olenko vielä palstaolemassa???
Hurja kirjoitustauko, mihin usea syy, ja osaan palaan kohta (*kiltin tytön syndrooma*)
En enää muista mihin kaikkeen on pitänyt kommentoida ja mihin keskusteluihin olen osallistunut omassa päässäni. Ainakin:
Onnea ankkis hyvin menneistä haastatteluista!!! Mieti, mikä sai sut hakeutumaan näihin 2 paikkaan. Onko sellaisia asioita, joita ei vanhassa ole eikä tule? Plussat ja miinukset kehiin.
Mimmulille ja Nöösällekin olen mielessäni lähettänyt paljon onnea työhön ja hoitoon - tulivatkohan perille:)
Motin allergiareaktio pelästytti:(( Olen kuullut monelta jo, että a-oireita tänä keväänä jo reippaasti tavallista enemmän. Tylsää.
Myöhäisiä paranemistoivotuksia moneen suuntaan....
Ja Jatu, hyvä kun eivät ylimääräistä pojan mahasta löytäneet, vaikka sehän ei kai ollut odotettavissakaan... hienosti meni teillä reissu.
Ynis, mua nauratti toi toteamuksesi, että tehän ette tietenkään vappuna tee mitään! Älä huoli, ei mekään mitään kummosta, ei me koskaan (esikoinenkin valitti että miksei pääsiäisenä ole koristeen koristetta kotona:( tuli vähän " huono äiti" -olo). Ilmeisesti olen lupautunut äidilleni suursiivousavuksi (tai jotain muuta siihen suuntaan, selviää varmaan viim. vappuaattona) ja ehkä serpentiinejä voisi viskoa pienemmän iloksi. Puolikaiholla muistelen opiskeluaikojen vappuja, oli niissä jotain hauskaakin, kaikesta huolimatta:)
Kenkäg: la ostin sandaalit ja tarralenkkarit ja vahingossa talvikengät (vasta kassan jälkeen huomasin että karvavuorihan kengässä on:DD toivottavasti jalka ei kasva - on nimittäin tosi kivat ja suloiset ja edulliset, tietty, kun olivat poistossa!). eiköhän niillä selvitä, ja jos löytyy veljen vanhoja kangaskenkiä, niin sellaiset sitten käyttöön.
Manteli, tervetuloa takaisin. Ja yög: n. 21-7/7.30, useimmiten nukkuu vanhempiaa säästellen, mutta ei aina, ja sitten lentää ärräpäät tämän naisen suusta:((
syy poissaolooni oli luksusmatka maalle: ilman lapsia, miestä, velvotteita, 3 päivää. Tapasin vanhoja (todellakin:D) luokkakavereita myös,. koska oli luokkakokous. Hih, oli kummallista ja vähän ahdistavaa osin, koska lukioaika oli mulle ahdistava kokemus. Mutta osaa ihmisistä oli todella mukava tavata ja oli ylellistä juhlia aamuviiteen eikä murehtia seuraavasta päivästä:DD Kotiinpaluu ottikin voimille, koska olisin vielä voinut jatkaa nuoruudenmuistoja ja yksinäistä haihattelua ja elää perheettömän harhassa. Nyt olen taas palautunut äidiksi, vaimoksi, ja työläiseksi.
Esikoinen (kohta 7 v) oppi eilen pyöräilemään ilman apupyöriä! Riemun määrä on suuri, kaikilla osapuolilla.
mulla on ollut teitä ikävä. mutta onneksi olette täällä - uskollista porukkaa!!!
simam+pojat
ainiin, meni rattaat rikki kesken kävelyn (kun ylitin katua punaisia päin, hyi mua). tyhmä tunne, kun työntää vinossa olevia rattaita ja lapsi keikkuu miten taitaa. onneksi on matkarattaat kunnossa.