Populaarimusiikin rappio

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.

Kuunteleekohan ne kuuskymppisinäkin jotain JVGtä vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla isojen levy-yhtiöiden edustajia jauhamassa "aina ne vanhat vihaa uutta"-jargoniaan, vaikka näyttö nykymusiikin huonoudesta on kiistaton ja todistettu.

Kertoisitko mitä ne todistetut algoritmit mittaavat?

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla isojen levy-yhtiöiden edustajia jauhamassa "aina ne vanhat vihaa uutta"-jargoniaan, vaikka näyttö nykymusiikin huonoudesta on kiistaton ja todistettu.

Samoilla linjoilla. En pidä esim. black metal-, tai noise-musiikista, mutta annan niille kuitenkin arvon legitiimeinä taiteenmuotoina. Sen sijaan nykypopilla on harvoin mitään arvoa. Ikä tai tottumukset eivät siihen vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?

En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.

Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille. 

Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?

Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.

Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.

Massojen tyhmyys on juuri tässä se pointti. Nykyään massat eivät pidä hyvästä musiikista.

Tuohan tarkoittaa, että minä voin määritellä, mikä on hyvää musiikkia. Minulla on siihen sama oikeus kuin sinullakin. Suoranainen paradoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.

Kuunteleekohan ne kuuskymppisinäkin jotain JVGtä vielä :D

Totta kai ne kuuntelee jossain ostarin räkälässä tai aikuisten yökerhossa JVG.tä ja toivoo olevansa taas yhtä hyvässä kuosissa kuin nuorina. Kuunteleehan vanhat kävyt nykyään jotain Popedaa ja Eppuja ja Apulantaa ja Tehosekotinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.

Kuunteleekohan ne kuuskymppisinäkin jotain JVGtä vielä :D

Ja sieltä tuli naulan kantaan. Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.

Kuunteleekohan ne kuuskymppisinäkin jotain JVGtä vielä :D

Eikös toi JVG ala olla jo yli kakskymppisten musaa. Nuorisolla on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset jumittuvat oman nuoruutensa musiikkiin ja pitävät sitä parhaana. Parinkymmnen vuoden kuluttua keski-ikäiset vuoden 2000 jälkeen syntyneet valittavat nykymusiikin rappiosta.

Kuunteleekohan ne kuuskymppisinäkin jotain JVGtä vielä :D

Ja sieltä tuli naulan kantaan. Case closed.

Toiset saivat vanhoilla päivillään kuunnella Pink Floydia, Michael Jacksonia, Led Zeppeliniä, The Who:ta... Mutta lähiön mummo saa tyytyä JVG:hen. Hoil-hoil-hoi... ;)

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?

En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.

Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille. 

Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?

Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.

Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.

Massojen tyhmyys on juuri tässä se pointti. Nykyään massat eivät pidä hyvästä musiikista.

Tuohan tarkoittaa, että minä voin määritellä, mikä on hyvää musiikkia. Minulla on siihen sama oikeus kuin sinullakin. Suoranainen paradoksi.

Ei se ole paradoksi. Ihan vain massojen ihmiskarjaluonne yhdistettynä isojen lafkojen monopoliin. Kaikilla on toki oikeus tykätä paskastakin. Nykymusiikin huonous on tieteellisesti todistettu.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Olen kasariteininä vähän samaa mieltä, mutta yritän välttää sanomasta tätä ääneen. Olenko minä jo niin kaavoihin kangistunut, etten opi pitämään uudesta musiikista vaan veivaan päivästä toiseen niitä samoja 80-90-luvun biisejä?

En halua olla niin vanha, että alkaisin väittämään, että minun nuoruudessani vaikkapa musiikki oli parempaa kuin nykyisin. Enhän suostu uskomaan, että se oli parempaa ennen omaa nuoruuttanikaan.

Huonosta musiikista ei tarvitse oppia pitämään. Kyse ei ole siitä, etteikö nykyään tehtäisi hyvääkin musiikkia, vaan siitä, että oikeat artistit eivät pääse esille. 

Minusta musiikin tai taiteen hyvyyttä on mahdotonta mitata. Kuka on se jumala, joka määrittelee, mikä on hyvää? Miten sata ihmistä voisi olla oikeammassa kuin satamiljoonaa?

