Lue keskustelun säännöt.
Missä menee normaalin ja hullun raivokohtauksen raja?
24.04.2006 |
Saan välillä sellaisia raivokohtauksia että luulen tulevani hulluksi. En nyt rupea antamaan esimerkkitapauksia minkälaisissa tilanteissa mutta jokainen jolla on väh kaksi lasta tietää minkälaisia voivat olla nukkumaanmeno , pukeminen , syöminen jne. Kun pelleilyä jatkuu loputtomiin minulla menee hermot ja huudan lapsille. Huudan kirjaimellisesti naama punaisena, sydän rupeaa hakkaamaan, hengittäminen on vaikeaa ja pää tulee kipeäksi (välillä tämä päänsärky jatkuu loppupäivän). Vaikka olen hillittömän raivon vallassa en kuitenkaan ole vielä lyönyt lapsia onneksi , saatan paiskoa ja heitellä ja joskus olen purrut omaa kättäni tms ' hullua' .
Löytyykö kohtalotovereita vai pitäisikö hakeutua hoitoon?
Kommentit (4)
Hullun raivokohtauksen edessä luulisi lastenkin pelkäävän niin, että säpsähtelee sen jälkeen pientäkin rasahdusta.
Hullulta tuo kyllä kuulostaa mielestäni, mutta epäilen sinun kuitenkin saavan kuulla, että tuo on täysin normaalia. Niin monenlaisia tallaajia tälläkin palstalla kirjoittelee. Joukkoon mahtuu monta raivopäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt töihinpaluun jälkeen ei ole mitään vaikeuksia hillitä itseään kotonaollessa ja muutenkin jaksaa suhtautua kärsivällisemmin nukkumaanmenokiukutteluihin ym.
Kolmosen kommentista tuli mieleeni, että minulla raivokohtaukset tulivat aina silloin, jos olin kunnon aterian sijasta mutustanut makeaa ja verensokerit laskivat kohinalla alas kihahdettuaan hetkeksi ylös.
Onhan sinulla mahdollisuus olla välillä ihan yksin, erossa lapsista. Aloita vaikka jokin harrastus, vaikka sauvakävely ja saat hetken lepuuttaa hermojasi.
Muita kokeilemisen arvoisia konsteja on vanha tuttu 10 laskeminen, paikalta poistuminen, yltiörauhallinen käytös tai tekohymyn virittäminen kasvoille aina kun pinna alkaa uhkaavasti kiristyä.
etsii vanhempansa hulluudenkin rajamaille. Ovat taitavia siinä. Kun heitä on useampia, niin kontrolli karkaa helpommin tai ainakin todennäköisemmin. Hulluuden rajamailla kai ollaan jos noista raivareista tulee säännöllisiä. Kertovat nääs äidinkin omista tarpeista joille ei tahdo olla sijaa. Hae konsteja välttää em. tilanteet, jos se nyt on mahdollista. Älä vaadi itseltäsi liikaa kun tilanne alkaa kiristää! Jos ei muuta niin penskat vaan sänkyyn ja valot pois. Ja aamusta aikaisin ylös kun ovat kerran niin jaksavaisia, etteivät nuku liikaa ja sekoita rytmiä.
Jaksamista sulle, ja koitahan löytää tuuletusta elämääsi!!
katsoppa peiliin ja mieti hetki lastesi käytöstä... Mistäköhän johtuu?