Tänä vuonna en osta enkä tee äitienpäiväkakkua. Katsotaan tekeekö/ostaako mies.

Oletko miehesi äiti?

Jos tähän asti olet tehnyt, niin mistä hänen pitäisi nyt tietää ettet aio tehdä? Olet varmaan sanonut, ettet tee. 

Eihän miehesi ole lapsesi? Olet kasvattanut miehesi kanssa lapset huonosti, jos ei edes äitienpäivänä äitiään muista.

Minusta olisi kuitenkin kohteliasta etukäteen vihjata muutoksesta miehellesi, jos olet aikaisempina vuosina tehnyt/hankkinut kakun. On aika luonnollista, että mies olettaa asioiden menevän vanhan kaavan mukaan, jos et kerro muutoksesta.

Tuostahan saa taas kivan äitienpäivätunnelman lapsille aikaiseksi. Ikinä ei ole avautunut tämä kuvio, jossa äitienpäivänä/isänpäivänä parisuhdekriiseillään, äitienpäivä on lasten juhla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko miehesi äiti?

Jos on yhteisiä lapsia, niin kasvatusmielessä pitäisi toinen ottaa huomioon. Mistä ne lapset muutoin oppii?

Ja tähänkö asti olet tehnyt jonkun hemmetin kakun itsellesi äitienpäiväksi? Surullista, niin surullista.

Jos joku meillä ostaisi/tekisi kakun äitienpäiväksi, niin joo, teestkentelisin varmaan iloista, että jippii, ihana kakku. Ja kukaan ei söisi.

Mutta jos kunnollinen, mietitty ja valmistettu brunssi jäisi väliin, suuttuisin. Tai suuttuisin jos olis unohdus, onhan äitienpäiviä vietetty jäähalleilla jne. eli ei se itse brunssi vaan se ajatus. 

Mutta kakku, hyi hitto.

Vierailija kirjoitti:

Eihän miehesi ole lapsesi? Olet kasvattanut miehesi kanssa lapset huonosti, jos ei edes äitienpäivänä äitiään muista.

Eihän se sitä tarkoita. En mä ole koskaan muistanu vanhempiani tuollaisina päivinä ja ihan koulutettu, lakia noudattava ja töitä ahkerasti tekevä kansalainen musta on tullut

Mihin tarvitaan kakku??? Yök!

Siis mun lapsi on 1 v ja kotihoidossa, miten sen pitäis edes osata tai pystyä mua muistaa äitienpäivänä? Vai olenko oikeutettu äitienpäivän viettoon vasta siinä vaiheessa kun lapsi on hoidossa ja minä itse töissä? Kotiäitiys ei vaadi muistamisia?

Sanot miehellesi, että käy ostamassa kakun. Yksinkertaista. Lahjaa ei tietenkään tarvitse ostaa. Loukkaantuisin, jos mieheni ostaisi minulle äitienpäivälahjan. Se olisi merkki siitä, että olen pelkkä mamma. Mutta tämäkin asia on hänelle kerrottu suoraan, ei pelkoa äitienpäivälahjasta. Lasten kortit ja joku viikkorahoista ostettu suklaapatukka riittävät. Käymme äitini haudalla ja kylpylässä. Syömme kylpylässä Rax-tyyppinen tarjoilu. Kaikilla on mukavaa. Sanoisi että vietämme perhepäivää. Ja kaikki sovitaan etukäteen, koska miehelläni ei ole kristallipalloa (se on huollossa) eikä hän ole ajatustenlukija.

Ei meidän 5v vammainen lapsemme osaa kakkuja tehdä eikä hankkia lahjaakaan. Joten eiköhän se ole miehen tehtävä huolehtia siitä.

Ja kyllä, olen sanonut etten nyt jaksa kakkua tehdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän miehesi ole lapsesi? Olet kasvattanut miehesi kanssa lapset huonosti, jos ei edes äitienpäivänä äitiään muista.

Eihän se sitä tarkoita. En mä ole koskaan muistanu vanhempiani tuollaisina päivinä ja ihan koulutettu, lakia noudattava ja töitä ahkerasti tekevä kansalainen musta on tullut

Toivottavasti vanhempasi eivät muista sinua minkäänlaisina päivinä. Todellakin ihmettelisin jos aikuiset poikani eivät reagoisi mitenkään äitienpäivään. Jokin olisi mennyt pahasti pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän 5v vammainen lapsemme osaa kakkuja tehdä eikä hankkia lahjaakaan. Joten eiköhän se ole miehen tehtävä huolehtia siitä.

Ja kyllä, olen sanonut etten nyt jaksa kakkua tehdä.

Ap

Olet oikeassa, on tollo, jos ei kakkua hanki. Ja kukkaa ja korttia lapsen puolesta. Toivottavasti ei luule, että et halua viettää äitienpäivää, kun et jaksa. Pitäisi osata lukea rivien välistä, mutta toivotaan parasta.

En ole mieheni äiti, mutta mieheni lasten äiti olen. Sen vuoksi mielestäni on ihan suotavaa, että mieheni jollain tavalla huomioi minua äitienpäivänä. Lapsemme ovat vielä pieniä, joten itsenäisesti eivät pysty muistamisia järjestämään.