia asioita. Esimerkiksi: Teen kotona etätyötä ja aloitan usein aamulla ennen kuin mies lähtee töihin. Vaikka tiedän, että mies ei vilkuile näyttöäni ja pyrin olemaan niin että mies ei ole selkäni takana, pelkään silti sairaalollisesti että hän on "nähnyt jotain mitä ei olisi saanut". Mies ei edes katso näyttöäni päin kun häntä ei kiinnosta, mutta silti olen jo mielessäni antanut itselleni potkut. Tämän seurauksena olen alkanut todella neuroottiseksi ja pelkään jatkuvasti, että joku urkkii tietojani. Tuntuu, että aina voisin olla huolellisempi, parempi yms yms. Työasioissa neuroottisesti "tarkastelen" asioita, jotka yleisesti ottaen tulee refleksinä. Esimerkiksi tietokoneen sammutus, huoneen ikkuna kiinni jne.

Toinen pelko liittyy latureihin. Jos laturi jää seinään niin pelkään tulipaloa yms.

Mitä tälle oikein voi tehdä? Olen käynyt terapiassa ahdistukseen ja en ole tähän saanut konkreettisia vinkkejä. Minun pitäisi kuulemma vaan ottaa rennommin eikä ajatella katastrofimaisesti koko ajan asioita, joita ei edes ole tapahtunut. Jotenkin tämä pelko ottaa aina vallan ja olen aivan paniikin partaalla. Minulla lähtee niin sanotusti järki tämän "pelkoputken" aikana, esimerkiksi tuo etätyöjuttu kuulostaa aivan naurettavalle näin jälkikäteen. Joskus myös pelkäsin todella paljon, että olen jättänyt astiapesukoneen hanan päälle. Olin matkalla ja koko matka meinasi mennä ihan pilalle kun murehdin ja märehdin asiaa.