Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Yksi on selkeästi savustamassa aloittajaa ulos. Muut ryhmässä hännistelee. Ja kyllä, aikuisetkin voi olla kieroja paskakasoja vaikka luulisi ettei enää. Ap on suhtautunut tähän mielestäni tosi hyvin ja kypsästi. Olet varmasti hieno ihminen ja tämä kiusaaja haluaa saada sinut tuntemaan kuin et olisi! Kenties kateellinen jostakin?

Voisiko olla niin, että tämä ulkomailla asuva 8. henkilö on se, jonka ansiosta oikeastaan olet aiemmin pysynyt porukassa mukana? 

Ompa jännä, että niin monilla täällä tuntuu olevan kaveripiirejä, joissa on "pomoja" ja hännystelijöitä, jotkin ihme viidakon lait. Ei meillä ainakaan. Nuorista aikuisista naisista koostuva opiskelukaveriseurue, enkä tunnista tuollaista. Kaikki erilaisia, jotkut parempia ystäviä keskenään, muttei muuten mitään ydintiimiä. Joku on joskus yrittänyt muita arvostella selän takana, mutta henki on se, ettei tällaiseen lähdetä mukaan, joten juttu ei kanna hedelmää. Ryhmäthän säätävät itse käyttäytymisnormit, miksi jotkut haluavat pitää tällaisia suhteita yllä? Eri asia työ- ja harrastusporukat, joita ei voi niin vain valita.

Ap, oletko toistuvasti loukannut ystäviäsi?

Olisiko mahdollista, että sinut on unohdettu kutsua? Minulle kävi kerran niin, että minut unohdettiin kutsua aiempien työkaverien illanviettoon. Kutsuja oli kauhistunut huomattuaan myöhemmin tilanteen.

Varmistaisin joltain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli vain tarinan toinen puoli. Ainut, jolloin itsekin voisin tehdä vastaavaa, jos yksi porukasta olisi esim. vuosien saatossa muuttunut hirveän negatiiviseksi ihmiseksi, ja joka tapaamiskerralla vain valittaa ja juoruilee negatiivisia asioita muista. Sillon varmasti saattaisin muun porukan kanssa ajatella, että omalla vapaa-ajalla olisi kerrankin kiva vain pitää vain hauskaa, eikä antaa yhden  henkilön pilata tunnelmaa. Parempi tällöin  vain jättää hänet pois, jos vaikka hänen käytöksestä on jo aiemmin sanottu mutta hän ei ole nähnyt itsessään mitään vikaa. 

Jollet ole kuvailun kaltainen henkilö niin ottaisin reilusti johonkin näistä yhteyttä ja kysyisin syytä. 

Ihan oikeasti? Soittelisit siis tän ap;n esimerkin perusteella n. kuudelle ihmiselle, ja kertoisit että et enää pidä tästä henkilöstä, ja nyt tehdään reissu johon häntä ei kutsuta? Jos on noin vanha ystäväporukka, niin eihän kukaan normijärkinen ala hyljeksiä yhtä, kun ollaan tunnettu noin pitkään. Sitä paitsi ystävät,- jos kukaan, pitäisi ymmärtää että jollain henkilöllä saattaa olla huonot ajat, ja siksi hän on negatiivinen.

Sinä olet siis malliesimerkki kiusaajasta, joka haluaa mitätöidä yhden pois ryhmästä. Häpeisit.

Häpeä ihan itse.  Jos olisin ainut, jota tämän kyseisen henkilön negatiivisuus häiritsee niin varmasti kestäisin sen. Mutta tässä esimerkissä nyt oli kyse siitä, että koko porukkaa on häirinnyt tämä. Silloin varmasti yhteisesti puhuisimme aiheesta matkaa suunniteltaessa ja kaikki olisivat yksimielisiä siitä, että matkalle mennään pitämään hauskaa, eikä kuuntelemaan yhden ihmisen valitusta ja negatiivisuutta. Ei siiis suinkaan tarkottaisi, että minä jotenkin "pääjehuna" soittelisin kaikki läpi ja varmistaisin, että yhtä ihmistä ei kysytä mukaan. Jos yksi ihminen negativiisudellaan terrorisoi kaikkia tapaamisiamme ja tämän koko porukka haluaa jättää ulos, vaikka ihan vain yhdeltä reissulta niin se ei ole silloin mitään kiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli vain tarinan toinen puoli. Ainut, jolloin itsekin voisin tehdä vastaavaa, jos yksi porukasta olisi esim. vuosien saatossa muuttunut hirveän negatiiviseksi ihmiseksi, ja joka tapaamiskerralla vain valittaa ja juoruilee negatiivisia asioita muista. Sillon varmasti saattaisin muun porukan kanssa ajatella, että omalla vapaa-ajalla olisi kerrankin kiva vain pitää vain hauskaa, eikä antaa yhden  henkilön pilata tunnelmaa. Parempi tällöin  vain jättää hänet pois, jos vaikka hänen käytöksestä on jo aiemmin sanottu mutta hän ei ole nähnyt itsessään mitään vikaa. 

