Voinko edes olla masentunut, jos välillä jaksan tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuusta teatttereiiden tulisii myös alka jrjestäää terapettisia kursseja.

Muiistan kuun kohhtasin jonkin mieleen maiseman ja see herättti minusssa kaikeen sieluuni ja ruumiini eloon niin silloin tunsin oleevani valmiss ja rehelleineen sekä tunnsin olevani yhtää elämänn monimuotoiisuden kanssa koko kehoni ja mieleeni kautta.

Seee on minusta jotakkin sellaista suurinta mitää ihminen voi kokea. Heetkin totaalisen läsnää, niin kepeään kehonsa kanssa joka onn tuulen amoilla jaa sen veitävänää mutta sisälllä jokin sellaineen niin turvalllinen lämmmin tunnne etttä kuin oliiisi osaa luontoa ja sen armoilla muttta silti voimisssaan.

Miksi tunget joka paikkaan ylimääräisiä kirjaimia?

En tunge enää. Mutta pidän ihmisen persoonaa, sormenjälkeä ja signeerausta silti tärkeänä.

Persoona, sormenjälki ja signeeraus näkyy kyllä ilman kirjoitusvirheitäkin.

Olen sellainen että otan kerrasta opikseni. Aikoinaanhan ihmiset istuivat nuotiopiirin ympärille ja kertoilivat toisille tarinoita. Olisin itse halunut olla mukana kuuntelemassa niitä. Nykyäänhän tuo tarinan kerronta on vähän sellaista että siellä seisoo opettja luokan edessä ja piipittää tarinansa ja ne on lähinnä ne tyytöoppilaat jotka saavat sen elämän nesteensä ravinnokseen jolla he lunastavat kokrkeakoulu paikkansa.

Näppäimistössä on myös vissiin vikaa tai joku lukihärö vissiin sitten kuitenkin.

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

No sitten yksityiselle tai terveyskeskukseen hakemaan apua. Aika normijuttu tuo masennus tosin työterveydessä käymisen syynä tänä päivänä on.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

Ei työterveydessä mitenkään leimaudu, hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä mt-ongelmiakin. Mutta sisältyykö tällainen työterveyshuoltoon? Se kannattaa varmistaa ihan ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

Ei työterveydessä mitenkään leimaudu, hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä mt-ongelmiakin. Mutta sisältyykö tällainen työterveyshuoltoon? Se kannattaa varmistaa ihan ensimmäisenä.

Sieltä ohjataan kyllä eteenpäin, jos katsotaan että osaaminen ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

Ei työterveydessä mitenkään leimaudu, hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä mt-ongelmiakin. Mutta sisältyykö tällainen työterveyshuoltoon? Se kannattaa varmistaa ihan ensimmäisenä.

Sieltä ohjataan kyllä eteenpäin, jos katsotaan että osaaminen ei riitä.

Varmasti ohjataankin, potilaan omalla kustannuksella jos hoito ei sisälly sovittuun työterveyshuoltoon.

Masennuksesta puhutaan nykyän julkisuudessa sentään jonkin verran, mikä on hyvä. Aika usein tuodaan kuitenkin esille vähän korostuneesti hyvin vaikean masennuksen oireet, vaikka valtaosalla masentuneista on lievempi muoto. Mitä aikaisemmin oireet herättävät hakemaan apua, sen parempi. (on toki positiivista että levitetään tietoa siitä mitä masennus voi pahimmillaan olla, mutta kuinkahan moni lykkää avun hakemista koska ei tiedä/hoksaa että lievempäänkin kannattaa puuttua?

Masentunut ei läheskään aina ole väsynyr ja saamaton. Jotkut jopa päin vastoin käyvät stressantuneen ylikierroksilla, eivät kykyne rauhittumaan aloilleen, menettävät yöunensa jne.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ei läheskään aina ole väsynyr ja saamaton. Jotkut jopa päin vastoin käyvät stressantuneen ylikierroksilla, eivät kykyne rauhittumaan aloilleen, menettävät yöunensa jne.

Minulla masennus oirehtii lähes aina tässä muodossa. Tämäkin on psykiatrin sanojen mukaan hyvin tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ihan normaalisti, päivä työ. Viikonloppuna en "palaudu" enkä jaksa tehdä mitään juuri koskaan. En koe enää iloa. Se tuntuu pahalta, en iloitse ajasta lasten kanssa enää kuin ennen.

Työterveyteen en haluaisi mennä, pelkään tulevani leimatuksi.

Ei työterveydessä mitenkään leimaudu, hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä mt-ongelmiakin. Mutta sisältyykö tällainen työterveyshuoltoon? Se kannattaa varmistaa ihan ensimmäisenä.

Sieltä ohjataan kyllä eteenpäin, jos katsotaan että osaaminen ei riitä.

Varmasti ohjataankin, potilaan omalla kustannuksella jos hoito ei sisälly sovittuun työterveyshuoltoon.

Käynnit psykiatrisella sairaanhoitajalla tai psykiatrilla eivät yleensä julkisella puolella ole maksullisia. Joillain työpaikoilla työnantaja saattaa tarjota työntekijällä tietyn määrän ilmaisia käyntejä psykologilla. Usein lääkäri voi myös määrätä jonkin lääkityksen ensihoidoksi masennukseen.