Moni pitää klassista musiikkia parempana perustellen, että se on kestänyt aikaa satoja vuosia miettimättä, onko sillä ollut kilpailua ja millaiset ihmiset ja millaisin vaikuttimin sitä on kuunnellut. Nyt sitten arvioidaan, mikä orkesteri tai kapellimestari saa sen kuulostamaan parhaimmalta. Vähän kuin suuri karaokekilpailu.

Minusta sellainen artisti tai yhtye, joka on itse sanoittanut, säveltänyt, sovittanut ja esittänyt musiikkinsa on oikeilla jäljillä. Etenkin kun onnistuu sitä miljoonia myymään sen merkiksi, että massat siitä pitävät. Ei riitä, että itse ja äiti tykkää.

Massojen tyhmyys on juuri tässä se pointti. Nykyään massat eivät pidä hyvästä musiikista.

Tuohan tarkoittaa, että minä voin määritellä, mikä on hyvää musiikkia. Minulla on siihen sama oikeus kuin sinullakin. Suoranainen paradoksi.

Ei se ole paradoksi. Ihan vain massojen ihmiskarjaluonne yhdistettynä isojen lafkojen monopoliin. Kaikilla on toki oikeus tykätä paskastakin. Nykymusiikin huonous on tieteellisesti todistettu.

Vähän kuin Jumala olisi tieteellisesti todistettu.

Miksi nykyiset ihmiskarjamassa olisivat tyhmempiä kuin entisajan ihmiskarjamassat? Äänitteiden keksimisen jälkeen suuret yhtiöt ovat hallinneet musiikkimarkkinoita.

Tuollaisen tutkimuksen esiinnostaminen on tietysti kivaa kun nykypäivän listapoppi on niin perseestä, mutta jos ollaan rehellisiä, tuollaisella tutkimuksella voi lähinnä pyyhkiä sitä samaa persettä.

Koska jos kriteereinä on joku variaatioiden määrä, voin laittaa kanan kävelemään pianon koskettimilla ja siitä syntyy "sävellys", joka toistaa itseään paljon vähemmän kuin Beatlesin Here Comes the Sun.

Mutta ei tarvita mitään tutkimuksia. Tarvitaan vaan kunnon korvat. Ja selitys nykypäivänä listoilla pyörivän musiikin paskuudelle löytyy myös varsin helposti. Nepotismi ja elitismi. Enkä nyt tarkoita elitismiä, joka asettaa standardeja musiikin laadulle, vaan elitismiä, jossa menestyvät muusikot tulevat rikkaista perheistä ja todella pieni joukko biisintekijöitä säveltää biisit lähes kaikille pinnalla oleville artisteille

Olet ap sekä oikeassa että väärässä.

Aina on ollut tuollaista popmusaa, jossa yritetään tehdä myyvä biisi joka menee valtaosaan ihmisistä kuin häkä. Se, että jokin musiikki on suosittu tai myy paljon, ei kuitenkaan ole sama asia kuin sen musiikillinen arvo.

Myös ennen oli noita bändejä, jotka koottiin bisnesmiesten toimesta kaupallisin perustein. Esim. the Monkees. Aikansa poikabändi, kenties.

Toisaalta ennen levy-yhtiöt pystyivät torppaamaan lahjakkaankin esiintyjän etenemisen, jos musa ei sopinut heille. Nykyisin taas Youtuben ja netin avulla kuka vaan voi saada kuulijoita ilman yritysmaailman portinvartijoita.

Ennen oli siis huonoja muusikkoja, mutta myös lahjakkaita. Mutta niin on nytkin.

Mun mielestä kuitenkin suurin ero on kunnianhimossa ja taiteellisessa näkemyksessä. Nyt listamusiikki on enimmäkseen "pidetään hauskaa, biletetään" musaa.

Ennen oli enemmän musiikintekijöitä, jotka saivat suuria yleisöjä, vaikka sanoitukset olivat vakavia ja korkeatasoisisa. Nostetaan esiin vaikka Bob Dylan, joka on jopa saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon sanoituksistaan. Nyt kun katsoo vaikkapa USA:n Top 100 hittejä, sieltä tuskin löytyy seuraavaa Nobelistia.