Jollet ole kuvailun kaltainen henkilö niin ottaisin reilusti johonkin näistä yhteyttä ja kysyisin syytä. 

Ihan oikeasti? Soittelisit siis tän ap;n esimerkin perusteella n. kuudelle ihmiselle, ja kertoisit että et enää pidä tästä henkilöstä, ja nyt tehdään reissu johon häntä ei kutsuta? Jos on noin vanha ystäväporukka, niin eihän kukaan normijärkinen ala hyljeksiä yhtä, kun ollaan tunnettu noin pitkään. Sitä paitsi ystävät,- jos kukaan, pitäisi ymmärtää että jollain henkilöllä saattaa olla huonot ajat, ja siksi hän on negatiivinen.

Sinä olet siis malliesimerkki kiusaajasta, joka haluaa mitätöidä yhden pois ryhmästä. Häpeisit.

Häpeä ihan itse.  Jos olisin ainut, jota tämän kyseisen henkilön negatiivisuus häiritsee niin varmasti kestäisin sen. Mutta tässä esimerkissä nyt oli kyse siitä, että koko porukkaa on häirinnyt tämä. Silloin varmasti yhteisesti puhuisimme aiheesta matkaa suunniteltaessa ja kaikki olisivat yksimielisiä siitä, että matkalle mennään pitämään hauskaa, eikä kuuntelemaan yhden ihmisen valitusta ja negatiivisuutta. Ei siiis suinkaan tarkottaisi, että minä jotenkin "pääjehuna" soittelisin kaikki läpi ja varmistaisin, että yhtä ihmistä ei kysytä mukaan. Jos yksi ihminen negativiisudellaan terrorisoi kaikkia tapaamisiamme ja tämän koko porukka haluaa jättää ulos, vaikka ihan vain yhdeltä reissulta niin se ei ole silloin mitään kiusaamista. 

Lisäyksenä vielä, että negatiivisella ihmisellä tässä esimerkissä tarkoitettiin henkilöä, joka on aina naama nurinpäin ja keksii valittamisen aihetta kaikesta ja juoruilee muista porukan jäsenistä. Negativinen henkilö ei tarkoita henkilöä, jolla on elämäntilanteen vuoksi vaikeaa. Tämä ihan selvennyksenä ja huomiona, että kyseessä oli esimerkki, jos ap kenties tunnistaisikin tästä itsensä. 

Tuli mieleen että laivareissulla hyttien määrä ja huoneparien valinta voi vaikuttaa. mutta törkeää siis silti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Vastauksesi antaa täydellisen selityksen sille miksi porukoissa on mahdollista ilkeillä tai eristää, kiusata jne. jotakin yksilöä. Joku on aktiivinen ilkimys ja sinä olet mahdollistaja. Molemmilta puuttuu oikeudenmukaisuus, mikä on reilua ja mikä ei. Ja mahdollistajalla ei ole selkärankaa sanoa ettei kiusaamista hyväksytä porukassa, hän sulkee silmänsä.

Mä näen asian eri tavalla. Oleellinen tuon edellisen kirjoittajan kommentissa oli "jatkaa inttämällä". En ala spekuloimaan ystäväni kanssa asiasta, josta en tiedä mitään ja joka liittyy ihan muuhun ihmiseen kuin minuun. Ikävä kyllä varsin tavallista naisporukoissa, että asioista ei puhuta niiden kanssa, joita asia koskee, vaan käytetään välikäsiä usein tavoitteena saada välikäsi valitsemaan puolensa tietämättä edes mistä koko sotkussa on kyse. Se on oikeasti ihan s***tanan raivostuttavaa. 

Oletetaan, että sinä olit yksi kavereista Tallinnassa. Ap soittaa sinulle miksi ei kutsuttu mukaan ja sinä sanot ettet tiedä mitään. Miksi et tiedä? Etkö ihmetellyt miksi ap puuttuu, etkö kaivannut ap mukaan, eikö kukaan puhunut asiasta, etkö ole porukkaa yhdistävä ihminen, oletko enemmän kunhan minä viis muista?

Ketä sinun mielestäsi koskee, että yhtä ei ole kutsuttu porukkaan mukaan? Vinkki: se ei ole ainoastaan kutsuvan vastuulla vaan koko porukan vastuulla. Porukka huolehtii toisistaan tai sitten ei ole joukkuehenkeä eikä teitä voi kutsua porukaksi. Ainakaan ap:n olettamalla kokoonpanolla.

