Ampiaisfobia

Mä olen viettänyt melkein 15 kesää elämästäni sisällä,  koska _ampiaiset_. Pari vuotta sitten olin tyroksiinin kokeilulääkityksellä ja kammo hävisi olon paranemisen myötä. Lääkettä söin vaan sen kevään/kesän, mut yhä edelleenkään ei pelota yhtään. :)

Mä myös pelkään niitä, hrrrr... Niin paljon, että talvisaikaankin jos näen jossain liiterin perällä ampiaisen pesän, saan paniikkikohtauksen. Toinen ötökkälaji mitä pelkään ovat sudenkorennot. 

Karseinta on se että herhiläiset ovat tulleet jäädäkseen. Eka havaintoni oli v. 2007 meidän pihalla Oulussa, asustelivat orapihlajapensaassa. 

Olisi hyvä jos ampiainen pistäisi, niin pelko ehkä loppuisi.

Meillä oli kesällä ulkopöydän alla pään kokonen ampiaispesä. Syksyllä vasta huomasin sen, kun vein pöytää varastoon. Onneks kukaan ei ollut vahingossa potkassut siihen, sitten oltais oltu pulassa.

Mitään "reseptiä" en osaa tarjota mutta tässä tarinani: taisin lapsena jotenkin "oppia" vauhkoilemaan hyönteisten kanssa. Olin vuosikausia varsin pelokas hyönteisten suhteen. Muutos tapahtui kun aloin harrastaa valokuvaamista ja totesin että juuri ne öttiäiset ovat eläinmaailmassa usein läsnä olevia kohteita. Aloin zoomailemaan monenlaisia hyönteisiä linssin läpi uuden harrastuksen näkökohdasta ja sain jonkinmoisia kuvia. Ratkaisevin juttu oli se kun kuvaustilanteen yhteydessä kimalainen laskeutui kädelleni. Olin jo jotenkin oppinut ajattelemaan että nämä otukset ovat vain tekemässä työtään, niitä kiinnostaa ravinnon hankkiminen ja pesänrakennus. Kuumottiko? Kyllä. Kädellä kävellyt kimalainen oli kuitenkin vain testailemassa että irtoaako tästä mitään... En tiedä onko se mahdollista mutta ainakin kuvittelin tuntevani kimalaisen kielen lipovan kättäni. Kun se lensi pois, valtaosa hyönteiskammostani lähti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mitään "reseptiä" en osaa tarjota mutta tässä tarinani: taisin lapsena jotenkin "oppia" vauhkoilemaan hyönteisten kanssa. Olin vuosikausia varsin pelokas hyönteisten suhteen. Muutos tapahtui kun aloin harrastaa valokuvaamista ja totesin että juuri ne öttiäiset ovat eläinmaailmassa usein läsnä olevia kohteita. Aloin zoomailemaan monenlaisia hyönteisiä linssin läpi uuden harrastuksen näkökohdasta ja sain jonkinmoisia kuvia. Ratkaisevin juttu oli se kun kuvaustilanteen yhteydessä kimalainen laskeutui kädelleni. Olin jo jotenkin oppinut ajattelemaan että nämä otukset ovat vain tekemässä työtään, niitä kiinnostaa ravinnon hankkiminen ja pesänrakennus. Kuumottiko? Kyllä. Kädellä kävellyt kimalainen oli kuitenkin vain testailemassa että irtoaako tästä mitään... En tiedä onko se mahdollista mutta ainakin kuvittelin tuntevani kimalaisen kielen lipovan kättäni. Kun se lensi pois, valtaosa hyönteiskammostani lähti mukana.

Mulla lensi perhonen käsivarrelle ja se rullaili ihme vänkyrällä mun ihoa. En tiedä oliko se joku tuntosarvi, kieli vai mikä mutta tuntu se oudolta ja kutitti.

Minäkin pelkään amppareita ihan hysteerisesti. Pahinta on, kun ihmiset hokevat, että pysy vaan paikallasi, se lentää kyllä pois. Nokun EI LENNÄ, PERKELE! Paikallani pysyessäni ampiainen on mm. tunkenut itsensä nutturani sisään (hyi helvetti sitä paniikkia, siinä lensi pinni jos toinenkin, kun juhlamekossani raastoin kirkuen ja juosten hiuksiani alas), ryöminyt kauluksesta sisään, pistänyt ilman mitään syytä keskelle nenääni, syönyt lautasellani yli 20 min ajan..... poikaani pisti amppari, kun hän istui kuistilla, eikä tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN. Ei huitonut, ei liikkunut. Se vain pisti, koska on ilmeisesti vaan niin vittumainen olento.

