Voiko oikeasti löytää enää elämänhalua, jos elämänlaatu on pysyvästi alentunut?

Ymmärrän pointtisi. Itse olen joutunut kohtaamaan suuria suruja ja vastoinkäymisiä. Elämänlaatu on pysyvästi laskenut, enkä pysty tuntemaan ilon tunteita. Elämä tuntuu enemmän selviytymiseltä kuin elämältä. Hetki kerrallaan tässä mennään.

Yleensä ihmisen mieli sopeutuu siihen, mitä on. Esimerkiksi onnettomuuteen joutunut oppii elämään ja rakastamaan elämää myös pyörätuolissa. On se siis täysin mahdollista sinullekin. Myös terve ihminen kokee epätyytyväisyyttä, jos jatkuvasti vertailee elämäänsä toisiin. Kai elämässäsi on hyviä ja kauniita asioita, jotain mikä tuottaa sinulle iloa?

I feel you. Mulla on sama. Aivan hirveää päivästä toiseen lääkkeillä jaksamista. Olen tuhonnut koko elämäni, eikä tästä enää nousta. :(

Syvällä suossa tarponeena voin sanoa omasta puolestani, että elämänhaluni on löytynyt ajat sitten ja hyvin usein olen iloinen. Moni tilassani vetäisi ranteet auki...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi. Itse olen joutunut kohtaamaan suuria suruja ja vastoinkäymisiä. Elämänlaatu on pysyvästi laskenut, enkä pysty tuntemaan ilon tunteita. Elämä tuntuu enemmän selviytymiseltä kuin elämältä. Hetki kerrallaan tässä mennään.

Olisko kuitenkin eri asia, jos sussa ei ole fyysisesti vikaa - voi näkyä valoa tunnelin päässä, vai? Itse olen selviytynyt esim. läheisen menetyksestä ennen pitkää aivan hyvin, vaikka se tuntui aluksi tosi pahalta. Mutta käsitän että on joitain muitakin hyvin pitkäkestoisia ja vaikeita ongelmia ratkaista, kuten paha velkaantuminen tai joku.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmisen mieli sopeutuu siihen, mitä on. Esimerkiksi onnettomuuteen joutunut oppii elämään ja rakastamaan elämää myös pyörätuolissa. On se siis täysin mahdollista sinullekin. Myös terve ihminen kokee epätyytyväisyyttä, jos jatkuvasti vertailee elämäänsä toisiin. Kai elämässäsi on hyviä ja kauniita asioita, jotain mikä tuottaa sinulle iloa?

Ei oikein. Ei ole työtä, rahaa eikä ystäviä, eikä oikein haaveita tulevaisuudesta koska fyysisen tilani takia esim. matkustus ja seurustelu on aika poislaskettua. Yksi harrastus on, mutta en tiedä riittääkö se oikein pitämään minua pinnalla. En tiedä mistä minun pitäisi oikein iloita. Liikuntaa voin harrastaa vain uimista, enkä tykkää käydä uimahallissa, eikä uiminen tee vartaloani hyvännäköiseksi. Käyn kyllä silti koska se auttaa, mutta en nauti siitä enkä tunne omaksi jutuksi. Ystäviä voisi yrittää saada, jos kehtaisin esitellä heille tämän elämän, mutta en uskalla. Ja toisten kanssa oleminen tuntuu satuttavalta, kun he ovat kuin eri maailmasta aktiviteetteineen. Ja jos saisinkin jonkun työn mitä pystyisin tekemään, mitä iloa siitä omillaan toimeen tulemisesta on jos on aina yksin? Ap

Minä jaksan vähän paremmin kun annoin itselleni luvan elää päivä kerrallaan. Ei kaikkien tarvitse suunnitella ja havitella jotain suurta. Riittää että on tässä ja nyt tämän päivän. Huominen on poissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä jaksan vähän paremmin kun annoin itselleni luvan elää päivä kerrallaan. Ei kaikkien tarvitse suunnitella ja havitella jotain suurta. Riittää että on tässä ja nyt tämän päivän. Huominen on poissa.