Oikeastiko sinä kutsut kavereitasi ystäväsi synttäreille vedoten siihen, että juttu on koko porukan vastuulla? Mistä lähtien kutsujalta on viety pois valta päättää, keitä haluaa kanssaan juhlimaan muitakin kuin pyöreitä vuosilukuja?

Aika lailla hämmentyisin, jos olisin varannut paremmat tarjottavat 5 kaverilleni ja sitten sinne tulisi 3 kpl hyvänpäiväntuttuja, joiden lasku minulle tietekin kutsujana lankeaisi.

Ei toki vaan kysyisin synttäreillä miksi "Reetta" ei tullut?

Ja ohiksena että enemmän minua hämmästyttäisi yllätysvieraat kuin se, että hetkinen tästähän tulee lisää tarjoilukuluja.

Ja asettaisit kutsujan kiusalliseen asemaan, koska Reetta oli juuri saanut syöpädiagnoosin ja pyytänyt kutsujaa, ettei tämä kertoisi vielä asiasta muille kutsutuille. Kutsujan pitää kehitellä sulle jokin hätävalhe. 

Höpöhöpö. Tietysti Reetalla on vakava sairaus, ja onhan se ikävää, että katovuodet ja heinäsirkat iskivät just samalla viikolla. Ja olet kieriskellyt likomärkänä öisin sängyssäsi ja miettinyt tekosyytä.

Olisiko se niin vaikea myöntää, että 6 on ystäviä ja 3 muuta ei oikeastaan, ette ole 9 hlön porukka. Tai että sun rahat on tiukilla tai olet niin pihi ja 6 hlön kakku on halvempi kuin 9 hlön kakku. Tässä tapauksessa siis 6 on ystäviä ja ap ei kulu joukkoon.

Reettalla voi olla vaikka mitä syitä, miksi hän ei päässyt tulemaan, mutta ei halua, että niistä syistä kerrotaan muille. Tai ehkäpä Reetta kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät pidä siitä, että hänen asioistaan puhutaan selän takana muille. Varsinkaan uteliaille kavereille. Jos Reettan poissaolon syy kiinnostaa, soita Reettalle ja kysy häneltä itseltään. Älä utele muilta.

Reetalla voi olla tusinoittain syitä mitä hän ei halua kertoa. Mutta kysyisinkin kuitenkin jos olisimme 7 hlön tiivis kaveriporukka. Jos kutsuja sanoo että Reetta ei päässyt niin mitä sitä turhia kyselemään enempää mutta se selviää kysymällä, että kutsuja oli kuitenkin kutsunut yhden porukasta eikä jättänyt kutsumatta. Jos hän ei ole kutsunut tai valehtelee kutsuneensa niin sekin selviää ajan myötä.

Minä kyllä kysyisin koska en pidä virittelystä ja säätämisestä. Niistä säädöissä pääsee eroon jos asiat puhutaan suoraan ja ihmiset luottavat toisiinsa. Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä niin hyvä tietää koko porukan, muuten tulee klikkejä joiden mekaniikasta kukaan ei tiedä.

Kommentoijista voi päätellä, kenellä on avoin, suora ja ratkaisuun tähtäävä luonne tai kuka on luonteeltaan konfliktien väittelijä.

Näin me ollaan erilaisia. Omassa ystäväpiirissäni luottamus on keskeisellä sijalla. Muiden asioista ei puhuta toisille eikä niitä edes kysellä muilta kuin korkeintaan asianomaiselta itseltään. Jokainen kertoo itse, jos kokee tarpeelliseksi kertoa. 

Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä, minulle kertominen ei muuta heidän välejään yhtään miksikään. Kertominen on siis aivan turhaa. Heidän pitää sopia välinsä keskenään. 

Niin ollaan erilaisia. Älä unohda, että sinun ystäväpiirissäsi ollaan myös ilkeitä. Jätetään yksi porukasta kutsumasta Tallinnan reissulle mutta matkaa hehkutetaan Facessa eikä edellisen viikon tapaamisessa puhuttu sille yhdelle mitään.

Ja kun kukaan porukassa ei kommentoi tempauksesta mitään, niin ihmetellä saa teidän lojaliuuttanne kavereitanne kohtaan.

Ei olla ilkeitä. Tosin minä puhuinkin ystäväporukasta ja ap kaveriporukasta. En puhu kavereidenikaan asioista muille, vaikka he puhuvatkin muiden asioista minulle. Ystävyys edellyttää luottamusta, ei juoruilua.

No vastaa sitten sinä kun sinulle tuntuu asia olevan hyvin tuttua, miksi te jätätte aina yhden ihmisen pois tiiviin kaveriporukan reissuista, miksi ette kutsu sitä yhtä?

