Nainen, kuinka paljon vietit aikaa erossa esikoisestasi vauvavuoden aikana?

Tunteja olin poissa.

Tunteja.No on menossa kohta 1v2kk päiväkotiin,joten sitten se noin 9 tuntia.Ja mummolaan menee treenaamaan yökyläilyä itse kohta.

Olen kuullut huhuja, että vauva olisi jätetty jopa päiväkausiksi isän/isovanhempien hoitoon omien bilereissujen ajaksi.

En ollut erossa esikoisesta ekan vuoden aikana yhtään.

Tunteja vain koko vauvavuoden ajan. Joku muu kävi vauvan kanssa ulkona tai vauva oli isän tai isovanhempien kanssa kotona. Nyt vauva on 16v. ja elämä on aika toisenlaista.

Tunteja, suunnilleen max 2-3 tuntia. Siinä ajassa ehti kampaajalle/kauppaan/hammaslääkäriin jne.

Vain tunteja. Lapsi kohta 4 ja vieläkään ei ole ollut ilta- tai yöhoidossa missään ja tuskin tulee vuosiin olemaankaan.

Esikoinen oli 7 kk kun olin neljä päivää työmatkalla. Isänsä kanssa oli raukkaparka sen ajan, voi kauhistus. Varsinaisesti menin takaisin töihin kun esikoinen oli 9 kk. Isänsä jäi siinä kohtaa hoitovapaalle, voi vauvaparkaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli 7 kk kun olin neljä päivää työmatkalla. Isänsä kanssa oli raukkaparka sen ajan, voi kauhistus. Varsinaisesti menin takaisin töihin kun esikoinen oli 9 kk. Isänsä jäi siinä kohtaa hoitovapaalle, voi vauvaparkaa taas.

Ei siinä mitään, että lähdit työmatkalle, mutta tuo sun asenteesi saa aikaan mielikuvan, että kyseessä tosiaan on vauvaparka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli 7 kk kun olin neljä päivää työmatkalla. Isänsä kanssa oli raukkaparka sen ajan, voi kauhistus. Varsinaisesti menin takaisin töihin kun esikoinen oli 9 kk. Isänsä jäi siinä kohtaa hoitovapaalle, voi vauvaparkaa taas.

Ei siinä mitään, että lähdit työmatkalle, mutta tuo sun asenteesi saa aikaan mielikuvan, että kyseessä tosiaan on vauvaparka.

Projisoin sinun asenteesi kommenttiini. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että isä on aivan yhtä tärkeä ja hyvä hoitaja/vanhempi lapselle kuin minäkin. Ja on ollutkin. Ja on edelleen. Minulla ei ole äitinä ollut koskaan mitään tarvetta nostaa itseäni jollekin jalustalle.

Ensimmäiset 9kk olin hitsautuneena esikoiseen. Poika viihtyi tissitakiaisenaa, ei siitä voinut mihinkään lähteä. Lopulta tissitä vieroitus onnistui ja pääsin vähän enemmän menemään, jopa yksin kaupassa käynti tuntui minilomalta.

Kävin ihan alusta asti yksin kaupassa (aikaa meni aina noin tunti) kerran, pari viikossa ja lapsi oli sen aikaa isänsä kanssa.

Menin töihin, kun lapsi oli 7 kk, isä jäi kotiin lapsen kanssa.

Lapsi on nyt 2,5 vuotias ja kaksi yötä on oltu erossa, ekan kerran olin kaverin polttareissa (lapsi oli 9 kk ja isän kanssa) toisen kerran oltiin kaverin häissä (lapsi oli 11 kk ja mummon kanssa).

Puoli tuntia kerrallaan ekojen kolmen kuukauden aikana, koska esikoisella oli koliikki ja hän oli hysteerinen, kun huomasi, että en ollut kotona..  Yleensä huomasi viimeistään 10 min jälkeen, jolloin jouduin palaamaan vankilaani;) 

Myöhemmin  kaksi tuntia. Rintojen täyttyminen pakotti minut palaamaan. Näin meni ensimmäinen vuosi. Ensimmäisen kerran olin erossa hänestä yön yli, kun menin synnyttämään kuopustamme.  Nautin synnytyslomasta, sillä kuopus osoittautui helpoksi vauvaksi:) Kuopus ei sitonut minua kotiin samalla tavalla kuin esikoinen. Alusta asti sain olla poissa niin kauan kuin rintani antoivat myöden. Alussa kaksi tuntia, sitten neljä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli 7 kk kun olin neljä päivää työmatkalla. Isänsä kanssa oli raukkaparka sen ajan, voi kauhistus. Varsinaisesti menin takaisin töihin kun esikoinen oli 9 kk. Isänsä jäi siinä kohtaa hoitovapaalle, voi vauvaparkaa taas.