Tämä on ainoa "neuvo" jonka terapeuttini osasi minulle antaa. Mun mielestä kuitenkin ihmisen elämän pitäisi olla menossa jonnekin. En halua vaan lillua olemassaolosaani kuolemaan saakka. Ap

Olisin halunnut jonkun (mielellään mukavan, mutta edes jonkun) työn, hyvän sosiaalisen elämän - pari hyvää ystävää, joiden kanssa olla ja uusia kokemuksia aina välillä - ja hyvän ja mielenkiintoisen seksielämän. Ja siis sellaisen suht huolettoman arjen, verraten tähän missä ihan yksinkertaisista asioista on nyt hitosti vaivaa. Se mitä halusin ei tunnu olevan kovin paljon, ja silti en voi saada sitä. Niin turhaa olla olemassa! Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut jonkun (mielellään mukavan, mutta edes jonkun) työn, hyvän sosiaalisen elämän - pari hyvää ystävää, joiden kanssa olla ja uusia kokemuksia aina välillä - ja hyvän ja mielenkiintoisen seksielämän. Ja siis sellaisen suht huolettoman arjen, verraten tähän missä ihan yksinkertaisista asioista on nyt hitosti vaivaa. Se mitä halusin ei tunnu olevan kovin paljon, ja silti en voi saada sitä. Niin turhaa olla olemassa! Ap

Ei minullakaan ole mitään noista, vaikka olen terve. Elämä ei ole aina sellaista kuin unelmoisi. Pitää vain yrittää, koska mitään ei saa tarjottimella. Et sinä ole ainoa, joka kokee olevansa toisenlainen tai kelvoton ystävyyteen tai rakkauteen. Kaikenlaisilla ihmisillä on seksielämää, ystäviä ja rakkautta elämässään. Jotkut vain mielessään rakentelevat esteitä, joilla selittävät sen, miksi eivät (muka) voi saada toivomaansa. Itse en esimerkiksi suostu etsimään ystäviä, koska olen lihava. Tiedän silti, että lihavuus ei ole este ystävyydelle. Kyseessä on vain oma fiksaationi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut jonkun (mielellään mukavan, mutta edes jonkun) työn, hyvän sosiaalisen elämän - pari hyvää ystävää, joiden kanssa olla ja uusia kokemuksia aina välillä - ja hyvän ja mielenkiintoisen seksielämän. Ja siis sellaisen suht huolettoman arjen, verraten tähän missä ihan yksinkertaisista asioista on nyt hitosti vaivaa. Se mitä halusin ei tunnu olevan kovin paljon, ja silti en voi saada sitä. Niin turhaa olla olemassa! Ap

Ei minullakaan ole mitään noista, vaikka olen terve. Elämä ei ole aina sellaista kuin unelmoisi. Pitää vain yrittää, koska mitään ei saa tarjottimella. Et sinä ole ainoa, joka kokee olevansa toisenlainen tai kelvoton ystävyyteen tai rakkauteen. Kaikenlaisilla ihmisillä on seksielämää, ystäviä ja rakkautta elämässään. Jotkut vain mielessään rakentelevat esteitä, joilla selittävät sen, miksi eivät (muka) voi saada toivomaansa. Itse en esimerkiksi suostu etsimään ystäviä, koska olen lihava. Tiedän silti, että lihavuus ei ole este ystävyydelle. Kyseessä on vain oma fiksaationi.

Mutta eikö sulla ole mahdollisuutta laihduttaa? Kun mä en voi parantaa sairauttani, niin kyseessä ei ole oma fiksaationi. Ja silloin kun olin terve niin asiat oli hyvin, tai ei aina ollut mutta ongelmat oli korjattavissa, toivoa oli. Ap

Haluan vielä nostaa tätä valittelua. Ap

Sorry, mut ei tollasia uhreja voi auttaa. Olet kaiken avun ulottumattomissa. Jos kilpailee kurjimmasta elämästä, voi voittaa:)

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mut ei tollasia uhreja voi auttaa. Olet kaiken avun ulottumattomissa. Jos kilpailee kurjimmasta elämästä, voi voittaa:)

No sitä tässä oon miettinyt, että pitääkö mun vaan lopettaa itseni kun tietää, että tää ei paremmaksi muutu, vain pahemmaksi. Koska sitä se on, kun on paheneva sairaus. Mutta tuo kommentti yleensä heitetään siinä vaiheessa kun halutaan kieltää, että joskus elämä vaan on niin pilalla ettei siitä enää saa mitään. Se on mukavampi ajatella, että se on vaan uhri ja itselle ei koskaan käy niin pahasti, koska olisi huonossakin tilanteessa parempi ihminen jostain syystä. Ap