Yritän selittää. Ystävät eivät tee toisilleen mitään sellaista, mistä  seuraisi porukasta pois tiputtaminen. Jos ystäväporukassa kahdella on jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan, he selvittävät asian keskenään eivätkä sotke muita siihen mukaan. Muiden sotkeminen mukaan kun väistämättä tarkoittaa,  että muiden on valittava, kumman puolelle asettuu. Tällaista puolen valitsemista eli klikkiytymistä ei edellytetä ystäväporukalta. Aikuiset ihmiset ratkaisevat kahdenväliset ongelmansa keskenään eivätkä tarvitse siihen mitään "tukijoukkoja". 

Kaveriporukat ovat erilaisia. Niissä voi olla omia ystäviä, omia kavereita, ystävien kavereita ja kavereiden kavereita. Kaveriporukka voi olla tiivis, koska tavataan usein. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kaveriporukan ihmiset olisivat ystäviä tai kavereita keskenään. Jotkut ovat voineet olla ystäviä tai kavereita joskus aikaisemmin, mutta eivät ole enää (välit ovat viilenneet) . Tai se, jonka ystävänä tai kaverina aikoinaan pääsit mukaan porukkaan, ei ole enää porukassa mukana.  Jos kuitenkin on ollut tapana tehdä tiettyjä asioita (esim yhteinen vappujuhla) tietyllä kokoonpanolla, tapa on jatkunut, vaikka joku ei ehkä olekaan enää sen paremmin ystävä kuin varsinaisesti kaverikaan kenenkään porukkaan kuuluvan kanssa. Kuitenkin osa porukasta alkaa tehdä uusia asioita yhdessä eli vappua vietetään edelleenkin koko porukalla, mutta Tallinnan reissuja ei. Ap ei kertonut, ovatko yhteiset Tallinnan reissut aiemmin kuuluneet tämän kaveriporukan juttuihin vai onko nämä reissut nyt uusi juttu osalle porukkaa ja ap jää siihen porukkaan, jonka kanssa juhlitaan vappuna. 

Kun on kyse kaveriporukasta, kutsuja tekee päätöksen, kenet kutsuu mukaan ja ketä ei. Koko tapahtuma voi siis olla yhden porukan jäsenen organisoima eikä kaveriporukan yhteinen ja yhdessä suunnittelema tapahtuma. Ystäväporukoissa juttuja suunnitellaan yhdessä, kaveriporukoissa ei välttämättä vaan kaveriporukassa voi olla yksi tai useampi, joka alkaa järjestämään tapahtumaa. Jos ei ole yhdenkään järjestäjän ystävä tai kaveri ts on heille nk ulkokehällä, voi käydä niin, ettei tule kutsutuksi. Tai jos jollain järjestäjistä on jotain hampaankolossa. 

En lukenut ketjun loppuosaa, joten en tiedä, kertoiko ap järjestävänsä itse uusia tapaamisia tai edes niitä perinteisiä vappuja yms. Jos hän kuuluu kaveriporukassaan niihin, jotka mielellään hengailevat mukana, mutta eivät pidä kaveriporukkaansa niin tärkeänä, että vaivautuisivat itse järjestämään mitään, tällainen kaveri aika helposti tipahtaa porukasta pois. 

Miten itse reagoisit kun sinut kutsutaan Vappua viettämään mutta sitten yhdellekään reissulle sinua ei enää kutsuta. Hymyillään kun tavataan mutta olet pudonnut ydinporukasta, luulit olevasi ystävä mutta jostain syystä ystäväsi eivät enää kutsu sinua mukaan. Miten reagoisit?

On hyvin mahdollista, että tuo muu porukka on pitänyt yhteyttä ilman sinua jo vuosia tai koko tämän 25 vuotta, mutta vasta nyt sulle selvisi asia. Oletko aiemmin ollut heidän mukanaan Tallinnassa? Eli onko heillä aiemminkaan ollut tapana pyytää sua mukaansa Tallinnaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Muuta vain kaveriporukkaa, mutta sillä tavalla ettei kukaan kärsi siitä. Voit muuttaa kaveriporukastasi itse pois, mikäli et enää viihdy siinä. Sen sijaan et voi jättää yhtä kaveria pois, ja olla vain muiden kanssa, koska se on kaveriPORUKKA, eikä sinun oma pieni manipuloitavissa oleva kerhosi. 

