Suurten ikäerojen parisuhteet! Kokemuksia

Ei vielä kokemusta itse parisuhteesta. Ajattelisin, että menisi hyvin. Suhteellisen samat arvot ja elämäntapa. 20v on ikäeroa. Mies minua vanhempi. Olen 30v. nainen. Seksi ainakin on parasta mitä koskaan😊

Noin samanikäisiä pitää olla.

Me 35v. yhdessä. Naimisiin kun minä olin 22 ja mies 23v.

Up

Minulla on perhepiirissä pari, joilla on 20 vuotta ikäeroa miehen hyväksi. Liitto oli miehelle toinen, naiselle ensimmäinen. Hyvin onnellisia olivat kyllä, valitettavasti nainen kuoli aika nuorena, mies elää vielä vaikka on jo hyvin vanha.

Vaikka olen noin periaatteessa sitä mieltä, että suunnilleen oman ikäisen kanssa suhteen onnistumisen mahdollisuus on suurempi, niin koskaan ei voi tietää, ja jos ihminen on "se oikea" niin iällä ei lopuksi ole väliä. 

p.s. Oletko lukenut muusikko Maris Gothonista ja hänen 20 vuotta vanhemmasta säveltäjävaimostaan? Toimii se joskus myös toisin päin :-)

Ikäero 15 v. Meillä näkyi siinä, että mies (vanhempi) oli jo elämässään jo paikoilleen asettunut ja jäänyt sellaiseen "tätä tää nyt on" vaikkei edes ollut kovin tyytyväinen. Varmaan minun kanssa tapaaminen piristi hetkeksi, mutta totuus kuoriutui aika nopeasti sieltä alta :/ en sitten jaksanut sellaista karvasta tyyppiä, koska itse haluan vielä tavoitella elämää missä olen aidosti tyytyväinen. Ei varmasti kaikki tietyn ikäiset ole tuollaisia, mutta hän oli.

Meillä ikäeroa 17 vuotta, mies minua vanhempi. Hyvin meillä on mielestäni mennyt, pidämme monista samoista asioista ja osaamme keskustella keskenämme hyvin avoimesti. Yhteen muuttaessa oli jonkin aikaa kivikkoisempaa, koska kumpikaan meistä ei ollut asunut yhdessä kumppanin kanssa aikaisemmin. Vähitellen yhteiset säännöt kuitenkin löytyivät. :)

Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja ensi vuonna tanssitaan häitä!

Toimi alussa kun minua 20 vuotta vanhempi mies oli vielä sen ikäinen että jaksoi tehdä muutakin kuin istua kotona kaikki illat. Tajusin kuitenkin, että kun ikää tulee lisää, olisin nopeasti tilanteessa jossa minulla olisi ollut eläkkeellä oleva vanhus miehenä ja edessä mahdollisesti vuosia kotona omaishoitajana samalla kun olisin itse vielä työikäinen ja haluaisin matkustaa, käydä teatterissa, edetä urallani yms. Ei siinä alkuhuumassa osaa ottaa tällaisia asioita huomioon. Ero tuli lopulta. Toki voi käydä niin että mies on vetreä vanhus mutta paljon todennäköisempää on että ei ole.

Toimii hyvin. Vanhempi mies osaa ottaa naista huomioon ja olla hellä sekä tietynlainen auktoriteetti mitä jotkut naiset kaipaavat.

Olen huomannut että aika usein silloin, kun nainen on huomattavasti miestään nuorempi (15-20 vuotta), on naisen elämästä puuttunut turvallinen isähahmo. Meillä näitä ison ikäeron pariskuntia on lähipiirissä kolme, joista kaksi tuntuu vielä pitkän avioliiton jälkeenkin olevan hyvin onnellisia.

20 vuotta ikäeroa. Ihan hyvin toimii. Ainoa harmi, ettei mies kauheasti viiti käydä missään tms, mutta en nyt osaa sanoa johtuuko iästä vai ihan vaan luonteesta. Olen 30 v itse.

Minulla on n. 20 vuotta vanhempi mies, aviossa oltu 12 vuotta. Ongelmaton ei ole ollut yhteiselämä, mutta ei se ikäerosta ole johtunut. No ehkä meilläkin on sitä vähän että mies on tehnyt nuorena paljon esim matkoja ja vaelluksia, eikä ole enää niistä niin kiinnostunut, joten yhteiset reissut jää tekemättä. Mutta minä voin kyllä tehdä reissuni yksin.

Omaishoitajaksihan ei kenenkään ole pakko ryhtyä, sitä voi sitten miettiä jos tulee ajankohtaiseksi. Voihan se mies kuolla ns. "saappaat jalassa", tai minä voin kuolla ennen sitä. Tiedän kyllä että jään todennäköisesti melko nuorena leskeksi, mutta olen siihen osannut varautua alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että aika usein silloin, kun nainen on huomattavasti miestään nuorempi (15-20 vuotta), on naisen elämästä puuttunut turvallinen isähahmo.

