Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin aikuisena miehenä olen alkanut miettiä mitä kiusaaminen todella on. Kiusaaminenhan on työpaikoilla ja kouluissa sitä, että jätetään joku henkilö porukan ulkopuolelle. Aikuiset saavat toki harrastuksissaan ja vapaa-ajan riennoissaan itse valita seuransa, mutta silti ihmettelen tapauksia, joissa valitaan kavereista aina tietyt joiden kanssa tehdään asioita tai vietetään iltaa.

Esimerkiksi kuusi kaveria muodostavat porukan. Jos minä ehdotan yhtenä kuudesta toiselle tai kolmannelle jonkun asian tekemistä, ovat kaikki muutkin aina tervetulleita mukaan. Toverillista käytöstä mielestäni. Sitä en ymmärrä miksi pari kaveria ovat aina valitsemassa seuransa tarkoin, vaikka kaikki olemme kavereita keskenään. Mitä sitten vaikka x ja y olisivat enemmän läheisiä, miksi silti saa aina kuulla jälkikäteen että ollaan käyty siellä ja siellä, muttei voitu kutsua kaikkia mukaan. Tällaiset tapaukset pistävät miettimään mitä järkeä on olla kavereita ylipäätään.

Mielestäni hyvä kaveri on sellainen, joka ei jaottele ystäviä sen mukaan, että on hyvän päivän kaverit ja sitten ne kaverit jotka haluaisi ottaa mukaan Tallinnaan. Miten joku voi olla niin hölmö, ettei tajua oman toimintansa olevan todella läpinäkyvää?

Minusta taas ei ole lainkaan outoa, että aikuisella on sekä kavereita että ystäviä, usein samassa porukassa. Kavereiden kanssa voidaan juhlia isommallakin porukalla, mutta oman lapsen kummiksi pyydetään vain ystäviä. Eikä siitä kukaan loukkaannu, vaikka kaikki ovatkin kavereita keskenään.

On olemassa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä eroa on ystävällä ja kaverilla. 

On ihmisiä, jotka esittävät olevansa hyviä ystäviä ja puukottavat myöhemmin selkään.

Aivan ja juuri sen vuoksi pitää olla tarkkana, keitä päästää kaveritasolta ystävätasolle. Tämän asian selvittäminen voi viedä vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.

Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.

Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.

Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia.  Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella.  En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

Jäin miettimään sitä, että monia tuntuu häiritsevän tässä "salailu", ja sitä pidetään aivan erityisen ilkeänä. Toki se AP:n tapauksessa viittaa siihen, että hänet on tietoisesti jätetty pois reissusta. Mutta yleisesti, minä ainakin ajattelen, ettei isossa porukassa puhuta asioista, joihin kaikkia ei ole kutsuttu. Mielestäni se on nimenomaan kohteliasta, ettei asiaa hehkuteta siinä, eikä suinkaan mikään salajuoni, jonka tarkoituksena on maksimoida toisen tuska kun kaikki ihan tahallaan paljastetaan some-päivityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

En ole aiempi kommentoija mutta tässä ei ollut kyllä mitään kiusaamista tai empatiakyvyttömyyttä. Jos koet tämän kiusamaiseksi niin ehkä sulla ei ole sosiaaliset normit aivan hallussa. On ihan normaalia, että toiset ihmiset ovat läheisempiä kuin toiset. Joidenkin vanhojen kavereiden kanssa voidaan käydä silloin tällöin lasillisella ja nauraa vanhoille hauskoille jutuille. Joku voi olla taas enemmän harrastustuttava ja toinen se, jolle kerrotaan kaikki salaisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.

Minä kyllä loukkaantuisin, ja todennäköisesti niin rankasti, että järkeni taas häviäisi. Raivoisin "hylkääjille" ja toivottaisin helvetin kuuseen, enkä varmaan pitäisi vuosikausiin tai enää koskaan yhteyttä. Mun mielestä munatonta touhua aikuisilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.

Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.

Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia.  Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella.  En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.  

Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "

Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä loukkaantuisin, ja todennäköisesti niin rankasti, että järkeni taas häviäisi. Raivoisin "hylkääjille" ja toivottaisin helvetin kuuseen, enkä varmaan pitäisi vuosikausiin tai enää koskaan yhteyttä. Mun mielestä munatonta touhua aikuisilta ihmisiltä.

