Populaarimusiikin rappio
Onko sinulla tullut koskaan radiota kuunnellessa olo, että nykypäivän hitit ovat kaikki autotunetettua, samaa kaavaa toistavaa, apukoulutasoisesti sanoitettua ja vähämielisen oloista skeidaa? Jos vastaat kyllä, niin olet australialaisen tutkimuksen mukaan oikeassa. Nykymusa on itseään toistavaa, vähemmän variaatioita sisältävää, ja kaikin mittarein paskempaa kuin vaikkapa 80-luvulla, puhumattakaan 70- ja 60-luvuista.
Ennen olivat huudossa multilahjakkaat musiikintekijät/ esittäjät kuten Jackson, Prince tai Madonna (jos puhutaan megatähdistä), mutta nykyään kaikenmaailman jorisijat tai lahjattomat laulajat, joille joku random tuottaja pistää uusimman perseenvetkutuksen ilman mitään melodiaa tai sanomaa. Esiin tuotujen lahjattomien määrä on niin suuri, ettei isoja staroja enää edes synny, vaikka siellä joku hyvä olisikin.
Missä on muuten nykynuorison kapina? Muinaisina aikoina ei ostettu sitä mikä syötettiin. Nyt mutustellaan kaikki isojen levy-yhtiöiden paska pienintäkin kikkaretta myöden. Eikä varttuneempikaan väestö ole sitä parempaa. Vain elämää -huttu vedetään kapeisiin kasvoihin täysi kritiikittä.
Maailmassa on paljon hyviä artisteja, mutta jengi haluaa sen mitä annetaan, joka on uskomatonta, sillä kun itse olin nuori, niin artisteja piti oikein etsiä, kuunnella radiosta, ostella levyjä jne. Nyt kaikkien suoratoistopalvelujen kautta olisi mahdollista löytää vaikka mitä musaa, mutta suurin osa jengistä valitsee kuppa-jeen, rami-nussukan ja kama-siltsun uuden version VE-kaverinsa viime vuonna tehdystä biisistä. Isojen levy-yhtiöiden pomot nauravat teille, hyvät kakan kuuntelijat, matkalla pankkiin. Samalla te edelleen runkutatte sitä radiopaskaa kaaliinne ilmeisen tietämättöminä, että virtuaaliseinän takana olisi patukkaa tarjolla.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä musiikki ei ole niille kovin tärkeä osa elämää, jotka kuuntelevat vaan sitä mitä joka tuutista tulee.
Hyvä pointti, mutta silti hämmästyttävää, että maku on niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä musiikki ei ole niille kovin tärkeä osa elämää, jotka kuuntelevat vaan sitä mitä joka tuutista tulee.
Hyvä pointti, mutta silti hämmästyttävää, että maku on niin huono.
Vähän sama kuin katsoisi vapaaottelua nyrkkeilyn sijaan. Pikaruokaa vs kunnollinen ateria.
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Kasariteini kirjoitti:
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä musiikki ei ole niille kovin tärkeä osa elämää, jotka kuuntelevat vaan sitä mitä joka tuutista tulee.
Olen surullinen jos jollekin ei ole tärkeä osa elämää. Ihmiset jotka eivät koe suuria tunteita musiikin tai muun taiteen kautta ovat syy koko ihmiskunnan alennustilaan.
Vierailija kirjoitti:
Paskaa se on ollut aina.
:D No sinä et ainakaan ole musiikkimies/ nainen/ oletettu :D
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille.
Kyllähän se näin on. Tarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti. Valitettavasti laatu on laskenut ihan samalla vauhdilla. Hyvääkin on, mutta sitä on pirun vaikea löytää autotunettamatonta ja hyvää musiikkia.
Elvis oli aivan joutava hetkuttelija. Beatlesit omituisen näköisiä tyyppejä joiden musiikki oli räminää ja sanoitukset jee jee tasoa. 70-luvulla rima alitettiin vielä pahemmin. 80-luvulla jopa vieläkin pahemmin. 90-luku, mautonta, ei tyylitajua, ei musiikillisuutta, ei mitään. Ja sen jälkeen kaikki on mennyt huonommin jos vanhempien ihmisten musiikkimakua on uskominen kautta aikain.
Ai niin 20-luvun jatsia olisi osannut tehdä opetettu apinakin.
Karmeella tolalla ollut jo piiiiitkään Suomi-musa kaikkine Radio Suomi-poppineen ja vain eläimineen, voi kristus ..jopa Apulanta alitti uusimmalla riman roimasti, se viimeinenkin toivo.
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille.
Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?
Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.
Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Elvis oli aivan joutava hetkuttelija. Beatlesit omituisen näköisiä tyyppejä joiden musiikki oli räminää ja sanoitukset jee jee tasoa. 70-luvulla rima alitettiin vielä pahemmin. 80-luvulla jopa vieläkin pahemmin. 90-luku, mautonta, ei tyylitajua, ei musiikillisuutta, ei mitään. Ja sen jälkeen kaikki on mennyt huonommin jos vanhempien ihmisten musiikkimakua on uskominen kautta aikain.
Ai niin 20-luvun jatsia olisi osannut tehdä opetettu apinakin.
Tiede todistaa toisin. Jazz... apinat? Nyt on tyyppi niin hakoteillä kun olla ja voi.
Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille.
Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?
Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.
Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.
Massojen tyhmyys on juuri tässä se pointti. Nykyään massat eivät pidä hyvästä musiikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elvis oli aivan joutava hetkuttelija. Beatlesit omituisen näköisiä tyyppejä joiden musiikki oli räminää ja sanoitukset jee jee tasoa. 70-luvulla rima alitettiin vielä pahemmin. 80-luvulla jopa vieläkin pahemmin. 90-luku, mautonta, ei tyylitajua, ei musiikillisuutta, ei mitään. Ja sen jälkeen kaikki on mennyt huonommin jos vanhempien ihmisten musiikkimakua on uskominen kautta aikain.
Ai niin 20-luvun jatsia olisi osannut tehdä opetettu apinakin.
Tiede todistaa toisin. Jazz... apinat? Nyt on tyyppi niin hakoteillä kun olla ja voi.
Niin sanoivat silloiset kolmi- ja nelikymppiset. Oman nuoruuden musiikki kuulostaa ihmisistä siltä ainoalta ja oikealta, ja ulina uuden musiikin huonoudesta alkaa nuoruuden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.
Väärin. Algoritmien avulla on tieteellisesti todistettu nykymusiikin huonous suhteessa aiemmin tehtyyn musiikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?
En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.
Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille.
Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?
Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.
Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.
Massojen tyhmyys on juuri tässä se pointti. Nykyään massat eivät pidä hyvästä musiikista.
Uskalltko kertoa mistä pidät? Olen yli 50 v. joten jos olet nuorempi, kuuntelet luultavasti silkkaa pask aaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.
Väärin. Algoritmien avulla on tieteellisesti todistettu nykymusiikin huonous suhteessa aiemmin tehtyyn musiikkiin.
Algoritmit on väärin ja puolueellisesti tehty.
Täällä taitaa olla isojen levy-yhtiöiden edustajia jauhamassa "aina ne vanhat vihaa uutta"-jargoniaan, vaikka näyttö nykymusiikin huonoudesta on kiistaton ja todistettu.
Ehkä musiikki ei ole niille kovin tärkeä osa elämää, jotka kuuntelevat vaan sitä mitä joka tuutista tulee.