Ennen oli musiikkia, joka otti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ihan eri tavalla kuin nyt. Meillä on valtavasti sosiaalia ongelma edelleen, mutta aika vähän on tunnettuja muusikkoja, joiden biisit käsittelisivät näitä aiheita ja vaikuttaisivat ihmisiin. Itse muistan kuinka nuorena kuulin (jo silloin vanhan) biisin Ohio. Siinä Crosby, Stills, Nash & Young laulaa kuinka kansallikaartin miehet ampuivat Kent Staten yliopiston mielenosoituksessa neljä nuorta opiskelijaa. Laulussa syytetään avoimesti kuolemista silloista USA:n presidenttiä Richard Nixonia – biisi nousi silti USA:n listalla numerolle 14 vaikkei sitä saanut soittaa virallisilla radioasemilla. Tosta biisistä vaan saa edelleen kylmä väreet pitkin selkää.

Nyt jos katsoo USA:n ja varmaan monen muun maan top 10:ä, kantaaottavia biisejä ei ole kovin paljon, eikä voi sanoa edes että kovin mielenkiintoisia taiteellisesti. Poikkeuksena kantaaottavista ehkä Kendrick Lamar, jos USA:ta vain katsellaan.

Nuo mainitut edustivat aikoinaan hieman marginaalisia musiikkimuotoa, joka kuitenkin nousi valtavirtaan. Nyt valtavirrassa on konemusiikkia, jossa on vähän mitään kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap sekä oikeassa että väärässä.

Aina on ollut tuollaista popmusaa, jossa yritetään tehdä myyvä biisi joka menee valtaosaan ihmisistä kuin häkä. Se, että jokin musiikki on suosittu tai myy paljon, ei kuitenkaan ole sama asia kuin sen musiikillinen arvo.

Myös ennen oli noita bändejä, jotka koottiin bisnesmiesten toimesta kaupallisin perustein. Esim. the Monkees. Aikansa poikabändi, kenties.

Toisaalta ennen levy-yhtiöt pystyivät torppaamaan lahjakkaankin esiintyjän etenemisen, jos musa ei sopinut heille. Nykyisin taas Youtuben ja netin avulla kuka vaan voi saada kuulijoita ilman yritysmaailman portinvartijoita.

Ennen oli siis huonoja muusikkoja, mutta myös lahjakkaita. Mutta niin on nytkin.

Mun mielestä kuitenkin suurin ero on kunnianhimossa ja taiteellisessa näkemyksessä. Nyt listamusiikki on enimmäkseen "pidetään hauskaa, biletetään" musaa.

Ennen oli enemmän musiikintekijöitä, jotka saivat suuria yleisöjä, vaikka sanoitukset olivat vakavia ja korkeatasoisisa. Nostetaan esiin vaikka Bob Dylan, joka on jopa saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon sanoituksistaan. Nyt kun katsoo vaikkapa USA:n Top 100 hittejä, sieltä tuskin löytyy seuraavaa Nobelistia.

Ennen oli musiikkia, joka otti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ihan eri tavalla kuin nyt. Meillä on valtavasti sosiaalia ongelma edelleen, mutta aika vähän on tunnettuja muusikkoja, joiden biisit käsittelisivät näitä aiheita ja vaikuttaisivat ihmisiin. Itse muistan kuinka nuorena kuulin (jo silloin vanhan) biisin Ohio. Siinä Crosby, Stills, Nash & Young laulaa kuinka kansallikaartin miehet ampuivat Kent Staten yliopiston mielenosoituksessa neljä nuorta opiskelijaa. Laulussa syytetään avoimesti kuolemista silloista USA:n presidenttiä Richard Nixonia – biisi nousi silti USA:n listalla numerolle 14 vaikkei sitä saanut soittaa virallisilla radioasemilla. Tosta biisistä vaan saa edelleen kylmä väreet pitkin selkää.

Nyt jos katsoo USA:n ja varmaan monen muun maan top 10:ä, kantaaottavia biisejä ei ole kovin paljon, eikä voi sanoa edes että kovin mielenkiintoisia taiteellisesti. Poikkeuksena kantaaottavista ehkä Kendrick Lamar, jos USA:ta vain katsellaan.

Nuo mainitut edustivat aikoinaan hieman marginaalisia musiikkimuotoa, joka kuitenkin nousi valtavirtaan. Nyt valtavirrassa on konemusiikkia, jossa on vähän mitään kiinnostavaa.

Kuten viestistäsi käy ilmi, vasemmistolla on ollut aina tiukka ote musiikkibisneksestä. Ennen sanoitukset olivat vasemmistopropagandaa, mutta nykyään on tapana, että artisti haukkuu oikeistoa, Trumpia yms. twitterissä, arvosignaloi yms. musiikin ulkopuolisissa tilanteissa. Sanoitukset taas eivät ole enää kantaanottavia vaan hedonistisia. Miksi?

