Lue keskustelun säännöt.
Nyt tajuan, että haluaisin asettaa lapsille rajoja monissa asioissa (mutta sen jo tiesinkin, että en osaa)
03.05.2018 |
Aiemmin en vain tajunnut, mikä minua lapsissa kiukutti. Ajattelin, että se, kun he eivät tee, kuten pyydetään? Ei, kun se, ettei heille ole siis opetettu rajoja. Tavallaan sama asia, mutta aivan eri näkövinkkelistä. Tyyliin: lapsi heittää ulko tultuaan takin lattialle. Pyydän, että nosta se, lapsi ei tottele. Alan vihata lasta.
Mutta jos asiaa ajattelee rajojen asettamisen kannalta, opetan lapselle, että mitään muuta ei tapahdu, ellei takki nouse lattialta. Ei tartte vihata lasta enää. Ainoa ongelma on se, että en jaksa tuollaista. Aivan kuin idioottien kanssa eläisi.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Jos mä joutuisin tekemään kaikki kotityöt ja hoitamaan lapsiani 90% ajasta, niin mäkään en ehkä jaksaisi asettaa lapsille rajoja. Saattaisin myös selitellä sitä etten jaksa kasvattaa siten että lapset ovat lapsia. Just sayin'.
Ei ole kyse jaksamisesta, vaan asenteesta ja siitä, ettei näe niitä tarpeellisina. Olin molempien lasten kanssa kotona pari vuotta, se asenne näkyi jo silloin. Siis alkaen siitä, kun lapsille piti alkaa asettelemaan rajoja.
En puuttunut siihen, koska luotin mieheen. Eli ettei "vielä" tarvitse alkaa asetella, tai vaatia sitä tätä tai tuota. Uskoin, että ajan kanssa kyllä.
Mutta ei. Ja siis osallistuin tuolloin paljon, ihan normaalisti kotitöihin, mies kävi töissä, mutta kun koin, ettei hän tukenut minua, ei mun näkemyksiä, vaan antoi lasten tehdä asioita, jotka oli just tasoa "saa piirtää syödessä" niin mä aloin vttuuntumaan aivan täysin siihen, että oisin ollut ihan yksin ja mä sitten en osannut niitä rajoja asettaa, en ymmärtänyt miten se tehdään huutamatta, että "tee se" tai jotenkin rankaisemalla niin, ettei se ole suhteetonta ... Olin itsekin tosi huono. Tiesin, mihin olin menossa, mutta en sitä, miten.
Ja apu olisi ollut tasoa "aseta rajoja". Niiii-in. Miten? Ja VARSINKIN, miten sen teen, etten raivostu, jos lapsi ei tee ja miten jaksan, jos mies on vielä erimielinen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kun lapsilla on rajat se oma kuormitus just helpottuu. Aivan älykääpiö selitys, että rajoja ei tarvittais, kun tilanne on kuormittava. Mua ainakin vanhemmuus kuormitti, miestä ei kuormittanut se, että on tuollainen, joka saa poimia lasten jälkiä ja kuunnella iltaista läksyjentekoulinaitkua.
ap
Mikä teillä nyt on se perimmäinen ongelma? Saathan varmasti apua? Entä lapsiparat? Voimia heidän isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teillä nyt on se perimmäinen ongelma? Saathan varmasti apua? Entä lapsiparat? Voimia heidän isälleen.
Oon mä terapiassa ja saan apua. Rajojen puute on se ongelma, jonka johdosta perhekin hajosi. Miehelle toivoisin enemmän järkeä päähän, että ajattelisi vähän. Mitä hyötyä siitä on, että antaa läksyjenteon venyä yhdeksään? Mitä hyötyä siitä on, että lapsi piirtelee syödessään? Mitä hyötyä on tiputtaa takkia lattialle? Noista on sen sijaan haittaa.
ap
Tai mitä hyötyä on antaa lapselle päivittäin välipalaksi jäätelö?