Ai kun hauskaa luettavaa (vaikka onkin vakavasta asiasta kyse). Tässä ketjussa on selvästi sekä kiusaajia, että normimoraalilla varustettuja ihmisiä vastaamassa, miksi tekisi niin tai noin. Huvittavimpia nämä "kiusaajat" joiden mielestä on täysin ok sulkea yksi pois joukosta .Aivan hirveän huonoja selityksiä, tiedoksi vaan teille! Hyvin taas muistuu mieleen omat kokemukset naisporukoista. Siellä on aina se yksi "pomottaja", jonka päähänpistoja muut nössöt kuuntelevat( koska eivät uskalla uhata hänen tahtoaan, tietäen että joutuisivat itse sille mustalle listalle, joten parempi totella ja hännystellä. ) Kannattaa pysyä kaukana tuollaisista porukoista, se kiusaaminen ei lopu koskaan, koska he kaikki jollain sairaalla tavalla saavat jotain kiksejä siitä, että yhtä syrjitään. Jos ap lähtisi kuviosta, jotain muuta aletaan syrjiä.

Oliko Tallinnanmatka jonkun  kaverin synttärin tai muu juhlinta? Mikä oli aihe juhlamatkaan?  Sieltä perkaamalla selvinnee miksi ap:tä ei kutsuttu.  Joku oli aloitteellinen juttuun ja joku toivoi että ap:lle ei kerrota koska  kukaan ei puhunut hänelle siitä mitään vaan  hän sai katsoa juhlintaa netistä..  Isku vyön alle tarkoituksella varmaan.  Ilkeää kaikenkaikkiaan.

Pp, etsi muita kavereita, on todellakin ikävää sanoa näin, mutta jotkut porukasta ovat hävytöntä sakkia.  Jos joku heistä olisi todellinen ystäväsi olisi hän kertonut sinulle että et olisi tuntenut itseäsi niin petetyksi kaikkien kohdalta. - Minä en  enää menisi juhlimaan heidän kanssaan.  Yksinkin olisi reilumpaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva kuulla, miten tämä päättyy. 

Hyvää keskustelua ja toimivaa terapiaa minullekin, sillä olen jo pari vuotta kipuillut yhden ystävyyssuhteeni hiipumista. Kyse ei ole varsinaisesti kaveriporukasta, vaan siitä että yhdellä ystävälläni eli "keskushenkilöllä" on muitakin ystäviä ja sitten tämän yhden "keskushenkilön" kautta olemme muutkin tutustuneet ja tavanneet vuosien varrella esim. tupareissa sen muissa kissanristiäisissä.

Pidin tätä "keskushenkilöä" (anteeksi muuten tämä kauhea termi, mutta jatketaan sen käyttöä kun aloitin :) ) lähes parhaimpana ystävänäni. Hän oli esim. kaasoni ja lapseni kummi. Sitten, ihan yhtäkkiä huomasinkin olevani hänelle suurinpiirtein ihan random-tyyppi. Esim. hänen polttareissaan monet eivät edes olleet kuulleet olemassaolostani. Ja sanomattakin on selvää etten ollut hänen kaasonsa (tietenkään, kolme muuta olivat).

Tajusin, että meillä on a) ystävyydestä täysin eri käsitys ja b) ystävyyden säilymisestä ja hoitamisesta eri käsitys. Tein surutyötä kauan, mutta nyt alan olla asian kanssa sinut. Tietenkin asiasta olisi voinut keskustella, mutta jotenkin analysoin, ettei se ainakaan tilannetta parantaisi. Pahinta oli se, että tulin jotenkin "huijatuksi" sillä luulin että olemme parempia ystäviä ja toisaalta myös tunsin itseni ulkopuolelle jätetyksi. Ne polttarit oli vihoviimeinen silaus. 

Onneksi minulla on myös muita "oikeita ystäviä", enkä ole jäänyt yksinäiseksi.

Ja loppukaneettina sanon, ettei ole sivistynyttä käytöstä jättää ketään porukan ulkopuolelle. Ainakaan jos se koskee vaan tasan yhtä ihmistä. 

 

Vastaava kokemus "valeystävästä" minullakin. Tuollainen ystävyyden paljastuminen kuplaksi ottaa todella itsetunnon päälle. Vielä vuosia myöhemmin harmittaa.

Todellakin. Olen (ihan turhaan tietenkin, mutta olen) kieriskellyt ihan hirveän masentavissa häpeän ajatuksissa. 

"Mitä ne muutkin ajattelee, kun olen kuvitellut että olemme suurin piirtein bestiksiä ja sitten emme olekaan mitään sellaista lähimainkaan..."

Myös se oli minulle jotenkin hirveen häpeällistä, että hän oli kaasoni, mutta minua ei hänen kaasokseen edes harkittu (kaasoja hänellä oli kolme, kaikki kavereita, ei esim. siskoja... eli ainakin kolme ja varmaan enemmänkin minua parempia kavereita oli jonossa). Miehenikin ihmetteli, miksei minua kysytty ja en vaan pysty sitä vieläkään ymmärtämään. 

