Tunnetteko ihmisiä, joilla ei ole mitään menetettävää? Aloin miettiä asiaa, ja huomasin tietäväni monta

Kerro lisää elämänarvoista? Jos menettää terveytensä, menettää paljon.

Miksi ei ole töitä ja millaisia mielestäsi ovat normikansalaisen elämänarvot?

Kaikki fundamentalistiset uskovaiset, koska he eivät laske tälle ainoalle elämälleen arvoa. Ainahan on se ikuinen elämä taivaassa odottamassa, joten hälläkö väliä...

Minullakaan ei ole autoa eikä omistusasuntoa. Ei ole parisuhdetta, korkeakoulutusta eikä töitä. Ei ole edes kunnollista terveyttä. Ei ole ystäviä.

Menetettävää on vain lemmikki, läppäri ja vuokra-asunto pään päältä.

Toivon etteivät arvoni ole tavattoman harvinaiset =(

Arvot:

1: Vapaus ja riippumattomuuteen pyrkiminen

2:Rehellisyys ja totuuteen pyrkiminen kaikissa valinnoissa ja teoissa

En halua parisuhdetta tai perhettä. Enkä kaipaa sosiaalisuutta elämääni.

Töitä voisin tehdä, jos saisin ja terveys sallisi =(

Niin ja olen keski-ikäinen nainen.

Kun joku puhuu noin, eivätkö ihmiset koe asiat eri tavoin?

Kaikilla on kumminkin jokin pääoma, mistä tiedät mitä hekin omistavat 10 vuoden päästä.

Köyhä ei turhaudu ainakaan menettämisen pelosta.

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki fundamentalistiset uskovaiset, koska he eivät laske tälle ainoalle elämälleen arvoa. Ainahan on se ikuinen elämä taivaassa odottamassa, joten hälläkö väliä...

Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.

2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.

5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.

6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.

7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.

8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.

9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.

10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.

11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.

13. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.

14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.

15. Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.

16. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.

17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.

18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Hitostako sinä ap tiedät, kokevatko nämä ihmiset itse, ettei heillä ole mitään menetettävää?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki fundamentalistiset uskovaiset, koska he eivät laske tälle ainoalle elämälleen arvoa. Ainahan on se ikuinen elämä taivaassa odottamassa, joten hälläkö väliä...

Aika monilla tuntemillani uskovilla on varsin paljonkIn perusvarallisuutta, asunnot ja kesämökit - ja tietysti perhettäkin.  Eli hyvin keskiluokkaista menoa.

MUTTA:

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Mitä takoittaa "elämisen arvoinen" elämä tässä? Pitäsikö tässä alkaa pohtia eutanasia mahdollisuutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Puhutko omasta elämästäsi?

Vai ap:n manitsemista miehistä?

Ei kaikissa uskonnoissa ole taivasta, eikö se ole vaan näissä kristin- ja islaminuskonnossa ja juutalaisuudessa.

Jos ei ole perhettä ja lapsia - niin usein ihminen ei jaksa niin kovin ponnistella esim. omaisuuden hankkimisen eteen, koska pelkkä oma elämä näyttäytyy niin kovin rajallisena ja aikakin kuluu nopeasti.

Perus- tai etenkin keskiluokkaisten kulissien rakentaminen vaatii yleensä sen,  että ihminen tekee työtä jonkun muunkin hyväksi kuin vain itsensä - siksi kai niin monet miehetkin syrjäytyvät, siis nämä yksinäiset miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Puhutko omasta elämästäsi?

Vai ap:n manitsemista miehistä?

Yleisellä tasolla. Eikö menettämiseen liity se, että menetetty asia on kohteelle edes jossain määrin arvokas. Jos vien roskat, niin menetänkö roskapussin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Puhutko omasta elämästäsi?

Vai ap:n manitsemista miehistä?

Yleisellä tasolla. Eikö menettämiseen liity se, että menetetty asia on kohteelle edes jossain määrin arvokas. Jos vien roskat, niin menetänkö roskapussin? 

Oma elämä lähtökohtaisesti on itse kullekin eliölle arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Puhutko omasta elämästäsi?

Vai ap:n manitsemista miehistä?