Minä tekisin varmaan niin, että tekisin vauvapalstalle vihjailevan ketjun, jolla toivoisin saavan näiden naisten huomiota. Sitten raivoisin omalle perheelleni kuinka Maikku, Mirkku, Paula, Pirkko ja Liisa ovat lähteneet ilman mua Tallinnaan.  Sitten muistelisin, että vuonna 1995 oli samanlaista havaittavissa, kun nämä eivät opiskeluaikoina pyytäneet samaan ryhmään. Eli varmasti ovat sieltä asti koittaneet savustaa minua ulos. Katkaisiin siltä seisomalta kaikki välitt näihin pettureihin ja kiusaajiin. Siis kuinka kehtaavat 25 vuoden jälkeen tehdä jotakin tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä loukkaantuisin, ja todennäköisesti niin rankasti, että järkeni taas häviäisi. Raivoisin "hylkääjille" ja toivottaisin helvetin kuuseen, enkä varmaan pitäisi vuosikausiin tai enää koskaan yhteyttä. Mun mielestä munatonta touhua aikuisilta ihmisiltä.

Minä tekisin varmaan niin, että tekisin vauvapalstalle vihjailevan ketjun, jolla toivoisin saavan näiden naisten huomiota. Sitten raivoisin omalle perheelleni kuinka Maikku, Mirkku, Paula, Pirkko ja Liisa ovat lähteneet ilman mua Tallinnaan.  Sitten muistelisin, että vuonna 1995 oli samanlaista havaittavissa, kun nämä eivät opiskeluaikoina pyytäneet samaan ryhmään. Eli varmasti ovat sieltä asti koittaneet savustaa minua ulos. Katkaisiin siltä seisomalta kaikki välitt näihin pettureihin ja kiusaajiin. Siis kuinka kehtaavat 25 vuoden jälkeen tehdä jotakin tällaista. 

Unohdit Annelin joukosta, kuinka tyypillistä sinulta. Tallinnaan lähti 6 naista, ilman ap:ta ja sitä ulkomaan elävää. Onko sinulla useinkin tapa tiputtaa yksi pois porukasta? Shame on you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

En ole aiempi kommentoija mutta tässä ei ollut kyllä mitään kiusaamista tai empatiakyvyttömyyttä. Jos koet tämän kiusamaiseksi niin ehkä sulla ei ole sosiaaliset normit aivan hallussa. On ihan normaalia, että toiset ihmiset ovat läheisempiä kuin toiset. Joidenkin vanhojen kavereiden kanssa voidaan käydä silloin tällöin lasillisella ja nauraa vanhoille hauskoille jutuille. Joku voi olla taas enemmän harrastustuttava ja toinen se, jolle kerrotaan kaikki salaisuudet. 

Kuulostaa siltä, että on suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti pudotettu osa porukasta pois. Kiusaamismentaliteetti jyllää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.

Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.

Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia.  Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella.  En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.  

Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "

Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.

En tiedä oletko sama kommentoija kuin  äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että AP:stä tuntuu pahalta ja toivottavasti hän saa selityksen tilanteelle.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei samaan porukkaan kuulumisen pitäisi olla mikään kiveen hakattu sääntö, josta ei saa poiketa. Omassa kaveriporukassa on yksi, joka on alusta asti ollut hiukan vaikea, valittava ja itsekeskeinen. Nyt tilanne on edennyt siihen, että valittaa aina samoista, turhista asioista, ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut jne. Hänellä on myös tapana ilmaista, että muiden ehdottama tekeminen on liian junttia. Minä olin ensimmäinen, jolla tuli mitta täyteen. Olen ilmaissut suoraan, että jatkuva valitus ja toisaalta kehuskelu on raskasta. Olen sanonut, että voin kuunnella, jos hänellä on paha olla, mutta turhasta vinkuminen saa loppua (kokoa 34 oleva ihminen valittaa lihavuutta).