Ystävyyden paljastuminen kuplaksi harmittaa, ja sitten vielä kaupan päälle tämä häpeä. Ensin ajattelin suhtautua asiaan "positiivisella asenteella ja ei se mitään". Mutta sitten tajusin, että minulla on oikeus näihin tunteisiin. Ei minun tarvitse teeskennellä, että olen ok, jos olen tullut mitä pahimmalla tavalla hylätyksi ja loukatuksi. 

*sori hieman off-topic, mutta ihanaa että pääsin tähän purkautumaan. Eihän ap:lläkään ongelma ole missattu Tallinnan reissu, vaan tästä hylkäämisestä seuranneet tunteet ja se, miten niiden kanssa pitäisi nyt elää*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Muuta vain kaveriporukkaa, mutta sillä tavalla ettei kukaan kärsi siitä. Voit muuttaa kaveriporukastasi itse pois, mikäli et enää viihdy siinä. Sen sijaan et voi jättää yhtä kaveria pois, ja olla vain muiden kanssa, koska se on kaveriPORUKKA, eikä sinun oma pieni manipuloitavissa oleva kerhosi. 

Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua muista kavereistani siksi, että en yhden seurassa viihdy enää? Koska olisi pitänyt silloin 18-vuotiaana ennustaa, mihin suuntaan joku muuttuu, tai miten itse muutun? En ole mielestäni velvoitettu ihmissuhteeseen, joka vie voimia.

En kiellä ketään olemasta toistensa kanssa, mutta voin kai itse valita, keiden kanssa itse vietän aikaani? Samaan tapaan muut voivat todeta, että ottavat johonkin mukaansa mieluummin neiti x:n kuin minut, tai menevät jollain ihan muulla kokoonpanolla.

Samat sanat kuin edellinen- minä jättäisin tuon porukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Vastauksesi antaa täydellisen selityksen sille miksi porukoissa on mahdollista ilkeillä tai eristää, kiusata jne. jotakin yksilöä. Joku on aktiivinen ilkimys ja sinä olet mahdollistaja. Molemmilta puuttuu oikeudenmukaisuus, mikä on reilua ja mikä ei. Ja mahdollistajalla ei ole selkärankaa sanoa ettei kiusaamista hyväksytä porukassa, hän sulkee silmänsä.

Mä näen asian eri tavalla. Oleellinen tuon edellisen kirjoittajan kommentissa oli "jatkaa inttämällä". En ala spekuloimaan ystäväni kanssa asiasta, josta en tiedä mitään ja joka liittyy ihan muuhun ihmiseen kuin minuun. Ikävä kyllä varsin tavallista naisporukoissa, että asioista ei puhuta niiden kanssa, joita asia koskee, vaan käytetään välikäsiä usein tavoitteena saada välikäsi valitsemaan puolensa tietämättä edes mistä koko sotkussa on kyse. Se on oikeasti ihan s***tanan raivostuttavaa. 

Oletetaan, että sinä olit yksi kavereista Tallinnassa. Ap soittaa sinulle miksi ei kutsuttu mukaan ja sinä sanot ettet tiedä mitään. Miksi et tiedä? Etkö ihmetellyt miksi ap puuttuu, etkö kaivannut ap mukaan, eikö kukaan puhunut asiasta, etkö ole porukkaa yhdistävä ihminen, oletko enemmän kunhan minä viis muista?

Ketä sinun mielestäsi koskee, että yhtä ei ole kutsuttu porukkaan mukaan? Vinkki: se ei ole ainoastaan kutsuvan vastuulla vaan koko porukan vastuulla. Porukka huolehtii toisistaan tai sitten ei ole joukkuehenkeä eikä teitä voi kutsua porukaksi. Ainakaan ap:n olettamalla kokoonpanolla.

Oikeastiko sinä kutsut kavereitasi ystäväsi synttäreille vedoten siihen, että juttu on koko porukan vastuulla? Mistä lähtien kutsujalta on viety pois valta päättää, keitä haluaa kanssaan juhlimaan muitakin kuin pyöreitä vuosilukuja?

Aika lailla hämmentyisin, jos olisin varannut paremmat tarjottavat 5 kaverilleni ja sitten sinne tulisi 3 kpl hyvänpäiväntuttuja, joiden lasku minulle tietekin kutsujana lankeaisi.

Ei toki vaan kysyisin synttäreillä miksi "Reetta" ei tullut?

Ja ohiksena että enemmän minua hämmästyttäisi yllätysvieraat kuin se, että hetkinen tästähän tulee lisää tarjoilukuluja.

Ja asettaisit kutsujan kiusalliseen asemaan, koska Reetta oli juuri saanut syöpädiagnoosin ja pyytänyt kutsujaa, ettei tämä kertoisi vielä asiasta muille kutsutuille. Kutsujan pitää kehitellä sulle jokin hätävalhe. 

