Tunteeko kaikki varatut edes joskus vetoa johonkin muuhun kuin omaan kumppaniin?

Kieltämättä joskus käy mielessä, että millainenkohan mela tuolla olisi? Siihen se sitten jääkin. En flirttaa, en hakeudu seuraan, en tee mitään mikä vaarantaisi pitkän parisuhteeni.

Itse ainakin tykkään katsella hyvännäköisiä miehiä ja kyllä, tunnen seksuaalista vetoa toisiin miehiin. Katseluun joskus harvoin kevyeen flirttiin se jääkin. Uskoisin että mieheni toimii samoin ja suon sen hänelle. Eihän sitä olisi inhimillinen jos ei kaunis/komea vastakkaisen sukupuolen edustaja kiinnostaisi ollenkaan. Pettänyt en ole koskaan, enkä usko että mieskään. Kaksikymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä ja onnellisia ollaan.

Vetoakin voi tuntea niin monenlaista. Kyllä minä ainakin voin miehenä myöntää, että saatan tuntea useita naisia kohtaan vetoa, enkä usko että tuo vetovoima kaikkoaisi, jos päätyisin parisuhteeseen. Hieman naivisti tai lässysti sanoisin ihailla ja sitä kautta jonkinalaista vetoa voin kokea lukemattomia naisia kohtaan, mutta vain yhtä kerrallaan haluaisin rakastaa erityisesti.  

Minä ainakin käyn vieraissa useammin kuin olen vaimoni kanssa silleen.

Hänenkin kanssaan teemme sitä useammin kuin lauantaisin saunan jälkeen..

Kimpassa oltu jo 20v.

Miksi ihastuminen haittaisi suhdetta tai se että on ihastuksen läheisyydessä.

Tunnen vetoa työkaveriin.

ei

Tottakai. Olen ollut parisuhteessani yli 20 vuotta ja niin minä, kuin miehenikin on ollut ihastuneita toiseen. Olen tälläkin hetkellä ihastunut, mutta vaikka juttelenkin ihastukseni kanssa pitkään ja usein, niin en tiedä tietääkö hän ihastuksestani tai onko hän yhtään ihastunut minuun. Sillä ei ole oikeastaan edes väliä, sillä en ajatellut edetä tässä asiassa, ehkä. Olen ollut mieheen ihastunut jo liki vuoden, mutta uskaltauduin juttelemaan hänen kanssaan vasta pari kuukautta sitten. Minun ja aviomieheni suhde oli silloin sellainen arkinen suhde, jossa kaikki toimi ja seksiä oli ainakin kerran viikossa. Parisuhteemme on kuitenkin aika kiikun kaakun -tilassa ollut jo vuosia, joten varmaan sen takia olen ollut silmät auki liikenteessä.

Ja kyllä, tunnen vetoa miestä kohtaan, jopa yllättävän paljon. Voin kuvitelmissani nähdä meidät sylitysten ja pystyn aika helpostikin kuvittelemaan vaikka mitä miellyttävää. Tässä mies eroaa muista ihastuksistani, sillä edellisen ihastukseni kanssa en pystynyt kuvittelemaan edes pusua. Edellisestä ihastuksestani on viitisen vuotta ja olemme vieläkin ystäviä, vaikka molemmat varattuja olimmekin.

Tiedän myös miehelläni olleen ihastuksia ja yksi oli jo aika vakavakin, mutta mieheni valitsi minut, avovaimonsa. Olin miehen ihastuksesta silloin hyvin huolestunut. Mies ei siitä minulle tietenkään kertonut, mutta kyllähän minä sen huomasin ja oli helppo laskea 1+1 kun hänen työympyränsä tiesin. Pari vuotta sitten miehellä oli toisessa työpaikassa toinen ihastus, mutta tiesin heti, että siitä ei tulisi mitään, nainen oli liian erilainen. N43

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihastuminen haittaisi suhdetta tai se että on ihastuksen läheisyydessä.

Itse en ainakaan toivoisi, että mieheni hakeutuisi ihastuneena tämän kuvitteellisen ihastuksensa seuraan yhtään enempää kuin on pakko. Ihan vain siitä syystä, ettei vaaranna sitä tärkeämpää suhdetta tai ajaudu sellaiseen tilanteeseen jossa on houkutus pettää. Kaikilla meistä voi helpommin pettää itsekontrolli sellaisessa tilanteessa, jossa siihen on ns "hyvät puitteet" ja saa esim. vastakaikua/lähestymisyrityksiä ihastukselta, rohkaisua alkoholista, on vaikka kauhea riita oman kumppanin kanssa päällä jne... Helpompaa on olla ottamatta sellaisia riskejä ollenkaan, jos haluaa kunnioittaa sitä omaa rakasta ja pelata "varman päälle". Itse en siis niinkään usko, että kukaan voi 100% luottaa omaan vahvuuteen _joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa_ mutta sellaiset tilanteet on helppo välttää suunnitellusti etukäteen. Jos et halua pettää, älä hengaile ihmisten kanssa joihin tunnet vetoa ja jotka flirttailevat sinulle. Jos et halua sortua ryyppäämään, älä hengaile baareissa humalaisten kanssa jne. Itse ihastuminen ei siis ole se haitta, vaan se miten siihen ihastumiseen suhtautuu ja toimiiko sen mukaan eli heittäytyykö tunteen vietäväksi vai ei! Ap

Olisi aika raskasta tai ainakin haastavaa, jos kumppani ei kokisi lainkaan vetoa kehenkään muuhun. Kumppanini on kuitenkin lihaa ja verta oleva elävä ja tunteva ihminen ja niin koen itsekin olevani. Kyse on enemi siitä, että miten tulee toimeen sen kanssa, että "vetoa" tulee epätasaisesti eripuolilta.   

Onpa mielenkiintoinen kysymys. Mulla oli muutaman vuoden suhde, jossa olin niin totaalisen rakastunut, että mieheni meni niin heittämällä kaiken ohi, että kun poikkeuksellisesti tunsin hetkellisesti jossain tilanteessa vetovoimaa toista kohtaan, niin riemuitsin vaan mielessäni kun se ei ollut yhtään mitään verrattuna tunteisiini miestäni kohtaan.

Eli silloin tunsin kyllä vetoa, mutten pienintäkään houkutusta.

Toisissa suhteissa olen kyllä sitä pientä houkutustakin tuntenut.