Vierailija

Koitteko olonne turvallseksi? Saitteko tarpeeksi seurantaa, kun siirrettiin synnyttäneiden osastolle? Toistuiko vuoto seuraavin vauvojen kohdalla? Tämä tuli mieleen, kun joku tahtoo synnyttää kotona, niin äidin verenhukkakin voi olla riski!

Kysyy huonekaveri, jonka viereisen pedin äiti pelkäsi, että alkaa vuotaa, koska edellisessä synnytyksessä oli vuotanut. Hän pyysi minua seuraamaan tilannetta. Seurasin, vuoti, hälyytin hoitajan ja saatiin ajoissa uutta verta tiputukseen.

Kommentit (12)

Vierailija

No mulla jäi ekassa synnytyksessä istukka kiinni kohdunseinään. Kätilöt yrittivät muistaakseni kolme kertaa painamalla hiertää sitä lähtemään. Ei tullut istukka, mutta verta todella tuli! Ja sattui.
Lopputuloksena istukan käsinirrotus nukutuksessa, verta meni kätilön arvion mukaan 2,5 litraa.
Neljä päivää Kättärillä ja lähtöpäivänä hemglobiini 92. En tiedä kuinka alhaalla kävi, verta tiputettiin muutamia pusseja. Olisin kuollut ilman lisäverta, näin sain kuulla.
Eka synnytys kun oli tuollainen, seuraavaa pelkäsin kovasti. Yliaikainen ja harkittiin keisaria. Oli sovittu että jos menee hulinaksi pelon kanssa, niin leikataan. Synnytys sujui nopeasti, samoin istukka syntyi niin etten juuri edes huomannut mitään. Oli mahtavaa olla kunnossa vauvan jälkeen!

Vierailija

Ainakin HUS:lla pari vuotta sitten hempglobiiniraja oli 70-80, jonka jälkeen tiputetaan lisäverta. Riippui myös menetetyn veren määrästä.

Vierailija

Mikä se määrä on että puhutaan paljosta? Menetin ekassa yli litran verta, kuulostaa minusta paljolta, mutta käskettiin kävellä osastolle, jossa sain appelsiinimehua koska menetin verta. Tuossa vaihessa kerrottiin että yli litra meni.
Toisessa en edes tiedä määrää, istukka jäi kiinni ja sitä paineltiin ulos vaikka kuinka kauan. En saanut edes sitä mehua :(

Vierailija

Toisen synnytyksen jälkeen verta tuli paljon ja tehtiin kaavinta. Kestin verenhukkaa hyvin, joten en joutunut ottamaan lisäverta. Hb oli vähän päälle 70. Myöhemmissä synnytyksissä tuo verenvuoto ennakoitiin ja sain lääkkeitä. Kaikki sujui hyvin. Olen todella luonnonmukainen tyyppi, mutta järkevä myös, enkä koskaan suostuisi kotisynnytykseen. En vauvan turvallisuuden enkä oman turvallisuuden takia. Sairaalat on täynnä asiansa osaavia ammattilaisia, on etuoikeus saada synnyttää Suomessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä se määrä on että puhutaan paljosta? Menetin ekassa yli litran verta, kuulostaa minusta paljolta, mutta käskettiin kävellä osastolle, jossa sain appelsiinimehua koska menetin verta. Tuossa vaihessa kerrottiin että yli litra meni.
Toisessa en edes tiedä määrää, istukka jäi kiinni ja sitä paineltiin ulos vaikka kuinka kauan. En saanut edes sitä mehua :(

Varmaan riippuu myös esim hbstä lähtötilanteessa, kätilön ja lääkärin arviosta (kätilö voi esim soittaa lääkärille ja kysyä asiaa). Jos asia jäi vaivaamaan sinua ja haluat keskustella siitä esim pelkopolilla, he suhtautuvat hyvin eivätkä vähättele pelkokokemuksia.

Vierailija

En voi sanoa, että olisin kokenut oloani turvalliseksi.