Höpöhöpö. Tietysti Reetalla on vakava sairaus, ja onhan se ikävää, että katovuodet ja heinäsirkat iskivät just samalla viikolla. Ja olet kieriskellyt likomärkänä öisin sängyssäsi ja miettinyt tekosyytä.

Olisiko se niin vaikea myöntää, että 6 on ystäviä ja 3 muuta ei oikeastaan, ette ole 9 hlön porukka. Tai että sun rahat on tiukilla tai olet niin pihi ja 6 hlön kakku on halvempi kuin 9 hlön kakku. Tässä tapauksessa siis 6 on ystäviä ja ap ei kulu joukkoon.

Reettalla voi olla vaikka mitä syitä, miksi hän ei päässyt tulemaan, mutta ei halua, että niistä syistä kerrotaan muille. Tai ehkäpä Reetta kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät pidä siitä, että hänen asioistaan puhutaan selän takana muille. Varsinkaan uteliaille kavereille. Jos Reettan poissaolon syy kiinnostaa, soita Reettalle ja kysy häneltä itseltään. Älä utele muilta.

Reetalla voi olla tusinoittain syitä mitä hän ei halua kertoa. Mutta kysyisinkin kuitenkin jos olisimme 7 hlön tiivis kaveriporukka. Jos kutsuja sanoo että Reetta ei päässyt niin mitä sitä turhia kyselemään enempää mutta se selviää kysymällä, että kutsuja oli kuitenkin kutsunut yhden porukasta eikä jättänyt kutsumatta. Jos hän ei ole kutsunut tai valehtelee kutsuneensa niin sekin selviää ajan myötä.

Minä kyllä kysyisin koska en pidä virittelystä ja säätämisestä. Niistä säädöissä pääsee eroon jos asiat puhutaan suoraan ja ihmiset luottavat toisiinsa. Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä niin hyvä tietää koko porukan, muuten tulee klikkejä joiden mekaniikasta kukaan ei tiedä.

Kommentoijista voi päätellä, kenellä on avoin, suora ja ratkaisuun tähtäävä luonne tai kuka on luonteeltaan konfliktien väittelijä.

Näin me ollaan erilaisia. Omassa ystäväpiirissäni luottamus on keskeisellä sijalla. Muiden asioista ei puhuta toisille eikä niitä edes kysellä muilta kuin korkeintaan asianomaiselta itseltään. Jokainen kertoo itse, jos kokee tarpeelliseksi kertoa. 

Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä, minulle kertominen ei muuta heidän välejään yhtään miksikään. Kertominen on siis aivan turhaa. Heidän pitää sopia välinsä keskenään. 

Niin ollaan erilaisia. Älä unohda, että sinun ystäväpiirissäsi ollaan myös ilkeitä. Jätetään yksi porukasta kutsumasta Tallinnan reissulle mutta matkaa hehkutetaan Facessa eikä edellisen viikon tapaamisessa puhuttu sille yhdelle mitään.

Ja kun kukaan porukassa ei kommentoi tempauksesta mitään, niin ihmetellä saa teidän lojaliuuttanne kavereitanne kohtaan.

Ei olla ilkeitä. Tosin minä puhuinkin ystäväporukasta ja ap kaveriporukasta. En puhu kavereidenikaan asioista muille, vaikka he puhuvatkin muiden asioista minulle. Ystävyys edellyttää luottamusta, ei juoruilua.

No vastaa sitten sinä kun sinulle tuntuu asia olevan hyvin tuttua, miksi te jätätte aina yhden ihmisen pois tiiviin kaveriporukan reissuista, miksi ette kutsu sitä yhtä?

Yritän selittää. Ystävät eivät tee toisilleen mitään sellaista, mistä  seuraisi porukasta pois tiputtaminen. Jos ystäväporukassa kahdella on jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan, he selvittävät asian keskenään eivätkä sotke muita siihen mukaan. Muiden sotkeminen mukaan kun väistämättä tarkoittaa,  että muiden on valittava, kumman puolelle asettuu. Tällaista puolen valitsemista eli klikkiytymistä ei edellytetä ystäväporukalta. Aikuiset ihmiset ratkaisevat kahdenväliset ongelmansa keskenään eivätkä tarvitse siihen mitään "tukijoukkoja". 