Samoin aamuinen kouluunlähtö. Miehen mukaan esikoinen meinaa myöhästyä koulusta joka aamu sen takia, että ensin ollaan ihan aikataulussa, mutta että juuri ennen kun pitäisi lähteä, lapselle tulee kuulemaa tarve etsiä jokin asia, joka ainakin kerran oli tasoa "tänään onkin lelupäivä, nyt haluan miettiä, minkä lelun otan!" Mä oisin sitä mieltä, että siinä sanotaan 10-vuotiaalle, että menet ilman kun et muistanut asiaa muka aiemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies ei siis sano tuollaisia. "Kunnioittaa" 10-vuotiaan päätöksiä ja ajatuksia, olivatpa ne mitä tasoa tai miten turhia tahansa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mies ei siis sano tuollaisia. "Kunnioittaa" 10-vuotiaan päätöksiä ja ajatuksia, olivatpa ne mitä tasoa tai miten turhia tahansa.
ap
Siis jos ne tulevat kriittisellä hetkellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollainen suhtautuminen opeta toiminnanohjauksessa haasteita omaavaa lasta tekemään mitään sen eteen, että koittaisi itsekin huolehtia asioistaan, jos myöhästymisen hetkelläkin saa alkaa etsiä jotain lelua. Se on vaan raa'asti liian myöhäsistä silloin, saa lelun, jos viitsii muistella, että koulusta kehotettiin ottamaan se mukaan. Eri asia jollain 6-vuotiaalla tosiaan.
ap
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ei lapsen kanssa tarvitse keskustella, enkä ikinä keskustelisi rajoista vaikkapa 4-vuotiaan kanssa. Tai voin sanoa, että herkut ovat epäterveellisiä, takki kuuluu naulakkoon, piirtäminen ei vain kuulu ruokapöytään ja that's it. Jos on vasta-argumentteja niin ei kiinnosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ja siis koitin välttää henkistä laiminlyöntiä, mutta en halua katsella lasta, joka toimii kaikkia oikeina pitämiäni asioita vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ei lapsen kanssa tarvitse keskustella, enkä ikinä keskustelisi rajoista vaikkapa 4-vuotiaan kanssa. Tai voin sanoa, että herkut ovat epäterveellisiä, takki kuuluu naulakkoon, piirtäminen ei vain kuulu ruokapöytään ja that's it. Jos on vasta-argumentteja niin ei kiinnosta.
ap
Onnea valitsemallesi tielle. Millainen lapsi, sellainen vanhempi.
Lapsen kanssa keskusteleminen = lapselle kerrotaan pelisäännöt, eli rajat. Ei kysellä että kävisikö tämä. Sen jälkeen lapsi tietää mitä vaaditaan, ja vanhempi ohjaa johdonmukaisesti lapsen toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Mikä tässä on henkistä laiminlyöntiä? Ihan vilpittömästi kysyn. Itse katson, että puutteellisuus noissa rajoissa aiheuttaa lähinnä ehkä isompia pettymyksiä kodin ulkopuolella, koulussa, myöhemmin työelämässä... mutta en oikein tiedä. Onhan sekin tavallaan henkistä, joskin lapsille voisi silloin sitten kertoa, että heidän on itse korjattava asenteensa, jonka me vnhemmat olemme sössineet. Toivottavasti heillä on sitä siihen, mitä se vaatii.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ei lapsen kanssa tarvitse keskustella, enkä ikinä keskustelisi rajoista vaikkapa 4-vuotiaan kanssa. Tai voin sanoa, että herkut ovat epäterveellisiä, takki kuuluu naulakkoon, piirtäminen ei vain kuulu ruokapöytään ja that's it. Jos on vasta-argumentteja niin ei kiinnosta.
apOnnea valitsemallesi tielle. Millainen lapsi, sellainen vanhempi.
Lapsen kanssa keskusteleminen = lapselle kerrotaan pelisäännöt, eli rajat. Ei kysellä että kävisikö tämä. Sen jälkeen lapsi tietää mitä vaaditaan, ja vanhempi ohjaa johdonmukaisesti lapsen toimintaa.
Tuo ei ole kyllä keskustelemista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Mikä tässä on henkistä laiminlyöntiä? Ihan vilpittömästi kysyn. Itse katson, että puutteellisuus noissa rajoissa aiheuttaa lähinnä ehkä isompia pettymyksiä kodin ulkopuolella, koulussa, myöhemmin työelämässä... mutta en oikein tiedä. Onhan sekin tavallaan henkistä, joskin lapsille voisi silloin sitten kertoa, että heidän on itse korjattava asenteensa, jonka me vnhemmat olemme sössineet. Toivottavasti heillä on sitä siihen, mitä se vaatii.
ap
Tai voihan se tietenkin vaikuttaa siihen, miten he näkevät itsensä ja osaako rajoittaa syömistään myöhemmin tai välittää siitä, mitä syö. En tiedä.
ap
Yksi miehen ajatus on kyllä jotenkin sellainen, että kun hän ei aseta 10-vuotiaalle rajoja, että läksyt on oltava tehtyinä esim. kello 18 mennessä, niin lapsi oppii kykyä havaita itse, mitä hänen pitää tehdä, että homma sujuu.
