Vauvamaha hävettää

On joo. Mä kyllä inhosin koko raskautta muutenkin. Vauvan nuljuaminen tuntui inhottavalta, olin kuin avaruusalus Nostromo alien sisällään. Ihan hyvä äiti minusta silti tuli. Lapsi on 17, jäi ainoaksi.

Samalla kun sinä ruikutat (ollaan nyt rehellisiä) vauvamahaasi, moni ihminen on erittäin kateellinen elämäntilanteellesi. Hiukan perspektiiviä.

Olisit ylpeä, että olet tiineenä.

Kuulostaa tutulta. Olin ennen raskautta hoikka ja myös tarkka tyylistäni, nyt kun olen raskaana mahani on valtava kuin maapallo. Ihmiset, varsinkin naiset, katsovat mahaani ja minua säälien, en tosin ihmettele koska jäätävät liitoskivut saavat minut kaikenlisäksi vaappumaan ankkaimaisesti kävellessä. Onneksi otan huumorilla. :D

Sietääkin hävetä. Meinaan moista pinnallista ruikutusta. Ei se siinä kauan pullota. Tiesithän, että todennäköisesti jotain jälkiä raskaudesta kuitenkin jää kroppaan ja niistä et pääsekään ehkä koskaan eroon? Hähää.

Vierailija kirjoitti:

Samalla kun sinä ruikutat (ollaan nyt rehellisiä) vauvamahaasi, moni ihminen on erittäin kateellinen elämäntilanteellesi. Hiukan perspektiiviä.

Tuo argumentti on muuten harvinaisen huono missä tahansa tilanteessa. Aina on joku, jolla menee paremmin ja jolla menee heikommin, mutta se ei silti poista yksilön omaa kokemusta ja vaikeuksia. Mistä voit esimerkiksi tietää ap:n mahdolliset kipuilut kehonkuvan kanssa ja syyt häpeän taustalla? Hiukan perspektiiviä!

Tuntemuksesi muuttuvasta vartalosta ovat ihan normaaleja. Kroppasi mukautuu kasvavan sikiön myötä ja sen takia kehosi ei välttämättä tunnu omaltasi. Onhan muutoskin tapahtunut nopeasti. Varmasti myös vatsan aiheuttama huomio aiheuttaa hämmennystä ja tekisi mieli vain piilottaa vatsa katseilta. Muista, että sinullakin on oikeus koskemattomuuteen myös raskaana ollessasi, eli älä salli tuntemattomien vatsantaputteluja, jos koet sen epämiellyttäväksi. Keskitytä ajatuksesi siihen, että raskaus kestää vain vähän aikaa, ja vauva on vielä turvassa lämpimässä, sinun kehosi sisällä. T. N24

Mulle tuli heti mieleen, että voisit mennä ammattivalokuvaajalle kuvattavaksi. Näitä vauvamahakuvauksiahan tehdään nyt paljon. Näkisit itsesi kuvista ikään kuin toisten silmin, tajuaisit kuinka kaunis olet raskausmahan kanssakin. Saattaisi auttaa sopeutumisessa tähän uuteen muuttuneeseen vartaloosi. :)

Muutaman kk:n päästä ap vinkuu täällä, että "mua NIIIN hävettää kulkea noiden vaunujen kanssa, ei yhtään mun tyyliä."

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Olin ennen raskautta hoikka ja myös tarkka tyylistäni, nyt kun olen raskaana mahani on valtava kuin maapallo. Ihmiset, varsinkin naiset, katsovat mahaani ja minua säälien, en tosin ihmettele koska jäätävät liitoskivut saavat minut kaikenlisäksi vaappumaan ankkaimaisesti kävellessä. Onneksi otan huumorilla. :D

Tuskinpa säälien katsoo kuitenkaan, ellei ole joku lapsi vastainen joka ei voi ymmärtää miksi haluisit olla siinä tilassa.

Ei minua ainakaan kukaan ole mielestäni säälien mulkoillu, enemminkin siksi kun se maha nyt vaan pistää ensimmäikseksi silmään.

Tuttua juttua, ap. Itse olen nyt rv 37 ja niin iso, että en pysty enää tätä häpeämään vaan enää vain naurattaa. Eli tuo sinun olosi oli minulla about rv 25-35, mutta sitten maha alkoi olla niin valtava, että en pysty edes enää miettimään mitä muut siitä miettii, kun vain ähisen ja kävely on hyvin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin hävetä. Meinaan moista pinnallista ruikutusta. Ei se siinä kauan pullota. Tiesithän, että todennäköisesti jotain jälkiä raskaudesta kuitenkin jää kroppaan ja niistä et pääsekään ehkä koskaan eroon? Hähää.

Ei kaikilla. Itselläni ainoa jälki raskaudesta on vain siisti sektioarpi bikinirajalla.

Sano ainakin niille tutuille kenen kanssa olet tekemisissä, että et pidä kun mahaa ihaillaan ja kosketellaan. En itsekään ole ikinä voinut sietää tuollaista tungettelevaa käytöstä. Jo pelkästään oma olo on ison mahan kanssa epämukava.

Ihmettelen kovasti näitä kirjoituksia joissa valitetaan että ihmiset kommentoivat ja varsinkin pyrkivät koskettelemaan vauvamahaa. Kukaan ei ole ikinä etäisestikään yrittänyt tulla koskemaan minun vatsaani ja tuntuu erittäin kummalle, että joku haluaisi tehdä niin. Missä te näihin koskettelijoihin oikein törmäätte?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti näitä kirjoituksia joissa valitetaan että ihmiset kommentoivat ja varsinkin pyrkivät koskettelemaan vauvamahaa. Kukaan ei ole ikinä etäisestikään yrittänyt tulla koskemaan minun vatsaani ja tuntuu erittäin kummalle, että joku haluaisi tehdä niin. Missä te näihin koskettelijoihin oikein törmäätte?

Kaverit koskettavat kyllä mahaa aina kun nähdään, edellisessä raskaudessa myös yksi miespuolinen työkaveri oli kovin utelias mahasta ja kysyi saisiko hän kokeilla sitä, annoin luvan koska oli ihan hyvä työkaveri vaikka vähän vaivaantunutta olikin että suht. vieras mieskin kosketti mahaa :D

Kommentoijia löytyy niin perheestä, kavereista, sukulaisista,päivääkodin henkilöstöstä ja naapureista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti näitä kirjoituksia joissa valitetaan että ihmiset kommentoivat ja varsinkin pyrkivät koskettelemaan vauvamahaa. Kukaan ei ole ikinä etäisestikään yrittänyt tulla koskemaan minun vatsaani ja tuntuu erittäin kummalle, että joku haluaisi tehdä niin. Missä te näihin koskettelijoihin oikein törmäätte?

Yleensä koskettelijat ovat joko todella läheisiä ihmisiä (oma äiti, lähimmät ystävät, sisarukset, isovanhemmat jne) tai sitten etäiset tutut ja tietyt sukulaiset, joihin törmää harvoin, mutta joiden kanssa tulee vaihdettua vain ne suodatetut ja hyvät kuulumiset (tädit, sedät, serkut, vanhat työkaverit). 

Ollessani raskaana Italiassa, aivan ventovieraatkin osoittivat ihailuaan avoimesti, onnittelivat ja koskettelivat vatsaani, koska se tuo kuulemma hyvää onnea. Se vasta ahdistavaa olikin, kun kärsin vielä ennenaikaisista supistuksista!