Saisin unelmieni työn, mutta miehen äiti estää lähdön
Siis mä en kestä! Sain pari viikkoa sitten kuulla että saisin unelmieni työpaikan Espanjasta! Kun kerroin miehelleni ei se ollukaan yllätäen yhtään innoissaan. Sitten sen äiti (ei olla vielä nailkarissa, kaksi pientä lasta) soitti ja pyysi kahville. Siellä se sanoi että olen todella vastuuton jos pistän omat "haihatukseni" miehen uran edelle, ja itsekäs jos edes ajattelen että perheemme voisi muuttaa ulkomaille nyt kun lapset ovat pieniä.
Olen aina keronut alusta asti miehelleni että haluan asua ulkomailla jossain missä on lämmintä. Kun mieheni opiskeli asuimme Hesassa (koulun takia) jossa en viihtynyt yhtään. Eikö hän voisi nyt vasta vuoroisesti ajatella minua?
Eniten ehkä potuttaa se ettei miehessäni ollut tarpeeksi "miestä" sanoa asiaa itse vaan lähetti äidin hoitamaan asian.
Mitä teen? En todellakaan haluaisi passata unelmaduunia!
Kommentit (62)
Olet siis itsekäs jos et laita miehesi uraa omasi edelle? Huh huh.
Eli olet arvottomampi kuin miehesi.
Kyllä luulen että ennemmän kadut jos uskot moista röyhkeää paskaa ja alistut.
Tulet katkeroitumaan. Ja väärinhän tuollainen on ja törkeää.
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Nythän sinne on hyvä muuttaa kun lapset on vielä pieniä.
Ainiin, et voikaan, koska sinä et ole perheen pää, vaan mies. Nainen on vähempi ihminen.
On nainenkin "ihan" arvokas, ainakin raamatun mukaan. Ei vaan niin arvokas kuin mies.
Näillä mennään.
Mikä vuosi nyt on? Ai 2018!
Lähdet tietenkin! Tulet katumaan ikuisesti, jos jätät tuollaisen tilaisuuden väliin.
Mikä ihme on nailkari? Asutte jossain saaristossa ja tuo on lähin asumaton luoto?
Pystytkö lähtemään ilman miestäsi? Mä tein sen virheen, jätin elämäni tilaisuuden käyttämättä miehen takia. Ja vieläkin 15 vuoden jälkeen harmittaa - varsinkin kun se mies siitä viiden vuoden kuluttua meni suhteeseen työkaverinsa kanssa.
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Puhelinmyyjät tienaa siellä jopa vähemmän kuin Suomessa ja sinun kielioppiosaamisellasi on hankala uskoa, että mitään sen vaativampaa olisi tarjolla.
Toisaalta millainen aikuinen nainen olettaa, että jos anoppi on muuttoa vastaan, niin hän estää muuton?
Tähän provoon tekee mieli vastata, että mies jää Suomeen, lähde sinä lasten kanssa Espanjaan. Toki saat sellaista palkkaa, että lapsille on helppoa hankkia hoitaja kotiin. Eikös?
En haluaisi jättää miestä, ja lastenkin kanssa olisi vähän vaikeaa yksin Espanjassa kun tekisin pitkää päivää. Tajuan miksi miehelle olisi "kova paikka" jättää työnsä Suomessa. On kuitenkin DI ja hyvässä firmassa ja asemassa.
Pelottaa että jos nyt kieltäydyn niin kadun sitä pitkään ja katkeroidun.
Kovin halutusta paikasta ei voi olla kyse, jos saa peräti lähes kuukauden aikaa miettiä, että ottaako paikan vastaan.
Löytyykö sieltä töitä myös miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Kovin halutusta paikasta ei voi olla kyse, jos saa peräti lähes kuukauden aikaa miettiä, että ottaako paikan vastaan.
Osaatko lukea?
Ei ole mitään puhelin yyntiä vaan haastavaa työtä kansanvälisessä firmassa. Tulospalkka on sellainen josta Suomessa saa "vain haaveilla".
Ap
Meetkö myymään lomaosakkeita? Enkä mies ja anoppi ajatteleekin perheenne parasta.
Vierailija kirjoitti:
Kovin halutusta paikasta ei voi olla kyse, jos saa peräti lähes kuukauden aikaa miettiä, että ottaako paikan vastaan.
Tää on taas ihan höpöhöpöä koko aloitus...
Sano miehelle, että otat eron ja hoitaa itse lapset. Sinä lähdet menolipulla spanjaa ny.
Käyttäjä11719 kirjoitti:
Siis on sekava tilanne. Mies ei suostu edes keskustelemaan vaan "laittaa äidin asialle". Mun pitäisi ilmoittaa kuun puoli väliin mennessä otanko työn vastaan. Lapset alle kouluikäisiä, ei ei mitään ongelmaa sen suhteen. Työt alkaisivat heti kesän jäökeen eli olisi hyvin aikaa hoitaa muutot ja sellaiset.
Olen haaveillut Espanjassa asumisesta aona ja puhunut siitä miehelle. Nyt kun mahdollisuus koittaisi niin vähätellään mun ura haaveita.
Ap
Jos kuun puolivälillä tarkoitat, että kahden viikon kuluttua sinun pitäisi ilmoittaa, otatko työn vastaan, niin aika nopeasti joutuisit nyt hankkimaan asunnon (ellei työnantaja hanki) ja kokopäiväisen hoitopaikan lapsille (ellei mies lähde mukaan kotivanhemmaksi). Ei nyt ihan kuulostanut siltä että mies olisi lähdössä mukaan, jäisivätkö lapset sitten hänen kanssaan Suomeen jos otat sen työn vastaan? Vai lähtiskö lapset sun kanssa ? Suostuisko mies siihen? olisiko siellä espanjassa tukiverkkoja, vai olisitko/olisitteko yksin siellä?
Todella nopeasti suuria päätöksiä pitäisi tuossa tilanteessa tehdä. Jos teillä ei olisi lapsia, niin ehdottomasti sanoisin että lähde yksin. Mutta lasten kanssa vaan pitää ajatella tilannetta heidänkin kannaltaan, miettiä, miten arki järjästyy ja missä ja kenen kanssa he asuvat, jos miehesi ei suostu lähtemään.
Et kyllä jätä anopin ja miehen takia unelmaduunia!