Kaveriporukat ovat erilaisia. Niissä voi olla omia ystäviä, omia kavereita, ystävien kavereita ja kavereiden kavereita. Kaveriporukka voi olla tiivis, koska tavataan usein. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kaveriporukan ihmiset olisivat ystäviä tai kavereita keskenään. Jotkut ovat voineet olla ystäviä tai kavereita joskus aikaisemmin, mutta eivät ole enää (välit ovat viilenneet) . Tai se, jonka ystävänä tai kaverina aikoinaan pääsit mukaan porukkaan, ei ole enää porukassa mukana.  Jos kuitenkin on ollut tapana tehdä tiettyjä asioita (esim yhteinen vappujuhla) tietyllä kokoonpanolla, tapa on jatkunut, vaikka joku ei ehkä olekaan enää sen paremmin ystävä kuin varsinaisesti kaverikaan kenenkään porukkaan kuuluvan kanssa. Kuitenkin osa porukasta alkaa tehdä uusia asioita yhdessä eli vappua vietetään edelleenkin koko porukalla, mutta Tallinnan reissuja ei. Ap ei kertonut, ovatko yhteiset Tallinnan reissut aiemmin kuuluneet tämän kaveriporukan juttuihin vai onko nämä reissut nyt uusi juttu osalle porukkaa ja ap jää siihen porukkaan, jonka kanssa juhlitaan vappuna. 

Kun on kyse kaveriporukasta, kutsuja tekee päätöksen, kenet kutsuu mukaan ja ketä ei. Koko tapahtuma voi siis olla yhden porukan jäsenen organisoima eikä kaveriporukan yhteinen ja yhdessä suunnittelema tapahtuma. Ystäväporukoissa juttuja suunnitellaan yhdessä, kaveriporukoissa ei välttämättä vaan kaveriporukassa voi olla yksi tai useampi, joka alkaa järjestämään tapahtumaa. Jos ei ole yhdenkään järjestäjän ystävä tai kaveri ts on heille nk ulkokehällä, voi käydä niin, ettei tule kutsutuksi. Tai jos jollain järjestäjistä on jotain hampaankolossa. 

En lukenut ketjun loppuosaa, joten en tiedä, kertoiko ap järjestävänsä itse uusia tapaamisia tai edes niitä perinteisiä vappuja yms. Jos hän kuuluu kaveriporukassaan niihin, jotka mielellään hengailevat mukana, mutta eivät pidä kaveriporukkaansa niin tärkeänä, että vaivautuisivat itse järjestämään mitään, tällainen kaveri aika helposti tipahtaa porukasta pois. 

Miten itse reagoisit kun sinut kutsutaan Vappua viettämään mutta sitten yhdellekään reissulle sinua ei enää kutsuta. Hymyillään kun tavataan mutta olet pudonnut ydinporukasta, luulit olevasi ystävä mutta jostain syystä ystäväsi eivät enää kutsu sinua mukaan. Miten reagoisit?

Jos nyt täsmennetään ensin alkuun, että  ap:n kohdalla on kyse kaveriporukasta eikä ystäväporukasta. Tuossa aiemmassa selitin, mitä eroa näillä kahdella on. Mutta sun kysymykseesi...voin oikein hyvin viettää vappua kavereideni kanssa, vaikka mua ei kutsutakaan mukaan Tallinnan reissulle. En näe asiassa mitään ongelmaa. En nimittäin oleta olevani ystävä kavereideni kanssa vaan ainoastaan kaveri. Kaverisuhde on erilainen kuin ystävyyssuhde. Jos ap olisi puhunut ystäväporukasta, olisin ensimmäisenä ajatellut, että ehkä hän on kokenut olevansa muiden ystävä, mutta muut pitävätkin ap:tä vain kaverina. 

Ja joo, en ole koskaan ollut yhdelläkään reissulla sen porukan kanssa, jonka kanssa vietän vappuni. Ihan eri kokoonpano kuin se, minkä kanssa reissaan. 

Komppaan siis kirjoittajaa 282. Tuo edellinen meni pieleen.

Kaveriporukat voivat olla vähän erikoisia. Itse olin yhteen porukkaan ilmeisesti liian raitis, kun en jatkuvasti baarissa halunnut juosta. Ja muut olivat silloin sinkkuja ja seurustelun aloittaneena erotuin kai joukosta liikaa, kun muut yrittivät pokailla ihmisiä tuosta porukasta ja sen ulkopuolelta. Alkuun oli ollut porukalla kivaa, mutta sitten kutsut vain jossain vaiheessa loppuivat.

Kyllä se on aina pieni järkytys ja pettymys kun huomaa etteivät ystävät olekaan ystäviä. Itse kysyisin miksi näin.

Kiertely tai vastaamattomuus tai väistely "en tiedä" olisi minusta pelkuruutta. Kysyttäessä on vastattava niin hyvin kuin pystyy mistä on kysymys tai ohjattava kysymään siltä ihmiseltä joka tietää. Tarpeeksi ikävää jos joku hylätään ystäväporukasta, syyn tahallinen pimittäminen on pelkuruutta tai julmuutta. Jos pystyy tekemään teon niin pystyy myös kertomaan miksi.