Yleisellä tasolla. Eikö menettämiseen liity se, että menetetty asia on kohteelle edes jossain määrin arvokas. Jos vien roskat, niin menetänkö roskapussin? 

Oma elämä lähtökohtaisesti on itse kullekin eliölle arvokas.

Miksi sitten ihmiset päätyvät itsemurhaan? Ei omaa elämää silloin voi kovin arvokkaana pitää

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikissa uskonnoissa ole taivasta, eikö se ole vaan näissä kristin- ja islaminuskonnossa ja juutalaisuudessa.

Varmasti uskontokin vaikuttaa siihen, mitä ihminen ajattelee esim. menestyksestä ja menestymättömyydestä.

Nykyjuutalaisuudessa ei kai edes ole lainkaan taivasta? - kristitythän tulkitsevat VT:tä eri tavoin kuin he - ja siksi kai j'uutalaiset laittavatkin kaiken niin onnistuneesti peliiin tässä elämässä.

Ja ateisteilla kaiketi on hyvin samantapainen näkemys kuin j'uutalaisilla - j'uutalaisten joukossa tosin on paljon ateistejakin, koska monelle j'uutalaisuus on muutakin kuin uskonto.

I'slamin paratiisi on miesten seksiorgiat, m'usliminaisia siellä sanotaan olevan vähän, koska nämäkin päätyvät suurelta osin helvettiin - ja ties mitä ovat sitten nämä i'slam-paratiisin mustasimäiset neitsyet.

Kristittyjen taivas on "Uusi Jerusalem."  Jossa jokainen kuulee vihdoin sen oikean nimensäkin, kuten J.Tapio laulaa.

"Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 8 Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään."

Itämaisissa uskonnoissa on nämä jälleensyntymiset -  joiden takia köyhiäkään ei sitten kyllä auteta, kun ajatellaan, että ovat itse ansainneet huonon kohtalonsa edellisessä elämässä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on elämä menetettävänä.

Entä jos elämä ei ole elämisen arvoinen? 

Puhutko omasta elämästäsi?

Vai ap:n manitsemista miehistä?

Yleisellä tasolla. Eikö menettämiseen liity se, että menetetty asia on kohteelle edes jossain määrin arvokas. Jos vien roskat, niin menetänkö roskapussin? 

Oma elämä lähtökohtaisesti on itse kullekin eliölle arvokas.

Miksi sitten ihmiset päätyvät itsemurhaan? Ei omaa elämää silloin voi kovin arvokkaana pitää

Koska ei jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikissa uskonnoissa ole taivasta, eikö se ole vaan näissä kristin- ja islaminuskonnossa ja juutalaisuudessa.

Varmasti uskontokin vaikuttaa siihen, mitä ihminen ajattelee esim. menestyksestä ja menestymättömyydestä.

Nykyjuutalaisuudessa ei kai edes ole lainkaan taivasta? - kristitythän tulkitsevat VT:tä eri tavoin kuin he - ja siksi kai j'uutalaiset laittavatkin kaiken niin onnistuneesti peliiin tässä elämässä.

Ja ateisteilla kaiketi on hyvin samantapainen näkemys kuin j'uutalaisilla - j'uutalaisten joukossa tosin on paljon ateistejakin, koska monelle j'uutalaisuus on muutakin kuin uskonto.

I'slamin paratiisi on miesten seksiorgiat, m'usliminaisia siellä sanotaan olevan vähän, koska nämäkin päätyvät suurelta osin helvettiin - ja ties mitä ovat sitten nämä i'slam-paratiisin mustasimäiset neitsyet.

Kristittyjen taivas on "Uusi Jerusalem."  Jossa jokainen kuulee vihdoin sen oikean nimensäkin, kuten J.Tapio laulaa.

"Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 8 Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään."

Itämaisissa uskonnoissa on nämä jälleensyntymiset -  joiden takia köyhiäkään ei sitten kyllä auteta, kun ajatellaan, että ovat itse ansainneet huonon kohtalonsa edellisessä elämässä...

Viimeinen lause ei pidä paikkaansa. Myötätunto on ihan oleellista vaikkapa buddhalaisuudessa.