Syvä kokemus ymmärretyksi tulemattomuudesta

Jos minä koen, että en ole tullut ymmärretyksi, niin aivan kuin minä olisin toisille hyvä ja ystävällinen. Jakaisin muille lisää nannaa ja haluaisin, että muilla menee hyvin, kun itse yksin kärsin. Siis siiitä, että en ole tullut ymmärretyksi. Varsinkaan lapsena en saanut kokea tulevani ymmärretyksi rakastavan tahon puolesta, siis sen tahon, jonka kuuluisi olla lapsensa puolella jos muut eivät ymmärrä tätä, mutta hän ei ollut. Se jätti syvät jäljet sieluuni ja sen kuvan, että en ole arvokas, en ole tärkeä, mutta toiset, ne ne vasta olivatkin jotain. Heille piti pyöriskellä mielistellen vaikka päällään seisoen (en siis itse tehnyt niin) jotta he eivät vain olisi tuominneet! Mitä sitten vaikka olisivatkin? Sen nyt näki kauas, ettei monellakaan polla säteillyt tupakanpolttoakaan pitemmälle. Jokainen, joka on niin tyhmä, että on osannut alkaa polttaa, mutta ei tiedä, miten lopettaa on liian tyhmä ymmärtääkseen mitään. Jne.
Eli tupakoitsijoilta nyt ei ainakaan oteta "neuvoja" vastaan siitä, miten he kuvittelevat, että muiden tai kenenkään kuuluu elää. Ainoastaan neuvoja kannattaa kuunnella itseään viisaammiksi osoittautuvilta, sellaisilla on kyky jotain ymmärtääkin. Vaikka eivät hekään toisten asioista kaikkea ymmärrä, mutta se fiksuin osa ymmärtää senkin, eli että vika voi olla heissäkin, jos on halua tuomita toisia, oma ymmärryskyky on rajallinen. Eikä muissa suinkaan vikaa.
Vanhempani oli niin tyhmä, että ei ymmärtänyt, että käytöksellään loi minulle kuvan, että haluaa minun oppivan, ettei minua kuulu ymmärtää, vaan että minun pitää elämässäni totellä tyhmien, minua ymmärtämättömien ihmisten päähänpistoja. Hän oli itse ymmärryskyvyltään surkea ja rajallinen, mutta ei pystynyt myöntämään sitä itsellensä, niinpä hän syytti sitä, joka ei kykene sanomaan syytöksiin ei, siitä, että ei itse ymmärtänyt tätä, ja kehitti sen takia mielessään pahan uskomista siitä, millaisia motiiveja lapsella on, ym., eli syytti lastaan omista tyhmyyksissään luomistaan uskomuksista.