Mies työkomennuksella ja valittaa ikäväänsä kuin pikkulapsi, neuvoja?

Mies on rakastunut sinuun. Etkö muista itse kun toi mies oli koko ajan mielessä, eikä ajatukset pysyneet kasassa hetkeäkään?

Tiedän tunteen. Jos yrität sanoa, etten nyt ehdi, niin sitten ulistaan, että et välitä kuin itsestäsi ja työtäsi. Vaihdoin miestä, en jaksanut kitinää.

Vierailija kirjoitti:

Mies on rakastunut sinuun. Etkö muista itse kun toi mies oli koko ajan mielessä, eikä ajatukset pysyneet kasassa hetkeäkään?

Joo muistan, se oli meidän suhteessamme molemminpuolista. Mutta nykyään olemme naimisissa ja molemmilla on muutakin elämää kuin toisessa kiinni roikkuminen, tavalla joka ei edes vie meitä tai suhdettamme minnekään. Pitäisikö minun mielestäsi ottaa töistä pari kuukautta saikkua, jotta jaksaisin olla miehen kanssa jatkuvasti puhelimessa?

Ihmettelen, miten mies saa omat työnsä tehdyksi ja itse asiassa olen jopa melkein alkanut pelätä, että hän on saanut potkut kesken komennuksen tai jotain, eikä vain kehtaa kertoa sitä minulle. Mies ei vaikuta ollenkaan vastuulliselta eikä kykenevältä hallitsemaan tunteitaan, eikä aikuiselta ihmiseltä. Jätin lapset hankkimatta juuri siitä syystä, että tiesin kuinka pääni hajoaisi siihen yksinkertaisien asioiden loputtomaan toisteluun ja jankuttamiseen, ja nyt olen joutunut juuri samaan jamaan oman mieheni kanssa. 

Olen huomauttanut asiasta jo monta kertaa. Ensin mies ei tajunnut ja loukkaantui, alkoi puhua että minä en rakasta häntä yhtä paljon kuin hän minua (ei ole totta), ja että olen itsekäs (kukahan tässä se itsekäs on, kysyn vaan). Sitten lopulta taisi ymmärtää kuinka loppu olen, ja sovimme että harvennetaan noita puheluja ja viestittelyjä. Mutta eivät ne harvene käytännössä, kun on sovittu että esim. tiettynä päivänä ei soitella, niin eikös mieheltä tule viesti että voidaanko ihan vaan nopeasti soittaa, "tämän kerran".. Hirveän taistelun joudun käpikäymään että saan miehen edes suostumaan tuohon harventamiseen, ja sitten hän ei kuitenkaan sitoudu siihen käytännössä. Tällainen ei ole yhtään mieheni tapaista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Jos yrität sanoa, etten nyt ehdi, niin sitten ulistaan, että et välitä kuin itsestäsi ja työtäsi. Vaihdoin miestä, en jaksanut kitinää.

Minustakin on alkanut tuntua siltä, ettei minulla saisi olla omaa elämää ollenkaan. Mies ei kuitenkaan normaalisti ole tällainen, nyt pitkän välimatkan aikana on alkanut oireilla näin.

ap

Voi että, minä en jaksaisi tuollaista ollenkaan. Olen kauhean huono puhumaan puhelimessa kenenkään kanssa ja viestittelykin päivittäin on liikaa. Onko tämä ensimmäinen pitempi eronne? 

Kysy suoraan, mikä hänellä on hätänä. Näyttekö ollenkaan komennuksen aikana, esim viikonloppuina?

Ja anteeksi vain, tuo kuulostaa pahemmalle ja epäitsenäisemmälle kuin mun nelivuotias. Hän on hoitopäivän soittelematta kotiin.

Oletko kertonut hänelle omista tuntemuksistasi?

Niin...miehesi selkeästi rakastaa sinua.  Asiat vois olla aika paljon huonomminkin, monet reissutyötä tekevät ajautuvat pettämään ja maksullisiin naisiin.

No sano suoraan että ei kiinnosta tuollainen lapsellinen kitinä.

Kylmäaydäminen nainen. Mies hakee kohta toisen seuralaisen.

Niin no rakkaudella ja roikkumisella ei ole kauheasti tekemistä keskenään, rakastavakin puoliso tajuaa kyllä kun nätisti selitetään, että tarttisi ehtiä tekemään muutakin vaikka onkin ikävä. Sen sijaan oman tunteidenhallintansa puolisolle ulkoistanut takertuja ei tätä tajua, ihan riippumatta siitä onko mukana rakkautta vai ei.

Me ollan miehen kanssa säännöllisesti noin 3 - 5 vko yhteen menoon erossa toisistamme, ja on sovittu, että asiasta laitetaan viestejä ja iltaisin voidaan kertaalleen soittaa jos siltä tuntuu, mutta toista ei aleta häiriköimään jatkuvasti vaan niitä ikävän tunteita on myös pystyttävä käsittelemään ihan itsekkin. Joskus menee viikko ettei soitella, joskus soitetaan joka ilta. Jos toinen sanoo että nyt väsyttää aika paljon, niin sitten jätetään väliin ellei nyt sitten ole oikeasti jotain akuuttia murhetta.