Menetin huomattavan määrän verta ensimmäisessä synnytyksessä. En pystynyt ensimmäisenä päivänä edes nousemaan istumaan ilman tajunnan menettämistä.

Vierihoida siinä sitten vauvaa.

Lakanatkin olisi pitänyt itse käydä hakemassa jos halusi puhtaat. Vaan en minä edes tiennyt missä ne lakanat olisivat olleet, sitä eivät hoitajat kertoneet.

Se paikka kuulemma näytetään silloin kun saapuu synnyttäneiden osastolle. Valitettavasti vaan satuin olemaan silloin taju kankaalla niin meni vähän ohi.

Kätilö sanoi, että "meillä ei voi mitata hemoglobiinia, mutta käy neuvolassa mittauttamassa sitten kun pääset kotiin".

Onneksi pääsin ensimmäisen päivän jälkeen perhehuoneeseen ja mies sai hoitaa vauvaa. Enhän minä uskaltanut itse edes nostaa vauvaa syliin kun pelkkä tajuissaan pysyminen kävi jo ihan työstä.

Runsas jälkivuoto ei lainkaan edistänyt toipumista.

Kaksi viikkoa synnytyksestä olin toipunut niin paljon että jaksoin käydä postilaatikolla (matkaa n. 100 m).

Sitten kun sain toisen lapsen, toivuin ihan eri tahtiin. Varmaan siksi kun en sillä kerralla menettänyt verta mitenkään erityisen paljon. Ihan normaalisti pystyin istumaan ja muutenkin toimimaan ongelmitta.

Vaan niistä lakanoista tuli ongelma.

Kun kysyin mistä löydän lakanoita että voisin vaihtaa puhtaat, niin vastaus oli vaan, että ne on siellä samassa paikassa kuin viimeksi :D Enempää ei voitu kertoa vaikka pyysin kertomaan missä se paikka on :D

En tiedä sainko vain jotenkin tunnevammaisia hoitajia kohdalleni, vai onko tuolle alalle joku vittumaisuusvaatimus.

Vierailija

Ensimmäisessä alatiesynnytyksessä vauva oli nelikiloinen jötkäle ja repesin pahasti peräaukkoa myöten. Synnytyksen jälkeen vuoto oli todella runsasta. Kätilö huolestui, kun verta suorastaan pulputteli. Minulle tilattiin leikkaussali. Vauva annettiin syliin, mutta yhtäkkiä menin veltoksi ja lapsi melkein putosi. Lääkärin ja kätilön silmistä näin, että oli tosi kyseessä. Lääkäri soitti leikkaussaliin ja kysyi, joko se on valmiina. "Nyt on kiire!", hän huusi. Samantien minua lähdettiin kärräämään pois. Vauva jäi yksin synnytyssaliin. Olin kauhean huolissani siitä, mutta minulle sanottiin, ettei vauvalla ole mitään hätää. Taju lähti, ennen kuin päästiin leikkaussaliin asti

Myöhemmin sain kuulla, että kohtuun oli jäänyt toinen (?!) istukka, joka piti irrottaa käsin. Sen lisäksi minua kursittiin kasaan. Menetin yli kolme litraa verta. Verensiirtojen jälkeenkin hemoglobiinini oli 68.

Seuraava lapsi syntyikin sitten keskosena 7,5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys, jonka en edes uskonut olevan käynnissä,  oli lähes kivuton ja lopuksi lapsi vain solahti ulos kuin pieni liukas hylkeenpoikanen. Sillä kertaa minulla ei ollut mitään hätää, mutta vauva joutui olemaan sairaalassa kolme viikkoa...