Ei siinä mitään, että lähdit työmatkalle, mutta tuo sun asenteesi saa aikaan mielikuvan, että kyseessä tosiaan on vauvaparka.

Projisoin sinun asenteesi kommenttiini. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että isä on aivan yhtä tärkeä ja hyvä hoitaja/vanhempi lapselle kuin minäkin. Ja on ollutkin. Ja on edelleen. Minulla ei ole äitinä ollut koskaan mitään tarvetta nostaa itseäni jollekin jalustalle.

Mun kommentilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, etteikö isä olisi myös yhtä hyvä vanhempi lapselleen. Tietenkin isä on tärkeä. Kyse onkin siitä, että sua ei tunnu lainkaan vaivaavan se, että olet noin pitkään erossa noin pienestä lapsestasi. Yhtälailla en näkisi isänkään pitkää eroa vauvastaan hyvänä asiana, mutta erityisen huono vauvalle on ero ensisijaisesta hoitajastaan.

Mutta sulle sitä on turha sanoa, koska sä olet niitä ihmisiä, jotka eivät välitä tai ymmärrä vauvan psykososiaalisesta kehityksestä. Et näe mitään vahingollista toiminnassasi, etkä tunnista asiaa lapsessasikaan. Sä vain ajattelet, ettei se lapsi huomaa tai se unohtaa kyllä sun poissaolon. Lapsesi oli niin pieni, että hänellä oli hylkäämiskokemus. Se satutti häntä ja siitä saattoi jäädä vaurio hänen alitajuntaan, mutta sä et siitä välitä, kun olihan isä hänen kanssaan ja se mielestäsi riitti korvaamaan poissaolosi.

Mutta toinen henkilö ei ole sinä. Vauva mietti missä sä olet. Isänkin vauva toki tunnistaa ja se jossain määrin lohduttaa häntä, mutta vauva mietti silloin missä on äiti, eikä ymmärtänyt, että sä tulisit takaisin. Tiedän, että on muitakin sun kaltaisia ja he alapeukuttavat tätä kommenttia, mutta asia nyt valitettavasti on näin ja tämä ei ole mikään tuulesta temmattu vain mun mielipide, vaan tutkittu juttu. Mutta harmillinen tuo sun asenne.

Tunteja, joskus päivän opiskelun vuoksi. Öitä en ollut koskaan poissa kotoa esikoisen vauva-aikana. Kuopuksen kohdalla olen ollut myös muutamia öitä pois kotoa, ehkä yhteensä 10 yötä vuoden aikana, mutta ei siis yhteen menoon.

Ensimmäisten 2-3 kuukauden aikana silloin tällöin ehkä tunnin, kun mieheni kävi vauvan kanssa kärryrrelemässä tai minä kävin lääkärissä. Ensimmäisen vuoden aikana olin ehkä max. 4 h pois lapsen luota, sillä minulla ei ollut mitään syytä olla enempää pois. Sama juttu on ollut sen jälkeen myös kahden nuoremman lapsen kanssa. Viihdyin lasten kanssa silloin ja viihdyn vielä nytkin, kun lapset ovat jo teinejä.

En oikein muista kun lapseni on jo 15v. mutta kävin uimahallissa tai kaupassa, varmaan max.2 tuntia silloin tällöin.

Esikoisen kanssa useita tunteja. Kävin harrastuksessa tai tapaamassa ystäviä, myös toisessa kaupungissa. Lapsi oli näinä aikoina isänsä kanssa, jota pidin ja pidän edelleen täysin tasavertaisena vanhempana. 

Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olin poissa vain muutamia tunteja, kun heitä molempia imetin (esikoista en), ja kumpikaan ei huolinut pulloa. Mutta siitäkin selvittiin. 

Olin yhden yön reissussa, kun lapsi oli 9 kk:n ikäinen. Menin töihin, kun lapsi oli 10 kk, lapsi meni perhepäivähoitoon.

Esikoinen on jo 10, joten muisti saattaa vähän heittää, mutta ekojen 6kk aikana olin pois max. tunnin (kaupassa käynti, lenkki). 6-12kk aikana olin kerran illan poissa ja muutaman 2-3 tuntisen.

Mä olen kyllä pitänyt kiinni omista menoistani ja harrastuksistani kun lapset ovat olleet hieman isompia, mutta vauvojen ja pikkutaaperoiden kanssa olen kokenut tärkeäksi olla tiiviisti.