Vasemmisto on havainnut, että on parempi tehdä ihmisistä ensin hedonisteja/nihilistejä ja sen jälkeen heidät on helpompi aivopestä vasemmistolaisiksi.

Madonna multilahjakas? Ja Toni Halme oli nyrkkeilijä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap sekä oikeassa että väärässä.

Aina on ollut tuollaista popmusaa, jossa yritetään tehdä myyvä biisi joka menee valtaosaan ihmisistä kuin häkä. Se, että jokin musiikki on suosittu tai myy paljon, ei kuitenkaan ole sama asia kuin sen musiikillinen arvo.

Myös ennen oli noita bändejä, jotka koottiin bisnesmiesten toimesta kaupallisin perustein. Esim. the Monkees. Aikansa poikabändi, kenties.

Toisaalta ennen levy-yhtiöt pystyivät torppaamaan lahjakkaankin esiintyjän etenemisen, jos musa ei sopinut heille. Nykyisin taas Youtuben ja netin avulla kuka vaan voi saada kuulijoita ilman yritysmaailman portinvartijoita.

Ennen oli siis huonoja muusikkoja, mutta myös lahjakkaita. Mutta niin on nytkin.

Mun mielestä kuitenkin suurin ero on kunnianhimossa ja taiteellisessa näkemyksessä. Nyt listamusiikki on enimmäkseen "pidetään hauskaa, biletetään" musaa.

Ennen oli enemmän musiikintekijöitä, jotka saivat suuria yleisöjä, vaikka sanoitukset olivat vakavia ja korkeatasoisisa. Nostetaan esiin vaikka Bob Dylan, joka on jopa saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon sanoituksistaan. Nyt kun katsoo vaikkapa USA:n Top 100 hittejä, sieltä tuskin löytyy seuraavaa Nobelistia.

Ennen oli musiikkia, joka otti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ihan eri tavalla kuin nyt. Meillä on valtavasti sosiaalia ongelma edelleen, mutta aika vähän on tunnettuja muusikkoja, joiden biisit käsittelisivät näitä aiheita ja vaikuttaisivat ihmisiin. Itse muistan kuinka nuorena kuulin (jo silloin vanhan) biisin Ohio. Siinä Crosby, Stills, Nash & Young laulaa kuinka kansallikaartin miehet ampuivat Kent Staten yliopiston mielenosoituksessa neljä nuorta opiskelijaa. Laulussa syytetään avoimesti kuolemista silloista USA:n presidenttiä Richard Nixonia – biisi nousi silti USA:n listalla numerolle 14 vaikkei sitä saanut soittaa virallisilla radioasemilla. Tosta biisistä vaan saa edelleen kylmä väreet pitkin selkää.

Nyt jos katsoo USA:n ja varmaan monen muun maan top 10:ä, kantaaottavia biisejä ei ole kovin paljon, eikä voi sanoa edes että kovin mielenkiintoisia taiteellisesti. Poikkeuksena kantaaottavista ehkä Kendrick Lamar, jos USA:ta vain katsellaan.

Nuo mainitut edustivat aikoinaan hieman marginaalisia musiikkimuotoa, joka kuitenkin nousi valtavirtaan. Nyt valtavirrassa on konemusiikkia, jossa on vähän mitään kiinnostavaa.

Kuten viestistäsi käy ilmi, vasemmistolla on ollut aina tiukka ote musiikkibisneksestä. Ennen sanoitukset olivat vasemmistopropagandaa, mutta nykyään on tapana, että artisti haukkuu oikeistoa, Trumpia yms. twitterissä, arvosignaloi yms. musiikin ulkopuolisissa tilanteissa. Sanoitukset taas eivät ole enää kantaanottavia vaan hedonistisia. Miksi?

Vasemmisto on havainnut, että on parempi tehdä ihmisistä ensin hedonisteja/nihilistejä ja sen jälkeen heidät on helpompi aivopestä vasemmistolaisiksi.

Huoh

Levy-yhtiöille jää enemmän voittoa, jos joku nobody nostetaan idols jonosta pinnalle. Ja eihän se osaa vetään mitään monimutkaista. Mut se on se brändi, jolloin riviartisteille jotka tekee ne musat ei tarvii maksaa hirveesti. Ja kun brändi hiipuu on jonossa seuraava.