Nyt tilanne on se, että häntä ei enää kutsuta minun luokseni tai juttuihin, jotka minä järjestän. En myöskään halua nähdä häntä silloin, kun eri kaupungissa asuvana matkustan tapaamaan muita. Sen sijaan osallistun toki ystävien kekkereihin, vaikka hän on paikalla. Samoin muu porukka saa tietysti tehdä hänen kanssaan omia juttujaan, ja jonkin verran tekevätkin. Ehkä olen hänen näkökulmastaan se hirveä bitch, itse koen, että aikuisena saan viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Huolimatta siitä, että 10 vuotta sitten satuttiin tiettyyn porukkaan.

No onneksi olkoon vaan, näytät olevan oikein kiusaajan prototyyppi ja luultavasti lapsesikin ovat samanlaisia kiusaajia. Koulukiusaajathan oppivat käytöksensä aina vanhemmiltaan eli jokaisen kiusaajan esimerkkinä toimii alunperin vanempi, joka on ollut koulukiusaaja tai peräti on edelleen työpaikkakiusaaja tai sitten muuten vaan kiusaaja jossain porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.

Niin ja sitten he lähtevät Tallinnaan ilman sinua. Tapasitte kaikki viisi samalla viikolla ja reissusta ei ollut puhetta. Facesta huomasit. Miten reagoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.

Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.

Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia.  Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella.  En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.  

Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "

Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.

En tiedä oletko sama kommentoija kuin  äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään. 

Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.

Niin ja sitten he lähtevät Tallinnaan ilman sinua. Tapasitte kaikki viisi samalla viikolla ja reissusta ei ollut puhetta. Facesta huomasit. Miten reagoit?

Hämmästyisin kovasti, koska neljä ystävääni eivät edes tunne toisiaan. Emme me koskaan tapaa toisiamme porukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.

Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta.  Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. 

Osa ihmisistä pelkästään keräilee ihmisiä eri tarkoituksia varten ystävyyden sijasta. Tällaiset ihmiset voivat toisinaan yllättyä siitä, että kaikki eivät haluakaan kuulua heidän kokoelmiinsa, jos "ystävyys" on kovin pintapuolista.

Mulla on ystäviä, kavereita ja tuttavia. Ja kyllä, kaikille on eri tarkoitus. Aivan kuten puolisollanikin on mulle eri tarkoitus kuin lapsillani. Huomaan aika helposti, jos joku haluaa musta enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Silloin yleensä itse peräännyn eli vähennän yhteydenpitoa, jotta toinen ei kuvittele suhteestamme liikaa ja halutessaan voi sitten vaikka poistua kokonaan tuttavapiiristäni. Ymmärrän sen, että jos toinen haluaa ystävyyttä ja mulle taas riittää pelkkä kaveruus, silloin suhde ei oikeastaan voi toimiakaan. Näinhän se on miespuolistenkin kavereiden kanssa eli jos mies haluaakin jotain intiimimpää, niin parempi ottaa etäisyyttä tai katkaista välit kokonaan. 

Kuulostat itsekkäältä ja empatiakyvyttömältä kiusaajalta.

Siitä huolimatta kaikki neljä ystävääni pitävät mua erittäin empaattisena, aina valmiina auttamaan, lojaalina ja luotettavana ystävänä. Ovat nimittäin ihan itse jokaisen noista neljästä kohdasta kokeneet useamman kerran.

Niin ja sitten he lähtevät Tallinnaan ilman sinua. Tapasitte kaikki viisi samalla viikolla ja reissusta ei ollut puhetta. Facesta huomasit. Miten reagoit?

Hämmästyisin kovasti, koska neljä ystävääni eivät edes tunne toisiaan. Emme me koskaan tapaa toisiamme porukalla. 

Ap kertoi myös hämmästyneensä. Entäpä jos sinulle selviää, että ystäväsi ovat tapailleet toisiaan jo 25 vuoden ajan sinun tietämättä ja matkustelleet usein yhdessä mm. joka vuosi Tallinnaan.

En ymmärrä naisten tarvetta tehdä aina kaikki isossa, ennalta määrätyssä ryhmässä tai ei ollenkaan. Eikö aikuisena ihmisenä voisi jo sallia ja itsekin kokea, että voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla? Lapsellista.