+ jotkut ihailee miehen alkuperäistä vaimoa/perhettä ja luulee tulevansa heidän kaltaisekseen. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Toimii hyvin. Vanhempi mies osaa ottaa naista huomioon ja olla hellä sekä tietynlainen auktoriteetti mitä jotkut naiset kaipaavat.

hirveätä

Up

Kokemusta 15 v. nuoremmasta ja 10 v. vanhemmasta. Nuoremman kanssa (23 - 38) toimi hyvin, mies oli kypsä ikäisekseen. Lopetin jutun kun en halunnut olla esteenä hänen mahdollisille lapsihaaveilleen. Nyt 39 ja mies 49, ainakaan em. tapaisia esteitä ei ole. Mies on menevä ja urheilullinen joten fyysinen ikä ei kyllä näy, mutta hiukan on sellaisia vanhanaikaisia tapoja ja ajatusmalleja, mitkä mua tökkii... Katsotaan. Muuten olen kyllä tyytyväinen.

Mies + 20. Elämäni suurin virhe. Mies jää eläkkeelle ja tulot putoo. Mä vasta 40 ja haluan vielä vaikka mitä. Uuden omanikäisen miehen.

Tiedän kaksi sellaista pariskuntaa, joissa vaimo oli miestään parikymmentä vuotta vanhempi. Toinen pariskunta olivat appivanhempani.

Molemmat liitot olivat onnellisia - hyvinkin tavallisia ja tasa-arvoisia. Appeni taisi tosin vähän olla vaimonsa tossun alla ;) ei pahasti, mutta kyllä hän rouvaa tarkasti kuunteli.

Molemmat liitot ovat jo päättyneet - vaimon kuolemaan.

Oma miesystäväni on minua 23 vuotta vanhempi. Reilu vuosi oltu yhdessä. Yhteen ei ole tarkoitus muuttaa, kun mies asuu kotipaikassaan kaukana keskustasta ja sinne en halua, ja mies ei halua kerrostaloon.

Muutenkin elämäntilanteet erilaiset. Mies jäämässä eläkkeelle ja viettää paljon aikaa harrastaen ja ystävien kanssa. Minulla on alaikäiset lapset. Yhdessä olo on ihanaa. Arki ei sotke suhdetta. Näin on hyvä. Tunnettu ollaan toisemme vuosikaudet.

Me mentiin yhteen sillä oletuksella, että ikä on vaan numero, olinhan minä olevinani kypsä ikäisekseni ja mies nuorekas. Ikäero 16 vuotta.

No kun miettii, että mies oli armeijassa kun minä vielä puuhailin hiekkalaatikolla, niin onhan siinä sitä, ikäeroa.

Kyllä se vaan sitten lopulta näkyy. Meillä ei ollut samanlaista kulttuuritaustaa, ihan pikkukakkosesta alkaen, joka kuuluu kai 70-80 -luvuilla syntyneiden perussivistykseen. Ei oltu teineinä katottu samoja leffoja, joten sellaiset viittaukset jotka ikätoverit tajusivat heti, meni mieheltä ohi. Ja miehen kaverit oli vanhoja, vaikka hän itse olikin niin kovin freesi.

Niillä oli lapset jo lähdössä kotoa, ja mies samaistui enemmän heihin, joten minä elelin sitä pikkulapsivaihetta lasten ja uusien äitikaverieni kanssa.

Mutta oikeastaan se vaan paheni edetessään, se kuilu. Me ei saatu kirittyä sitä umpeen. Alku meni hyvin sen rakastumisen vimmalla, mutta arki alkoi pikkuhiljaa takkuilemaan. Oli siinä monenlaista, mutta oli tietysti hyvääkin. 12 vuotta sitä yhteiseloa kesti. Ja se ikäero vielä korostui eron jälkeen, kun aloin itse hakea taas seuraa ja tajusin, miten oman ikäiset oli kovasti miehistyneet, mutta niiden kanssa pystyi juttelemaan samoista jutuista mitkä itseä kiinnosti.

Tapailin miestä, joka oli mua 14 vuotta vanhempi. Itse olin 42 ja mies siis 56, kun tavattiin. Alkuhuuman jälkeen paljastui kyllä karu totuus ikäeron vaikutuksista. Mies lähinnä odotti eläkkeelle pääsyä. Mulla työelämää jäljellä 20 vuotta ja ajatus eläkeläispuolisosta alkoi kyllä aika nopeasti tuntua tosi karulta. Ja vaikka ikäero ei tuossa vaiheessa niin paljon vielä näkynyt, niin mun ollessa 60-vuotias ja vielä tiukasti työelämässä, olisi mies ollut jo 74 (eli oikeasti vanha papparainen). Miehellä oli myös todella vanhanaikaisia ja outoja ajatuksia muun muassa siitä, että lapset pitää hoitaa kotona ja että lapsi ei voi kehittyä normaalisti, jos sillä on vain yksi vanhempi. Itse olen kasvatustieteilijä ja tällaiset esihistorialliset käsitykset oli musta tosi outoja (ja mulla ei siis ole itsellä lapsia, joten nämä kommentit eivät mulla menneet "tunteisiin", olivat vaan kaiken tutkimustiedon valossa jotenkin tosi outoja ja vanhanaikaisia...)

Paljon varmaan noista ongelmista johtui ihan vaan meidän luonne-eroista. Tyyppi oli tosi negatiivinen ja sellainen "elämässä ei ole mitään hyvää"-tyyppinen. Se varmaan painoi paljon tuon ikäeron lisäksi.

Nyt seurustelen itseäni kaksi vuotta vanhemman, tosi nuorekkaan tyypin kanssa ja eroa on kyllä kuin yöllä ja päivillä. Ikä on siis muutakin kuin numeroita ja itse en ainakaan enää noin vanhan miehen mukaan lähde.