Työtön ja masentunut mies

Minä ainakin istun tuolilla koneen äärellä, tapansa kullakin...

Paska systeemi näissä tilanteissa kun uhraa nuoruutensa tietyn opiskeluun, kyllä töitä löytyy jos kroppa kestää, itsellä polvivamma niin eivoi ihan mitävaan ottaa vastaan, itse päädyin kuljetusalalle kun tajusin opiskelleeni turhake ammatin, nyt olen hakenut itselle sopivampaan suuntaan jota voisin nähdä tekeväni eläkeikään asti, odotellaan tuloksia jotta pääseekö opiskelee vai jäädäänkö taas rannalle.

Seonnyt vaan pakko syödä ylpeys ja todeta että vittu, meni vituiks, siitä se paraneminen alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies tietää mun ajatukset ja haaveet. Hyvä isä ja mies se silti on. Tyydynkö tähän vai mitä? Mitä sitten kun aktiivimalli iskee työkkärirahoihin? Masennus ei oo paha varmaan kun saa lapset lähetettyä kouluun ja tekee kotitöitä. Anoppi ihmetteli että oonpa ollu kärsivällinen. Tämmöstä tämä on ollut jo viitisen vuotta.

-ap

Siinä menee sinun ainutkertainen elämäsi hukkaan

Etsi sugadaddy.

Elättäjäksi voi joutua muuten ihan vaivihkaa, huomaamatta. Itse olin sellaisessa tilanteessa, että olimme molemmat aluksi opiskelijoita, sitten pari vuotta myöhemmin minä valmistuin ja menin töihin, ja jatkoin miehen elättämistä kun hän yritti opiskella. Ja se oli minusta aluksi ihan ok, investoinhan siinä tavallaan tulevaisuuteen, että kun mies valmistuu ja hakeutuu töihin, niin meillä molemmilla on silloin hyvät tulot ja elämä on mukavampaa.

Mutta sitten kävikin niin, että kului vuosi, toinen, kolmas, neljäs... ja mies ei koskaan valmistunut, eikä mennyt kunnon töihin (kun ei saanut koulutuksen puutteen vuoksi) vaan oli puolipäiväisenä vuosikausia, kunnes "masentui" ja sanoutui irti, ja meni kortistoon "etsimään parempaa työtä" (ja sillä tiellä on vielä nytkin, 3 vuoden päästä, koska harva paperitonta palkkaa muuta kuin hanttihommiin).

Melkein 12 vuotta oltiin yhdessä, ja vaikka siis aluksi oltiinkin samantuloisia ja maksettiin kaikki 50/50, pikkuhiljaa tilanne vaan meni siihen, että hän eli käytännössä minun siivelläni, koska vanhasta tottumuksesta molempien tulot meni yhteiselle käyttötilille, josta kaikki laskut maksettiin ja jota mies sitten huolettomasti käytteli. Jotenkin siihen vain tottui, eikä sitä sen kummemmin ajatellut, vuodet vaan meni ja melkein huomaamatta maksoin suhteessa koko ajan enemmän ja enemmän kuluista. Heräsin vasta sitten, kun mies päätti sanoutua irti ja hänen tulonsa putosivat tietysti, että herranjestas, minähän elän siipeilijän kanssa! Että minä tienaan hyvin, mutta en juurikaan pääse nauttimaan työni hedelmistä, kun kaikki raha menee toisen elättämiseen, ja hänelle uusien puhelimien, hienojen vaatteiden, ja muun tavaran ostamiseen!

Tällainen ajattelutapa kuulostaa äkkiseltään materialistiselta, mutta kyse ei ole rahasta vaan toisen vastuunotosta ja selkärangasta. Exällä oli puutetta molemmista, ja tulin siihen tulokseen, etten voi elää masentuneen ihmisen kanssa, jolla puhetta ja lupauksia kyllä riittää, mutta loppujen lopuksi kaikki jäi aina minun hoidettavakseni (paitsi nuo raha-asiat, myös käytännön asiat kuten asuntomme remontointi - mutta näihin en edes jaksa mennä nyt, mutta taustalla oli siis paljon muutakin epäluottamusta ja annettujen lupauksien jatkuvaa pettämistä, tuo elättinä oleminen oli vain yksi osa samaa kuviota). Kaikenkaikkiaan siinä vaiheessa, kun totesin, että hänen kanssaan eläminen oli raskaampaa (taloudellisesti mutta ennenkaikkea henkisesti) kuin yksin eläminen, oli ero ainoa oikea vaihtoehto.

Toivottavasti ap sai heivattua loisen hemmettiin :)

Onko muuten väliä, dumppaako sairastuneen miehen vai naisen?

Itse masentuneena tuo kuullostaa kamalalta. Ajatellaanko minusta noin???

Vierailija kirjoitti:

Itse masentuneena tuo kuullostaa kamalalta. Ajatellaanko minusta noin???

Mitä odotit?

T. Toinen masentunut

Varmasti vaikea tilanne. Kysy itseltäsi, minkälaisen ratkaisun kanssa pystyt elämään onnellisena. Hakekaa apua!!!