Opetteluvaihe vain on aika pitkä. Muutamia vuosia on mennyt, eikä ole oppinut.
Toisaalta siinä on hiukan perääkin. Jos vanhempi vain huolehtii niistä (ettei tule koulusta sanomista, eli eletään koulua varten), niin voihan se olla, että aikuisenakaan ei homma ota sujuakseen. Mutta nyt se ainakin näyttää ihan karsealta.
ap
Ja kuolen häpeään, kun "me vanhemmat emme huolehdi asioista" (=koulussa varmaan ajatellaan tai osin ajatellaankin). Toisaalta, toisen lapsen kanssa sama toimintatapa ei juurikaan aiheuta murheita kouluun päin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ei lapsen kanssa tarvitse keskustella, enkä ikinä keskustelisi rajoista vaikkapa 4-vuotiaan kanssa. Tai voin sanoa, että herkut ovat epäterveellisiä, takki kuuluu naulakkoon, piirtäminen ei vain kuulu ruokapöytään ja that's it. Jos on vasta-argumentteja niin ei kiinnosta.
apOnnea valitsemallesi tielle. Millainen lapsi, sellainen vanhempi.
Lapsen kanssa keskusteleminen = lapselle kerrotaan pelisäännöt, eli rajat. Ei kysellä että kävisikö tämä. Sen jälkeen lapsi tietää mitä vaaditaan, ja vanhempi ohjaa johdonmukaisesti lapsen toimintaa.
Tuo ei ole kyllä keskustelemista.
ap
Tarkennan, lapsen kanssa rajoista keskusteleminen. Tottakai siihen kuuluu muutama muukin sivulause poikineen.
En ihan oikeasti ala erittelemään mikä kuvaamassasi tilanteessa on laiminlyöntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saat apua. Osaatte siis varmasti hakeutua perheneuvolaan ilman neuvoanikin.
Olen samaa mieltä siitä, että rajat luovat lapselle turvaa, eikä mitään voi alkaa vaatimaan ennen kuin asiasta on lapsen kanssa ensin keskusteltu.
Suosittelen vaan vielä puhumaan miehellesi rajojen tärkeydestä nimenomaan lasten turvallisuudentunteen takia. Jätä syyttely ja aloita vuoropuhelu.
Minä olen myös alkoholistien ”kasvattamaton” lapsi, jolla ei ollut selkeitä rajoja, vaan aina välillä tekemisiäni oikaistiin raivareilla. Olen myös itse äitinä joutunut tekemään ison työn oppiakseni johdonmukaiseksi vanhemmaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä herkuista, mutta lastesi henkinen laiminlyönti on ensisijaisesti korjattava asia, sillä se on pitkällä aikavälillä tuhoisampaa. Herkkujen välttelemistä on tosin helpompi kontrolloida kuin sitä johdonmukaisen kasvatuksen käyttöä.
Ei lapsen kanssa tarvitse keskustella, enkä ikinä keskustelisi rajoista vaikkapa 4-vuotiaan kanssa. Tai voin sanoa, että herkut ovat epäterveellisiä, takki kuuluu naulakkoon, piirtäminen ei vain kuulu ruokapöytään ja that's it. Jos on vasta-argumentteja niin ei kiinnosta.
apOnnea valitsemallesi tielle. Millainen lapsi, sellainen vanhempi.
Lapsen kanssa keskusteleminen = lapselle kerrotaan pelisäännöt, eli rajat. Ei kysellä että kävisikö tämä. Sen jälkeen lapsi tietää mitä vaaditaan, ja vanhempi ohjaa johdonmukaisesti lapsen toimintaa.
Tuo ei ole kyllä keskustelemista.
apTarkennan, lapsen kanssa rajoista keskusteleminen. Tottakai siihen kuuluu muutama muukin sivulause poikineen.
En ihan oikeasti ala erittelemään mikä kuvaamassasi tilanteessa on laiminlyöntiä.
Eli et itsekään ymmärrä sitä, mitä väität. Sivulauseetkaan eivät tee tuosta keskustelua.
ap
Hyvähän se on sieltä yksiöstä huudella miehelle, miten lapsia pitää kasvattaa.