Lue keskustelun säännöt.
Nolottaa omat säärikarvat töissä
14.05.2018 |
En toistaiseksi (ehkä tilapäisesti, ehkä pysyvästi) ajele säärikarvojani. Nyt kun säät lämpenevät ja olisi kiva käyttää töissä mekkoja, hameita ym. vaatteita, jotka paljastavat sääret ja nilkat, huomaan muodostavani karvoista ongelman. Haluan pitää säärikarvojani, mutta hävettää jostain syystä ajatuskin, että joku töissä huomaisi ne. En kai oikeastaan halua vetää itseeni mitään ylimääräistä huomiota tai herättää kysymyksiä.
Vituttaa, että naisena tekee tällaisestakin ongelman. Säärikarvat tuntuvat kainalokarvojakin suuremmalta tabulta.
Kommentit (26)
Sama karvaongelma ärsyttää, mutta raskauksien jäljiltä on vielä bonuksena aivan järkyttävät suonikohjut. Mistä saisi sellaisia taikapillereitä, että
1) ei välittäisi mitä muut ihmiset jaloista ajattelee
2) ihmiset antaisivat toisten olla sellaisia kuin ovat pl. jos huomaavat, että nyt sillä kasvaa selässä joku kolmipäinen myrkkykasvain, josta se ei itse tiedä, koska ei näe sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohuet sukkahousut.
Tummat karvat paistavat kyllä niistäkin läpi, toki eivät silloin sitten harottaisi miten sattuu.
Minkä alan töissä ne sinun säärikarvasi ovat? Onko annettu tarvittava opastus työtehtäviin? Jos ne ovat täysin kädettömät, älä ole tuntevinasi niitä. Kiistä kaikki yhteydet sinuun. Ei tarvitse sitten nolostella.
Ristiriitaista.
Hävettää pirusti, mutta haluat pitää ne?
On muuten hyvin helppo ottaa ne pois, vie partaterällä noin kaksi minuuttia. Avaa vähän enemmän filosofiaasi, onko se hyvinkin feministinen?
Pyydä lähimmästä sairaalasta pieni sytostaattihoitokuuri. Sen jälkeen ei tarvitse murehtia säärikarvoista.
t. nimim. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja ajaa ne karvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohuet sukkahousut.
Tummat karvat paistavat kyllä niistäkin läpi, toki eivät silloin sitten harottaisi miten sattuu.
Jos haluaa ettei paista ollenkaan, niin kannattaa vaan sheivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää se Rihannan rantakuva (instassa?) missä säärikarvat rehottaa niin ei tarvi enää nolostella!
Huoh. Aja pois. Olisikin niin helppoa
Aamulla ajan niin illalla jalassa on sänki. Mustat pisteet näkyvät.
Ihotyyppi on herkästi ärtyvä. Ajamisen jälkeen iho on punainen ja kutisee.
Karvat kasvavat ihon alle. Kutisee ja kuorita ei auta.
Epilointilla sama juttu.
Karvat vai kutisevat ja haavaiset jalat?
Ei Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista.
Hävettää pirusti, mutta haluat pitää ne?
On muuten hyvin helppo ottaa ne pois, vie partaterällä noin kaksi minuuttia. Avaa vähän enemmän filosofiaasi, onko se hyvinkin feministinen?
Feministinen joo, mutta ei niin, että minulla olisi mitään säärikarvojen ajelua vastaan. Tämä on tietynlainen kokeilu itseni kanssa, että opinko pitämään säärikarvoistani jos katselen niitä riittävän kauan. Kainalokarvojen kanssa tuollainen muutos tapahtui aika äkkiä: kasvatin kainalokarvat tajutessani, etten ollut koskaan nähnyt, miltä ne näyttäisivät "luonnollisessa mitassaan". Sitten kun ne olivat kasvaneet, aloin oikeastaan heti pitää niistä. Nyt näyttävät mielestäni esteettisiltä eikä niiden kanssa ole ongelmaa.
Halusin testata, missä määrin kauneusihanteet muokkautuvat sen mukaan, mitä näemme ympärillämme. Että onko niin, että säärikarvat ovat oikeasti jotenkin _rumat_ vai onko kyse vaan siitä, ettei niitä juuri naisilla näe. Nyt sitten kärvistelen ja totuttelen ja koitan hyväksyä kehoani. Käyn jonkinlaista väsytystaistelua itseni ja säärikarvojeni kanssa. Kismittää nimenomaan se, että jos ajelisin sääreni niin tekisin sen nimenomaan ulkoisten paineiden ja esim. tämän häpeän takia. Ja koska tämä häpeä on minusta ihan höpöhöpöjuttuja, niin mielummin löytäisin jonkun oivalluksen kautta tien pois siitä.
Ei minua kotona enää haittaa katsella karvaisia koipiani, mutta en nimenomaan haluaisi otsaani mitään ylimääräistä feministi-leimaa töissä. Saati sitten, että työkaverit alkaisivat ihmetellä, olenko jotenkin epäsiisti.
Kiviäkään ei kiinnosta toisen karvoitukset! Ja jos joku huomaa niin se on sen toisen ongelma, ei sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajelin sääri- ja kainalokarvat sovinnolla, mulla ei ole munaa mennä tuolla karvat liehuen vaikka tekisi mieli.
Mielestäni jos säärikarvat haluaa pitää, niin asiallisissa yhteyksissä ne tulisi peittää. Ei miehetkään kulje pankissa shortseissa ja v-kauluksisessa paidassa esitellen sääri- ja rintakarvojaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa talvisin sheivata, mutta en mitenkään kehtaisi mennä hameessa töihin kesällä sheivaamattomilla koivilla. Mulla on tummat ja runsaat säärikarvat, melkein saisi letille... Omasta päästähän tuo on kiinni, mutta ei vaan kykene.
Minäkin vihaan sheivaamista ja sänkeä, mutta en myöskään tykkää säärikarvoista. Sokerointi on ollut se oma juttu, muutaman kerran jälkeen alkaa karvat ohentua ja muuttua enemmän näkymättömiksi. Massan teko maksaa joitain senttejä ja lopputulos kestää viikkoja.
Hirvittävän näköistä, kun valkoisesta ihosta paistaa kasvavat karvat, vaikka ne olisi juuri ajettu. Todella epämiellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
kerran viikossa ajelu riittää
Ei ole kyse siitä, ettenkö jaksaisi sheivata. En vaan halua.
En ole sheivannut jalkakarvojani yli puoleen vuoteen, mutta kohta sen aika koittaa. Syksyn tullen annan niitten rehottaa kunnolla kun silloin kuitenkin pukeudun ihmisten ilmoille pitkiin housuihin. Ei oikein sheivaaminen kiinnosta, mutta se on pakko. Rumathan ne ovat.
Ohuet sukkahousut.