Sitten on näitä inspiroivia esimerkkejä, että koko kroppa meni halvaantuneeksi mutta suuta pystyi vielä liikuttamaan, niin nainen rupesi maalaamaan kukkia suullaan koska jotain voi vielä tehdä. Siitä tulee jotenkin turvallinen olo, että elämästä VOI vielä löytää jotain vaikka kaikki ois mennyt huonosti. Oletteko koskaan miettineet kuinka monta pysyvästi kuolemaa toivovaa yhtä inspiroivaa yksilöä kohti on? Se, että jollain on luja resilienssi ei tarkoita, että juuri sinulla olisi tai suurimmalla osalla olisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

No sitä tässä oon miettinyt, että pitääkö mun vaan lopettaa itseni kun tietää, että tää ei paremmaksi muutu, vain pahemmaksi. Koska sitä se on, kun on paheneva sairaus. Mutta tuo kommentti yleensä heitetään siinä vaiheessa kun halutaan kieltää, että joskus elämä vaan on niin pilalla ettei siitä enää saa mitään. Se on mukavampi ajatella, että se on vaan uhri ja itselle ei koskaan käy niin pahasti, koska olisi huonossakin tilanteessa parempi ihminen jostain syystä. Ap

Älä lopeta itseäsi. Oletko käynyt terapiassa?

Mulle ainakin tuli yllätyksenä, että elämä jatkuu ja jatkuu kauhuelokuvana eikä mitään ratkaisua, mitään helpotusta, mitään hyvää muutosta koskaan tullut. Olin niin tuudittautunut juuri siihen, että "yleensä ihminen selviää mistä vaan koettelemuksesta ja sopeutuu noin vuoden kuluessa". Olen alkanut epäillä koko tutkimusta. Mun onnellisuustaso ei ole palautunut vaan kyllä se meni siinä elämänlaadun mukana. Toisaalta taas ihmiset nyökkäilee sillekin toteamukselle, että ihminen on onnellinen kun saa tehdä työtä ja rakastaa. Jos ei onnistu enää kumpikaan, niin silloinhan taas ei pitäisi voida olla onnellinen, eikö niin? Niinkuin en olekaan. Ap

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä tässä oon miettinyt, että pitääkö mun vaan lopettaa itseni kun tietää, että tää ei paremmaksi muutu, vain pahemmaksi. Koska sitä se on, kun on paheneva sairaus. Mutta tuo kommentti yleensä heitetään siinä vaiheessa kun halutaan kieltää, että joskus elämä vaan on niin pilalla ettei siitä enää saa mitään. Se on mukavampi ajatella, että se on vaan uhri ja itselle ei koskaan käy niin pahasti, koska olisi huonossakin tilanteessa parempi ihminen jostain syystä. Ap

Älä lopeta itseäsi. Oletko käynyt terapiassa?

Olen, ei auttanut. Ei paranna elämääni mindfulness.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tuli yllätyksenä, että elämä jatkuu ja jatkuu kauhuelokuvana eikä mitään ratkaisua, mitään helpotusta, mitään hyvää muutosta koskaan tullut. Olin niin tuudittautunut juuri siihen, että "yleensä ihminen selviää mistä vaan koettelemuksesta ja sopeutuu noin vuoden kuluessa". Olen alkanut epäillä koko tutkimusta. Mun onnellisuustaso ei ole palautunut vaan kyllä se meni siinä elämänlaadun mukana. Toisaalta taas ihmiset nyökkäilee sillekin toteamukselle, että ihminen on onnellinen kun saa tehdä työtä ja rakastaa. Jos ei onnistu enää kumpikaan, niin silloinhan taas ei pitäisi voida olla onnellinen, eikö niin? Niinkuin en olekaan. Ap

Miten kauan olet ollut sairas? Voithan olla vielä siinä prosessissa, jossa etsit itseäsi. Täytyy alkaa aktiivisesti etsimään hyviä asioita elämästä. Mitä tapahtui ystävillesi ja läheisillesi, joita oli ennen sairastumista? Mikset voi hankkia uusia samaa sairautta sairastavien joukosta? Ota yhteyttä vaikka seurakuntaan tai ystäväpalveluihin. Hukkuva yrittää tarttua mihin tahansa korteen.