Työttömät eivät yleensä huolehdi terveydestään

Mielestäni työttömillä tulisi olla pakollinen rokotus sikainfluenssaa vastaan

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Mä en nyt ymmärrä miten sun mies estää sua tekemästä yhtään mitään?

Siis haluat ostaa omakotitalon? Senkus ostat. Eihän sun mies ole sua kieltänyt tai sabotoinut. Ihan yhtä hyvin sä voit talon ostaa nyt kuin mitä sä voisit talon ostaa sinkkuna.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten sun mies ja sun talosuunnitelma on mitenkään ristiriidassa?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Mä en nyt ymmärrä miten sun mies estää sua tekemästä yhtään mitään?

Siis haluat ostaa omakotitalon? Senkus ostat. Eihän sun mies ole sua kieltänyt tai sabotoinut. Ihan yhtä hyvin sä voit talon ostaa nyt kuin mitä sä voisit talon ostaa sinkkuna.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten sun mies ja sun talosuunnitelma on mitenkään ristiriidassa?

Ääliö!

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Mä en nyt ymmärrä miten sun mies estää sua tekemästä yhtään mitään?

Siis haluat ostaa omakotitalon? Senkus ostat. Eihän sun mies ole sua kieltänyt tai sabotoinut. Ihan yhtä hyvin sä voit talon ostaa nyt kuin mitä sä voisit talon ostaa sinkkuna.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten sun mies ja sun talosuunnitelma on mitenkään ristiriidassa?

Tämä, voihan AP ostaa omiin nimiinsä tuon omakotitalon? Ja itse laittelee pihaa ja hommaa lapsille hämähäkkikeinut sun muut. Mikäli joskus eron hetki koittaa, niin helpompihan se mies on pellolle potkia talosta jonka kuluihin tämä on osallistunut 0%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Mä en nyt ymmärrä miten sun mies estää sua tekemästä yhtään mitään?

Siis haluat ostaa omakotitalon? Senkus ostat. Eihän sun mies ole sua kieltänyt tai sabotoinut. Ihan yhtä hyvin sä voit talon ostaa nyt kuin mitä sä voisit talon ostaa sinkkuna.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten sun mies ja sun talosuunnitelma on mitenkään ristiriidassa?

Tämä, voihan AP ostaa omiin nimiinsä tuon omakotitalon? Ja itse laittelee pihaa ja hommaa lapsille hämähäkkikeinut sun muut. Mikäli joskus eron hetki koittaa, niin helpompihan se mies on pellolle potkia talosta jonka kuluihin tämä on osallistunut 0%.

Ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Mä en nyt ymmärrä miten sun mies estää sua tekemästä yhtään mitään?

Siis haluat ostaa omakotitalon? Senkus ostat. Eihän sun mies ole sua kieltänyt tai sabotoinut. Ihan yhtä hyvin sä voit talon ostaa nyt kuin mitä sä voisit talon ostaa sinkkuna.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä miten sun mies ja sun talosuunnitelma on mitenkään ristiriidassa?

Tämä, voihan AP ostaa omiin nimiinsä tuon omakotitalon? Ja itse laittelee pihaa ja hommaa lapsille hämähäkkikeinut sun muut. Mikäli joskus eron hetki koittaa, niin helpompihan se mies on pellolle potkia talosta jonka kuluihin tämä on osallistunut 0%.

Ääliö!

Ei se, että mies ei kykene rahallisesti osallistumaan omakotitalon kustannuksiin tai etteivät miehen henkiset/fyysiset voimavarat välttämättä riitä omakotitalon mukanaan tuomiin lisätöihin tarkoita, että se MAHDOTONTA olisi. AP pystyisi hankkimaan haluamansa omakotitalon ilman miehenkin apua, se on yhdelle hengelle vain 1. hintavampi ja 2. aikaa vievempi projekti kuin kahdelle täysissä mielen ja ruumiin voimissa olevalle työssäkäyvälle aikuiselle. Eri asia sitten haluaako AP enää katsoa tuleeko hänen ja miehensä suhteesta muilta osin mitään.

Miten niin estää? Jos sinulla on varaa ostaa se talo niin osta pois. Vai tarvitsetko miehen keppihevoseksi unelmasi toteuttamiseen? Onko hän sinun identiteettisi ja haaveidesi jatke? Ei ihme että masentaa.

Tuollaisilla vuosituloilla ei kukasn osta taloa kun siihen yleensä tarvitaan lainaa pankista.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin estää? Jos sinulla on varaa ostaa se talo niin osta pois. Vai tarvitsetko miehen keppihevoseksi unelmasi toteuttamiseen? Onko hän sinun identiteettisi ja haaveidesi jatke? Ei ihme että masentaa.

Miehen tehtävä on mahdollistaa rouville haaveidensa keskiluokkainen omakotitalo-idylli. Jotkut naiset elää kokonaan miehen yksin maksamassa kodissa ja pitävät sitä yhteisenä. Se talo on sen joka sen maksaa. Kannattaisiko tarkistaa arvojaan?

Tuotako miehesi sinulle olikin, hyötyeläin ja saa mennä kun ei sitä sinulle enää ole?