Työtön ja masentunut mies

Jätä se..

Jos oot vielä suht pantavan näköinen muutat kersojen kanssa vuokrakaksioon.

Seuraava mies hyvintoimeentuleva jolla iso omistusasunto.

Juokse ja lujaa..

Päädyt pian miehesi omaishoitajaksi..kituuttelette palkallasi..

Ei lomia..Instagram tilisi täyttyy lastesi kuvista..koska sinulla ei ole enää mitään kivaa..

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Inhoittava luuseri äijjä...nyt vaan sanot sille et lähtee muualle luuseroimaan..yöks

Mistä noita selkärangattomia tyyppejä sikiää..

Huijasi sinut parisuhteeseen

Voimia sulle!

Luulen että olette kasvaneet erillenne.

Teidän intohimonne ja intressinne eivät enää kohtaa

Ikävä että sullle kävi näin..:(

Rakkaus vai raha. Siinäpä vasta kysymys.

hirvittävän "haluanko olla mieheni kanssa yhdessä"-kriisin jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että meidän parisuhde on muuttunut hoitosuhteeksi ja jos me meinataan yhdessä olla minä en ole mieheni terapeutti. me puhuttiin todella suoraan miehen kanssa siitä että parisuhteemme on vinoutunut. mies oli samaa mieltä- eihän se meidän kummankaan tarkoitus ollut, mutta siihen ajauduttiin vaan. olisi miehen pitänyt aikoinaan mennä oikeasti hoitoon ja mun sanoa aiemmin että mä en jaksa kaikkea ja että olin tosin yksinäinen huoltosuhteessa mieheeni. mieheni onneksi on todella hyvä tyyppi, joten pystyttiin ihan hyvin nämä juttelemaan avoimesti.

mitäpä jos varaisit ajan pariterapiaan tai menisit miehesi mukaan lääkäriin niin lääkäri voisi kertoa sulle faktoja.

Olen itse masentunut, olen ollut netissä tehnyt ruuan, käynyt kaupassa, vein lapsen toimintaterapiaan, mutta nyt on 7.5 ja vuokra on maksamatta koska en saa sitä aikaiseksi. Tuntuu niin isolta ajsatus työltä , että en jaksa :(

Kelvoton mies tuollainen. Ei hoida velvollisuuksiaan kun sinä olet kuitenkin tehnyt lapset.

Kauankohan kestää, ennen kuin pitäisi alkaa helpottamaan? Mieheni on vakavasti masentunut, pitkällä sairauslomalla sen vuoksi. Jo vuosia on oireillut masennustaan, mutta suostui lääkäriin vasta kun uhkasin avioerolla. Sai lääkkeet ja satunnaista keskusteluapua. Ei enää pura pahaa oloaan samassa mittakaavassa muihin kuin ennen lääkitystä, mutta siinäpä onkin kaikki edistys. Edelleen makaa päivät sängyn pohjalla. Ei peseydy, vaihda vaatteitaan, syö milloin sattuu ahmimalla herkkuja. Jättää kaiken jälkeensä, kengät keskelle lattiaa, vessan pöntön vetämättä, likaiset astiat pöytään, roskat pöydälle, ruoat pöydälle, jnejnejne. Mistään ei voi puhua, kun tuo mielensä pahoittaja ottaa itseensä sanon mitä tahansa. En haluaisi sairauden vuoksi jättää puolisoani, mutta mikä on ennuste masennuksessa? paraneeko siitä kokonaan? vai jääkö tuo tuommoiseksi? en halua enkä jaksa olla loppuelämääni masentuneen puolison "omaishoitajana". Haluan elää tavallista, mukavaa arkea lasten kanssa ilman että joka päivä joutuu jaksamalla jaksamaan aikuisen ihmisen saamattomuutta.

Olemme asuneet yhdessä minun omistamassa asunnossa, josta itse maksan vastikkeen ja lainanlyhennyksen. Alun perin yhteen muuttaessa sovimme, että mies maksaa minulle asumisesta. Nyt hermoni ovat totaalisesti menneet tähän siipeilijään ja ero on tosi asia.

Ei toteutunut mikään tästä taloudellisesta puolesta:( Olen maksanut kaiken yksin, jopa ruuat. Mies on nyt sairaslomalla masennuksesta ja vetoaa, ettei pysty antamaan rahaa elämiseen kun on itselläkin laskuja.

Enää en jaksa, vaan olen ilmoittanut hänelle että kerää vähät tavaransa ja menee jonkun muun nurkkiin asumaan. Mutta!!

Millä ihmeellä saan hänet kauniisti ulos? Siis ilman poliisia? Hän ei ole edes kirjoilla luonani, joten ei luulisi olevan vaikea heittää häntä ulos. Hän on itse sanonut lähetvänsä kun saa asiat kuntoon, mutta taivas tietää koska ne ovat kunnossa:(

Kuulostaa varmasti tosi tyhmältä ja kovalta, mutta en viitsi kaikkea kertoa joten asia tiivistetyssä muodossa. Pettämistä tms. ei ole ollut kummallakaan. Lähinnä haluaisin kuulla mielipiteitä olenko liian materialistinen kun kyllästyn mieheen joka ei huolehdi asioistaan? Ja pitäisikö minun antaa hänen siipeillä kunnes saa asiansa kuntoon?

