Kuuluuko lapsen saada kinuta, vai opetetatteko rajat lapselle siihen, että ei kinua?

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän tärkeänä, että lapsi saa ilmaista haluavansa jotain, jopa tosi paljon. Se, että kategorisesti kieltää mankumisen ja kinuamisen, on minusta lapsen tunteiden ja kokemuksen kieltämistä, ja siksi vahingollista. Pyrin eläytyämään lapsen haluun ja sanomaan jotain sellaista, että "joo, se olis ihana...mä ymmärrän kyllä, että haluat sitä tosi paljon". Toki en minäkään ihan maailman tappiin saakka kuuntele jankkaamista, mutta itselleni on äitinä tärkeää, että lapsi saa ilmaista halunsa.

Minusta mankuminen ja kinuaminen on aivan eri asia, kuin ilmaista, että haluaa jotain asiaa todella paljon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän tärkeänä, että lapsi saa ilmaista haluavansa jotain, jopa tosi paljon. Se, että kategorisesti kieltää mankumisen ja kinuamisen, on minusta lapsen tunteiden ja kokemuksen kieltämistä, ja siksi vahingollista. Pyrin eläytyämään lapsen haluun ja sanomaan jotain sellaista, että "joo, se olis ihana...mä ymmärrän kyllä, että haluat sitä tosi paljon". Toki en minäkään ihan maailman tappiin saakka kuuntele jankkaamista, mutta itselleni on äitinä tärkeää, että lapsi saa ilmaista halunsa.

Minusta mankuminen ja kinuaminen on aivan eri asia, kuin ilmaista, että haluaa jotain asiaa todella paljon.

ap

Lapselle mankuminen voi olla se tapa ilmaista halunsa. Mutta kaikki tekee toki omat kasvatusvalintansa, tää on mulle tärkeä asia, koska koen, että itseltäni kiellettiin lapsena haluaminen.

Kinuamista en kuuntele enkä lue jankkaajien juttuja. Äkkiä pois...

No miten lapselle opetetaan kinuamatta oleminen? Ei meillä ole tapana antaa lapselle jotain kinuamisella, mutta kun en mä ole mikään aivopesijäkään, niin aika vaikeaa se kinuminen on lopettaakaan. Eivät lapset nyt ihan hirveästi asioita mangu (kun ei meillä ylipäätään olla jatkuvasti ostamassa jotain), mutta kuitenkin välillä. Toki he ovat vielä pieniä, joten varmasti tuo lisääntyy tulevaisuudessa, mutta en mä näe, että sitä voi normaalilla kasvatuksella lopettaakaan. Haluaminen on kuitenkin käsittääkseni ihan normaalia.

Ja vanhemman pitäisi kyllä tietää, miksi kieltää lapselta jonkun asian. Esim. jos lapsi haluaa jonkun lelun, mutta meillä ei ole aikomusta ostaa sitä, kerron, että emme voi koko ajan ostaa jotain, koska emme voi tuhlata rahoja ja luonnonvaroja mielin määrin, eikä kotiimme myöskään sovi määrättömästi tavaraa. Jos lapsi taas haluaa mennä jonnekin, minne vanhempi ei halua päästää, on kyse turvallisuudesta, rahasta tai siitä, ettei se sovi lapsen tai vanhemman aikatauluun. Jos vastaus ei ole kieltäjän tiedossa, voi hyvinkin olla kyse siitä, että vanhempi haluaa simputtaa lasta. Kiellot ovat tyhjiä, jos ei itsekään tiedä, miksi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

No miten lapselle opetetaan kinuamatta oleminen? Ei meillä ole tapana antaa lapselle jotain kinuamisella, mutta kun en mä ole mikään aivopesijäkään, niin aika vaikeaa se kinuminen on lopettaakaan. Eivät lapset nyt ihan hirveästi asioita mangu (kun ei meillä ylipäätään olla jatkuvasti ostamassa jotain), mutta kuitenkin välillä. Toki he ovat vielä pieniä, joten varmasti tuo lisääntyy tulevaisuudessa, mutta en mä näe, että sitä voi normaalilla kasvatuksella lopettaakaan. Haluaminen on kuitenkin käsittääkseni ihan normaalia.

No otsikossahan se jo on. Asetetaan rajoja. Aivan kuten muuhunkin käyttäytymiseen.

ap

KIVIKISSA-Alert

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän tärkeänä, että lapsi saa ilmaista haluavansa jotain, jopa tosi paljon. Se, että kategorisesti kieltää mankumisen ja kinuamisen, on minusta lapsen tunteiden ja kokemuksen kieltämistä, ja siksi vahingollista. Pyrin eläytyämään lapsen haluun ja sanomaan jotain sellaista, että "joo, se olis ihana...mä ymmärrän kyllä, että haluat sitä tosi paljon". Toki en minäkään ihan maailman tappiin saakka kuuntele jankkaamista, mutta itselleni on äitinä tärkeää, että lapsi saa ilmaista halunsa.

Minusta mankuminen ja kinuaminen on aivan eri asia, kuin ilmaista, että haluaa jotain asiaa todella paljon.

ap

Lapselle mankuminen voi olla se tapa ilmaista halunsa. Mutta kaikki tekee toki omat kasvatusvalintansa, tää on mulle tärkeä asia, koska koen, että itseltäni kiellettiin lapsena haluaminen.

Kamalaaa, ja siksi kasvatat lapsia, jotka opetat mankumaan?

ap

En, mistä niin päättelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän tärkeänä, että lapsi saa ilmaista haluavansa jotain, jopa tosi paljon. Se, että kategorisesti kieltää mankumisen ja kinuamisen, on minusta lapsen tunteiden ja kokemuksen kieltämistä, ja siksi vahingollista. Pyrin eläytyämään lapsen haluun ja sanomaan jotain sellaista, että "joo, se olis ihana...mä ymmärrän kyllä, että haluat sitä tosi paljon". Toki en minäkään ihan maailman tappiin saakka kuuntele jankkaamista, mutta itselleni on äitinä tärkeää, että lapsi saa ilmaista halunsa.

Minusta mankuminen ja kinuaminen on aivan eri asia, kuin ilmaista, että haluaa jotain asiaa todella paljon.

ap

Lapselle mankuminen voi olla se tapa ilmaista halunsa. Mutta kaikki tekee toki omat kasvatusvalintansa, tää on mulle tärkeä asia, koska koen, että itseltäni kiellettiin lapsena haluaminen.

Kamalaaa, ja siksi kasvatat lapsia, jotka opetat mankumaan?

ap

En, mistä niin päättelit?

Oletin vaan.

ap