Mehiläiset ja kimalaiset ovat suloisia ja hyödyllisiä, mutta ampparit ovat lentäviä pikkusaatanoita suoraan helvetistä.

Mitä tapahtuisi jos se ampiainen pistäisi, kuolisitko siihen? Mikä siinä ampiaisessa pelottaa, se piikkikö vai jokin muu? Itse olin joskus myös ampiaiskammoinen, nyt vain varon niitä. En siis kilju hysteerisenä sinne tänne. Ei siitä pelosta tarvitse kokonaan luopua, joitain asioita on ihan syytäkin pelätä. Pääasia ettei se haittaa sun normaalia elämääsi. Minun pelkoni varmaan häipyi sillä kun minua pisti ampiainen, ei se kamalasti satu jos sitä ajattelet. Saman verran kuin verinäyte ja pientä kirvelyä, turvotusta jonkun aikaa. Siis ei se sattunutkaan niin kovaa kun olin kuvitellut. Toivottavasti löydät omat keinosi asian selvittämiseen, se voi tietysti olla joku muu vaihtoehtokin.

Musta raid purkki aina mukana. Jos tulee iholle lähtee nopeasti.

En osaa valitettavasti neuvoa, sillä kärsin samasta hämähäkkien suhteen. Pelko rajoittaa elämääni ja osittain pilaa kesäni joka vuosi. En kerta kaikkiaan pysty ottamaan järkeä käteen ja ajattelemaan, että yksikään hämähäkki täällä Suomessa ei voi tehdä minulle mitään pahaa tms - ei sellainen järki vaan toimi fobian kohdalla. Tulen niistä aivan hysteeriseksi ja jo pelkästään jos näen vaikka netissä kuvan hämähäkistä, tulee puistattava olo ja saattaa sydämen syke kiihtyä yms. Kunpa tietäisin miten tästä voisi päästä eroon.

Tulin vain osoittamaan sympatiaani, olemmehan osittain kohtalotovereita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos se ampiainen pistäisi, kuolisitko siihen? Mikä siinä ampiaisessa pelottaa, se piikkikö vai jokin muu? Itse olin joskus myös ampiaiskammoinen, nyt vain varon niitä. En siis kilju hysteerisenä sinne tänne. Ei siitä pelosta tarvitse kokonaan luopua, joitain asioita on ihan syytäkin pelätä. Pääasia ettei se haittaa sun normaalia elämääsi. Minun pelkoni varmaan häipyi sillä kun minua pisti ampiainen, ei se kamalasti satu jos sitä ajattelet. Saman verran kuin verinäyte ja pientä kirvelyä, turvotusta jonkun aikaa. Siis ei se sattunutkaan niin kovaa kun olin kuvitellut. Toivottavasti löydät omat keinosi asian selvittämiseen, se voi tietysti olla joku muu vaihtoehtokin.

Sattuu ihan saatanasti ja särkee pari päivää!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkään amppareita ihan hysteerisesti. Pahinta on, kun ihmiset hokevat, että pysy vaan paikallasi, se lentää kyllä pois. Nokun EI LENNÄ, PERKELE! Paikallani pysyessäni ampiainen on mm. tunkenut itsensä nutturani sisään (hyi helvetti sitä paniikkia, siinä lensi pinni jos toinenkin, kun juhlamekossani raastoin kirkuen ja juosten hiuksiani alas), ryöminyt kauluksesta sisään, pistänyt ilman mitään syytä keskelle nenääni, syönyt lautasellani yli 20 min ajan..... poikaani pisti amppari, kun hän istui kuistilla, eikä tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN. Ei huitonut, ei liikkunut. Se vain pisti, koska on ilmeisesti vaan niin vittumainen olento.

Mehiläiset ja kimalaiset ovat suloisia ja hyödyllisiä, mutta ampparit ovat lentäviä pikkusaatanoita suoraan helvetistä.

Mun kammoni alkoi ihan samalla tavalla. Olin joku täydellinen kohde niiden piikitykselle. Amppari saattoi lentää suoraan reidelle tai peukaloon piikki edellä. Jos olin muiden seurassa ja kaikki käyttäytyivät samalla tavalla, niin mun kimppuun ne kävi. En ymmärrä miksi. Mut onneksi kammo meni ohi. 

T: vastaaja numero 1

Kammoni alkoi kun ampiainen pisti. Sattui aivan helvetisti ja tuskaa kesti kauan. Nykyään jos esim bussissa on amppari, on jäätävä heti pois. Loppukesä on tuskaa.