Vierailija kirjoitti:

Kylmäaydäminen nainen. Mies hakee kohta toisen seuralaisen.

Toivottavasti niin saa joku muu tuon roikkujan vaivoikseen.

Kiitos vastauksista.

Mies on niin kaukana, ja kummallakin niin kiire töissä, että olemme viimeksi nähneet kuukausi sitten. Komennus kestää yhteensä puoli vuotta. Kaksi kuukautta siis vielä jäljellä ja sinä aikana emme pysty matkustamaan toisen luokse.

Ja olen siis monta kertaa sanonut asiasta, ensin kiltisti ja sitten ärhäkämmin. Mies on luvannut, että harvennetaan yhteydenpitoa, mutta tämä ei käytännössä koskaan toteudu. On kuulemma niin stressaavaa töissä ja niin kova ikävä minua, että ei kestä olla olematta yhteydessä.

Ensimmäinen kerta kun olemme pidempään erossa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kylmäaydäminen nainen. Mies hakee kohta toisen seuralaisen.

Mitä ehdotat ratkaisuksi? Olen työuupumuksen partaalla jo ilman näitä jatkuvia viestittelyjäkin. Saikkuko tässä pitäisi hakea, että voin käyttää kaiken valveillaoloaikani miehen rauhoitteluun? Joskus myös yöaikoja, kun silloin on miehen asemapaikassa päivä. Olen ihan samassa jamassa kuin palstamammat, jotka valittavat vauvan yöheräilystä ja jatkuvasta huomion tarpeesta.

ap

Kylmästi estot päälle puhelimeen ja kerran päivässä vaan lähettää viestin takaisinpäin. Omituista käytöstä mieheltä.

Mies on kuitenkin varmaan enempi vähempi vapaaehtoisesti tuohon suostunut, ei ole ihan joka jampan työnkuvaan kuuluvaa tuollainen kuitenkaan?

Ehkä kannattaa muistuttaa niistä syistä, miksi on tuollaiseen työtehtävään halunnut, ja rohkaise keksimään ajanvietettä työpäivien ulkopuolelle. Kokemuksesta tiedän, että ikävää on vaikeampi kestää, jos ei ole muuta sisältöä päivissä kuin työ viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta siihen ei auta mikään muu kuin vastuun ottaminen siitä omasta jaksamisesta.

t. 11

Vierailija kirjoitti:

Niin no rakkaudella ja roikkumisella ei ole kauheasti tekemistä keskenään, rakastavakin puoliso tajuaa kyllä kun nätisti selitetään, että tarttisi ehtiä tekemään muutakin vaikka onkin ikävä. Sen sijaan oman tunteidenhallintansa puolisolle ulkoistanut takertuja ei tätä tajua, ihan riippumatta siitä onko mukana rakkautta vai ei.

Me ollan miehen kanssa säännöllisesti noin 3 - 5 vko yhteen menoon erossa toisistamme, ja on sovittu, että asiasta laitetaan viestejä ja iltaisin voidaan kertaalleen soittaa jos siltä tuntuu, mutta toista ei aleta häiriköimään jatkuvasti vaan niitä ikävän tunteita on myös pystyttävä käsittelemään ihan itsekkin. Joskus menee viikko ettei soitella, joskus soitetaan joka ilta. Jos toinen sanoo että nyt väsyttää aika paljon, niin sitten jätetään väliin ellei nyt sitten ole oikeasti jotain akuuttia murhetta.

Hyvänen aika, mieheni saisi slaagin jos ehdottaisin että ei VIIKKOON soitella! Kun kerta päivässäkin on joskus liian vähän.

Miten sait miehesi ymmärtämään tilanteen? Luen rivien välistä että teilläkin se meni näin päin, että mies olisi halunnut olla enemmän yhteydessä.

ap

Entäpä jos miehesi onkin masentunut? Silloin hänen olisi parempi tulla kotiin sairastamaan. Millaiset työterveyspalvelut hänellä on käytössään? Voisiko hän käydä tutkituttamassa itsensä lääkärillä? Olisiko hänen mahdollista keskeyttää työkomennuksensa? Luulisin, että ainakin terveydellisistä syistä se olisi mahdollista. 

Jos aikaisemmin itsenäinen mies rupeaa käyttäytymään noin, olisin todella huolissani ja käskisin tulla heti kotiin hoitamaan itseään. Siitä viis, vaikka tulisi taloudellisesti takkiinkin. Ihmisen terveys on paljon tärkeämpi kuin raha. 

Anna sille lupa mennä huoriin, sitä se on kuitenkin vailla.

Jos puhuisit miehelle rehellisesti, kotityöt vaativat aikaa ja aina ei ehdi puhua. Ehdottomasti työaika on töitä varten, joten lopeta nyt vastaamasta ainakin silloin.