Rippilahja pojalle

Niinkin tylsää mutta raha on varmin lahja.Lahjakortti toki ok,mutta pitäisi sitten jo tietää esim lempi kauppa yms.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin rahaa vain jos tiedän että on joku säästökohde tai että muuten osaa säästää eikä mene heti "turhuuteen" . Muuten antaisin -monen mielestä tylsästi- jotakin tulevan elämän varalle kuten pussilakanasettiä, astioita yms.

Pussilakanat rippilahjaksi on kyllä ankeuden huipentuma. Ripille pääsijä on kuitenkin tyyliin 14-15 vuotias ja yleensä asuu vielä vuosia kotona. Pussilakanat ajautuu käyttöön ja niistä on omille muuttaessa yhtä plajon iloa kuin Tyyne-mummin kulahtaneista pitsityynyliinoista - no, niistäkin on enemmän iloa kun on kunnollista, vanhan ajan puuvillaa tai pellavaa.

Oikeestaan ihyan kiusantekoa antaa joku pussilakana tai yksittäinen astia. Sama kuin ei antaisi mitään. 

Lakkiaisissa on jo eri tilanne, omilleen muutto on jo lähellä tai jopa opiskelupaikka jo saatu ja muutto varma. Astioiden kanssa olisin silti varovainen, kurjaa päättää nuoren puolesta, että tätä Teemaa nyt ryhdyt keräämään, tässä sulle jo kaksi lautasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostetaan pojalle mopo. Ei kyllä ihan satasella saa.

Oletan, että ostatte mopon, vaikka poika ei olisi käynytkään rippikoulua. Se ei siis ole oikeasti rippilahja vaan ajoittuu vain mukavasti rippilahjojen antamisen kanssa samaan aikaan, jotta vältytte erillisen rippilahjan ostamiselta.

Eli jos lapselle ostaa esim syntymäpäivälahjaksi lelun jota hän on halunnut pitkään niin se ei oikeestaan ole mikään syntymäpäivälahja kun olisit ostanut sen silti?

Tässä ei ole kyse puuhalehdestä tai nallesta. Sellaisen saatan ostaa muuten vain taikka sitten en, riippuu vähän rahatilanteesta. Mopo on kuitenkin iso ostos, ja useille nuorille sellainen hankitaan. Hommataan mopokortti ja valitaan menopeli yhdessä jne. En usko, että mopo nyt jäisi ostamatta, jos poika olisi sanonut, ettei haluakaan mennä riparille. Syntymäpäivä on eri asia, se tulee, halusi tai ei.

Mikä sun ongelma on?

Se, että ap haluaa kuulla, mikä olisi hyvä rippilahja pojalle, hinta max 100 e. Sitten toinen tulee selittämään, että mepäs ostetaankin rippilahjaksi mopo, joka maksaa paljon paljon enemmän, lällätislää. Ensinnäkään mopo ei ole rippilahja ja toiseksi se ei liity ap:n kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostetaan pojalle mopo. Ei kyllä ihan satasella saa.

Oletan, että ostatte mopon, vaikka poika ei olisi käynytkään rippikoulua. Se ei siis ole oikeasti rippilahja vaan ajoittuu vain mukavasti rippilahjojen antamisen kanssa samaan aikaan, jotta vältytte erillisen rippilahjan ostamiselta.

Eli jos lapselle ostaa esim syntymäpäivälahjaksi lelun jota hän on halunnut pitkään niin se ei oikeestaan ole mikään syntymäpäivälahja kun olisit ostanut sen silti?

Tässä ei ole kyse puuhalehdestä tai nallesta. Sellaisen saatan ostaa muuten vain taikka sitten en, riippuu vähän rahatilanteesta. Mopo on kuitenkin iso ostos, ja useille nuorille sellainen hankitaan. Hommataan mopokortti ja valitaan menopeli yhdessä jne. En usko, että mopo nyt jäisi ostamatta, jos poika olisi sanonut, ettei haluakaan mennä riparille. Syntymäpäivä on eri asia, se tulee, halusi tai ei.

Mikä sun ongelma on?

Se, että ap haluaa kuulla, mikä olisi hyvä rippilahja pojalle, hinta max 100 e. Sitten toinen tulee selittämään, että mepäs ostetaankin rippilahjaksi mopo, joka maksaa paljon paljon enemmän, lällätislää. Ensinnäkään mopo ei ole rippilahja ja toiseksi se ei liity ap:n kysymykseen.

Ei oo totta! Onko sinulle itelle jääny joku trauma rippilahjasta kun noin tunteisiin menee? Pipoo vähä löyhemmälle.

Mopo on rippilahja. Poika saa sen ilmaiseksi eikä tarvitse käyttää omia säästöjä. Miksi edes vaivaudun vänkäämään tällaisesta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostetaan pojalle mopo. Ei kyllä ihan satasella saa.

Oletan, että ostatte mopon, vaikka poika ei olisi käynytkään rippikoulua. Se ei siis ole oikeasti rippilahja vaan ajoittuu vain mukavasti rippilahjojen antamisen kanssa samaan aikaan, jotta vältytte erillisen rippilahjan ostamiselta.

Eli jos lapselle ostaa esim syntymäpäivälahjaksi lelun jota hän on halunnut pitkään niin se ei oikeestaan ole mikään syntymäpäivälahja kun olisit ostanut sen silti?

Tässä ei ole kyse puuhalehdestä tai nallesta. Sellaisen saatan ostaa muuten vain taikka sitten en, riippuu vähän rahatilanteesta. Mopo on kuitenkin iso ostos, ja useille nuorille sellainen hankitaan. Hommataan mopokortti ja valitaan menopeli yhdessä jne. En usko, että mopo nyt jäisi ostamatta, jos poika olisi sanonut, ettei haluakaan mennä riparille. Syntymäpäivä on eri asia, se tulee, halusi tai ei.

Mikä sun ongelma on?

Se, että ap haluaa kuulla, mikä olisi hyvä rippilahja pojalle, hinta max 100 e. Sitten toinen tulee selittämään, että mepäs ostetaankin rippilahjaksi mopo, joka maksaa paljon paljon enemmän, lällätislää. Ensinnäkään mopo ei ole rippilahja ja toiseksi se ei liity ap:n kysymykseen.

Ei oo totta! Onko sinulle itelle jääny joku trauma rippilahjasta kun noin tunteisiin menee? Pipoo vähä löyhemmälle.

Ei ole traumoja. En myöskään käynyt riparia lahjojen takia. Sain moponi, vaikka en olisi riparia käynytkään, ja rippilahjaksi sitten rahaa. Muilta vierailta sain ruusun, ja se oli mielestäni jo silloin asiallinen lahja. Kummeilta tuli risti, vieläkin on tallessa.

Kannattaa varmaan ainakin varmistaa, ettei osta jotain turhaa ristiä sellaiselle, joka ei koskaan tule sitä käyttämään. Jos korun ostaa, niin pitäisi ainakin tietää vähän, minkä tyylinen. Sinänsä kiva, vaikka antaisikin rahaa, niin jos olisi sitten joku pieni juttu, joka jäisi muistoksi. Mitä se sitten on, riippuu saajasta. Jotain mielenkiinnon kohteisiin liittyvää, muttei ehkä ihan arkista. Tosin en tiedä, ymmärtääkö nykynuoret muistoesineiden päälle.

Niin, kummanko näkökulmasta asiaa pitää ajatella, nuoren vai aikuisen?