Elätin myös vuoden tollasta, hyi helkutti. Kyllästyin olemaan maksaja, jopa autonsa osamaksuja tyhmyyttäni maksoin. Ai niin, maksoihan hän yhden nettimaksun, sori ku unohdin mainita... Kyllä olen ollut vihainen itselleni ja myös tuolle äijälle. Ikänä en tahdo edes nähdä Häntä. Ketään en ala enää koskaan elättää, nevö!

Mä jaksoin aikoinaan miehen masennuksen vaikken saanut 2 vuoteen oikein mitään.

Mitäpä tuosta 2 vuotta on lyhyt aika!

Sitte kun itse uuvuin ja masennuin , kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja mies on aina jättänyt mulle kaikki hommat koko 10 vuoden ajan.

Lopulta uuvuin ja masennuin, mitä teki mies, no vittu jätti!!! >:(

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa miehen kanssa joka opiskeli amkissa, sitten yliopistossa. Jätti opinnot kesken tänä vuonna koska ala väärä(itse olen samaa mieltä että teki tässä oikein). Nyt masennusdiagnoosi, ilmoittautunut työkkäriin pari kk sitten.

Ainuttakaan työhakemusta ei ole tehnyt... tänään istui tietokoneella koko päivän. Olisihan siinä samalla jonkun hakemuksen tehnyt?

Olen itse työssä, vuodessa tienaten n. 21k. Mutta se ei nyt ole pääasia. Olen mielestäni normaali pikkaisen alle 30 vuotias kahden lapsen äiti, haluan ostaa omakotitalon. Kasvattaa lapset talossa jossa molemmille on omat huoneet. Piha johon laittaa hämähäkkikeinu ja kasvimaa.

Olen pettynyt ja katkera koska tuntuu että mieheni estää tämän minulta.

Ei koskaan tiedä kuka sairastuu mihinkin ja missä iässä.Jos rakastaa miestään,silloin tekee parhaansa hänen hyväksi.Ei pidä tuntea itseään marttyyriksi.Se on väärin itseä kohtaan.Ei kukaan tahallaan halua sairastua.

Hyviä neuvoja Ap

Mitäs mieltä olet?

Palkka on tonnin tarkkuudella. Silti pieni sivujuonne :D

Työttömyys aiheuttaa masennusta ja toisinpäin. Saako miehesi hoitoa masennukseen? Lapsille masentuneen ihmisen läsnäolo ei tee hyvää

Ei kaikki ihmiset halua uhrata elämäänsä hoitaakseen miestään ja köyhistelläkseen

Se on vaan tabu ,josta ei saa puhua

Miehesi kyllä vaistoaa että et ole häneen tyytyväinen

Mun miehellä meni 2 vuotta, lopulta sai sähköhoitoa. Mutta vaikka masennus parani, ei koskaan ottanut vastuuta kotitöistä.

Siksi minä uuvuin ja masennuin lopulta, ja mies jätti. No nyt se joutuu siivoo jälkensä :)

Kysyppä mieheltäsi onko hänellä harhoja.

Ps. Minä siivoon,vedän vessan, laitan ruokaa jne. vaikka en jaksaisi, masennus ei tee itsekkääksi, itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan kestää, ennen kuin pitäisi alkaa helpottamaan? Mieheni on vakavasti masentunut, pitkällä sairauslomalla sen vuoksi. Jo vuosia on oireillut masennustaan, mutta suostui lääkäriin vasta kun uhkasin avioerolla. Sai lääkkeet ja satunnaista keskusteluapua. Ei enää pura pahaa oloaan samassa mittakaavassa muihin kuin ennen lääkitystä, mutta siinäpä onkin kaikki edistys. Edelleen makaa päivät sängyn pohjalla. Ei peseydy, vaihda vaatteitaan, syö milloin sattuu ahmimalla herkkuja. Jättää kaiken jälkeensä, kengät keskelle lattiaa, vessan pöntön vetämättä, likaiset astiat pöytään, roskat pöydälle, ruoat pöydälle, jnejnejne. Mistään ei voi puhua, kun tuo mielensä pahoittaja ottaa itseensä sanon mitä tahansa. En haluaisi sairauden vuoksi jättää puolisoani, mutta mikä on ennuste masennuksessa? paraneeko siitä kokonaan? vai jääkö tuo tuommoiseksi? en halua enkä jaksa olla loppuelämääni masentuneen puolison "omaishoitajana". Haluan elää tavallista, mukavaa arkea lasten kanssa ilman että joka päivä joutuu jaksamalla jaksamaan aikuisen ihmisen saamattomuutta.

Kyllä mies tietää mun ajatukset ja haaveet. Hyvä isä ja mies se silti on. Tyydynkö tähän vai mitä? Mitä sitten kun aktiivimalli iskee työkkärirahoihin? Masennus ei oo paha varmaan kun saa lapset lähetettyä kouluun ja tekee kotitöitä. Anoppi ihmetteli että oonpa ollu kärsivällinen. Tämmöstä tämä on ollut jo viitisen vuotta.

-ap

Mistä saa masennus diaknoosin ja miten. Kertokaa nopeasti haluan pois oravan pyörästä ja hengähtää