Vierailija

Menetin yli 2,5 litraa verta synnytyksessä; istukka ei irronnut itsekseen ja jouduin kaavintaan. Kaavintaan pääsyä odotin yli tunnin ja tärisin kuin horkassa. Muistan kun kätilöt voivottelivat "voi että sun kanssa, vielä pitäis vähän jaksaa odottaa kun on noita kiireellisiä sektioita tässä välissä". Ymmärrän hyvin mutta pelottavalta tuntui. Kukaan ei sen ihmeemmin tullut minua vahtimaan kaavintaan odotusaikana mutta käviväthän nuo kätilöt usein. Tämä Helsingissä Naistenklinikalla. 

Koska kyseessä oli ensimmäinen synnytys en ymmärtänyt että tilanne on mitenkään erikoinen tai vaarallinen/pelottava. Vasta papereista luin jälkikäteen kotiin päästyäni kuinka paljon verta olin menettänyt ja tuli mieleen "eikös toi ole aika paljon". Googlailemalla selvisi että oli. Aika minimiajan olin mielestäni valvomossa kaavinnan jälkeen ja sen jälkeen ihan normaalisti osastolla 3 hengen huoneessa. Sinne minut kyllä kärrättiin pedissä, en tiedä olisiko normaalisti joutunut kävelemään synnytyssalista sinne, ehkä ei? En muista että kukaan olisi mitenkään tsekkaillut minua osastollakaan sen tarkemmin. 

Lapsia en ole saanut muita joten en tiedä miten olisi käynyt seuraavissa raskauksissa. Luultavasti samalla tavalla koska tätä raskautta ennen minulla oli raskaus joka päättyi keskenmenoon rv12+6 maissa mutta silloin iski kohtutulehdus päälle ja jouduin kaavintaan kun istukka ei ollutkaan kokonaisuudessaan irronnut vaikka lapsenalku keskenmenon myötä kyllä tuli pois. :(

Vierailija

Tehtiin kiireellinen sektio nukutuksessa. Verta vuoti kuusi litraa (siis sitä mukaa ulos mitä uutta tiputettiin). Meinasivat repiä koko kohdun pois, että olisin selvinnyt hengissä. Sitten kuitenkin verenvuoto alkoi tyrehtyä. Olin teholla muutaman päivän. Välillä aina herätettiin ja puserrettiin mahaa, kun yritettiin saada jälkeisiä pois ja kokeiltiin, vieläkö verta vuotaa. Sattui aivan helve tisti. Sitten pistettiin taas nuppi pimeäksi. Kurkussa ja naamalla oli koko ajan hengitysputket, joten en voinut pyytää edes hoitajia tuomaan miestä katsomaan minua. Kukaan ei kertonut edes sitä, onko lapsi hengissä. Onneksi oli, pötkötteli miehen kanssa perhehuoneessa odottamassa minua.

En voi sanoa, että tunsin oloni turvalliseksi. Emme tehneet toista lasta.

Vierailija

Huonekaverini pyysi, että kertosin hänelle, jos hänen sänkynsä alkaisi värjääntymään punaiseksi. Hän ei käyttänyt peittoa, jotta näkisin paremmin ja pyysi, että jättäisimme väliverhon auki. Se sopi minulle hyvin ja sanoin, että en aio nukkua aivan heti ja kerron, jos aion, niin on turvallisempaa.  Minua ei väsyttänyt, mutta hän oli väsynyt.  Ihmettelin, että hänet oli jätetty ilman jatkuvaa valvontaa. Ei mennyt kuin pari tuntia, niin alkoi veri leviämään läpi siteen lakanoille. Hänen kohtunsa oli supistunut heikosti, vaikka istukka olikin saatu irti. Hän oli pyytänyt apua, mutta vasta sitten kun alkoi vuotamaan ulos asti mitattiin Hb, painettiin kohtua nyrkeillä vatsan päältä lisää ja tilattiin verta.

ap

Vierailija

3päivää pyysin lisäverta. En saanut vasta kun illalla 3.na päivänä.. vaikka oli luvattu se jo heti annettavaksi. Oli niin paha hemo että joutuvat sen veren lisäks antaa rautaa suoraa suoneen.. 👍 että näin

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat