En varmasti tule haluamaan seksiä mieheni kanssa enää koskaan, ellei miestä ala kiinnostaa edes jotenkin osoittaa että pitää minua viehättävänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein. Oma mies on myös haluton ja passiivinen, mikä ahdistaa nyt suunnattomasti kun kevät saa omat hormonit hyrräämään. Vonkasin aikani mutta nyt tein päätöksen, etten tee yhtäkään aloitetta ja että jos päädytään seksiin niin en ole aloitteellinen ja aktiivinen siinä hommassa, vaan mies tuottakoon iloa minulle.

Kaipaan niin paljon sitä, että joku haluaisi ja osoittaisi haluavansa, tulisi ja ottaisi. Mies on niin estoinen että olen alkanut uskoa vartaloni ja seksuaalisuuteni olevan jotenkin väärä, likainen ja huono. Ero on tämän asian vuoksi mielessä päivittäin, koska haluanko viettää näin lopun elämääni?

Sama täällä, valitettavasti. Oikeastaan koen ristiriitaisena sen, että mieheni kehuu minua kauniiksi ja ihanaksi, mutta silti ei halua minua. Ei ole kiinnostusta seksiin. En ymmärrä! Minun mielestäni mieheni on komea ja haluttava. Alussa meillä oli paljon seksiä ja mieheni antoi ymmärtää, että näin tulee olemaankin, että seksi on hänellekin tosi tärkeää parisuhteessa. Ajattelin että onpa mahtavaa kun olen löytänyt puolison, jonka kanssa halut kohtaavat. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, että näin ei olekaan. En kuitenkaan päättänyt suhdetta, koska onhan parisuhteessa muutakin kuin seksi ja olen myös (typeränä) toivonut ja odottanut, että asiat muuttuvat paremmiksi, että ehkäpä joku päivä hän haluaakin minua. Mutta aina on joku syy miksi ei halua; on stressiä, on kipuja, väsymystä, urheilua telkkarissa, naapurin Penan saunailta, aikainen herätys töihin, liian kova tuuli tai täysikuu. 

Ikävä kyllä alkaa tuntua siltä, että kaikki ne muut hyvätkin asiat suhteessa alkavat painua taustalle tämän yhden tärkeän asian (jota ei tehdä muiden kuin oman rakkaan kanssa) puuttuessa.  Olemme puhuneet paljon hänen haluttomuudestaan ja minun halukkuudestani, mutta ei asia puhumalla ole parantunut. Ei ole löytynyt kompromissia. Hän ei voi haluta enemmän ja minun täytyy vain tyytyä siihen mitä saan. No, pikkuhiljaa alkaa tuntua että antaapa sitten olla kokonaan. Tässä kärvistellään kunnes kuolema korjaa. Voi tulla pitkä odotus näin kolmekymppiselle.

Hui. Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Hetken mietinkin, että luenko jotain vanhaa ketjua, jossa olen jo käynyt kommentoimassa. Asiat ovat meilläkin juuri näin. Harmi, että oma mieheni on jokaisessa muussa elämän osa-alueessa ihan mielettömän upea yksilö. Joskus hävettää, että kehtaan tästä asiasta valittaa, kun kaikki muut asiat ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein. Oma mies on myös haluton ja passiivinen, mikä ahdistaa nyt suunnattomasti kun kevät saa omat hormonit hyrräämään. Vonkasin aikani mutta nyt tein päätöksen, etten tee yhtäkään aloitetta ja että jos päädytään seksiin niin en ole aloitteellinen ja aktiivinen siinä hommassa, vaan mies tuottakoon iloa minulle.

Kaipaan niin paljon sitä, että joku haluaisi ja osoittaisi haluavansa, tulisi ja ottaisi. Mies on niin estoinen että olen alkanut uskoa vartaloni ja seksuaalisuuteni olevan jotenkin väärä, likainen ja huono. Ero on tämän asian vuoksi mielessä päivittäin, koska haluanko viettää näin lopun elämääni?

Sama täällä, valitettavasti. Oikeastaan koen ristiriitaisena sen, että mieheni kehuu minua kauniiksi ja ihanaksi, mutta silti ei halua minua. Ei ole kiinnostusta seksiin. En ymmärrä! Minun mielestäni mieheni on komea ja haluttava. Alussa meillä oli paljon seksiä ja mieheni antoi ymmärtää, että näin tulee olemaankin, että seksi on hänellekin tosi tärkeää parisuhteessa. Ajattelin että onpa mahtavaa kun olen löytänyt puolison, jonka kanssa halut kohtaavat. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, että näin ei olekaan. En kuitenkaan päättänyt suhdetta, koska onhan parisuhteessa muutakin kuin seksi ja olen myös (typeränä) toivonut ja odottanut, että asiat muuttuvat paremmiksi, että ehkäpä joku päivä hän haluaakin minua. Mutta aina on joku syy miksi ei halua; on stressiä, on kipuja, väsymystä, urheilua telkkarissa, naapurin Penan saunailta, aikainen herätys töihin, liian kova tuuli tai täysikuu. 

Ikävä kyllä alkaa tuntua siltä, että kaikki ne muut hyvätkin asiat suhteessa alkavat painua taustalle tämän yhden tärkeän asian (jota ei tehdä muiden kuin oman rakkaan kanssa) puuttuessa.  Olemme puhuneet paljon hänen haluttomuudestaan ja minun halukkuudestani, mutta ei asia puhumalla ole parantunut. Ei ole löytynyt kompromissia. Hän ei voi haluta enemmän ja minun täytyy vain tyytyä siihen mitä saan. No, pikkuhiljaa alkaa tuntua että antaapa sitten olla kokonaan. Tässä kärvistellään kunnes kuolema korjaa. Voi tulla pitkä odotus näin kolmekymppiselle.

Hui. Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Hetken mietinkin, että luenko jotain vanhaa ketjua, jossa olen jo käynyt kommentoimassa. Asiat ovat meilläkin juuri näin. Harmi, että oma mieheni on jokaisessa muussa elämän osa-alueessa ihan mielettömän upea yksilö. Joskus hävettää, että kehtaan tästä asiasta valittaa, kun kaikki muut asiat ovat kunnossa.

Täällä toinen, josta tuntui kuin olisi omaa tekstiä lukenut. Hui!

Up