Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin ylitse onnettomasta rakastumisesta?
01.05.2018 |
Kaikki keinot olisivat tervetulleita. Tunnen vain itseinhoa, katkeruutta, surua, epätoivoa ja käytän kaiken yksinäisen vapaa-aikani ihanan ihastukseni ikävöimiseen ja hänestä uneksimiseen.
Ajattelen ja elän hänen kauttaan. Itsetuntoni muruset lepäävät hänen torjuntansa päällä. Olen henkisesti täysin tuuliajolla. Tuntuu toivottomalta, sillä hän oli ainoa onnenlähteeni. Hän oli ainoa tässä maailmassa, jonka näkemistä aina odotin ja jonka vuoksi elin. Hän oli elämäni tarkoitus. Nyt tuntuu siltä, ettei elämälläni ole enää mitään merkitystä tai tarkoitusta. Kaikki on vain tyhjää.
Kommentit (23)
Johan oli dramaattinen vuodatus. Pääset yli helpoiten, kun hommaat itsellesi muuta seuraa vällyjen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis, eikä asialle kai ole tehtävissä paljon mitään. Pakko vaan työstää sitä ajatusta että edessä on yksinäinen, rakkaudeton ja seksitön elämä. Keskityn itseinhoon, se auttaa ymmärtämään ja hyväksymään sen, ettei hän halunnut minua.
Päivä kerrallaan.
Onnea ei kannata perustaa yhden ihmisen varaan. Siitä ei hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Johan oli dramaattinen vuodatus. Pääset yli helpoiten, kun hommaat itsellesi muuta seuraa vällyjen väliin.
Kunpa voisin tuntea edes murto-osan siitä tunteesta jotain muuta henkilöä kohtaan. Se nainen on maailman ihanin ihminen. Haluaisin päästä hänen lähelleen, syliinsä, edes vielä yhden kerran.
Tuliko torjutuksi myös ystävänä?
Vai lopullisestiko? Kaikilta osin?
Voisitko kuvitella olevasi ystävä hänen kanssaan ilman romanttisia ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kerran olet päässyt vällyjen väliin niin et kai ihan torn off listalla ole. Mitä ihmettä olet tyrinyt? Miksi mietitään vasta sen jälkeen kun kaikki on sekoiltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan oli dramaattinen vuodatus. Pääset yli helpoiten, kun hommaat itsellesi muuta seuraa vällyjen väliin.
Kunpa voisin tuntea edes murto-osan siitä tunteesta jotain muuta henkilöä kohtaan. Se nainen on maailman ihanin ihminen. Haluaisin päästä hänen lähelleen, syliinsä, edes vielä yhden kerran. <3 En ole koskaan tuntenut mitään ihanampaa, humalluttavampaa, koukuttavampaa, innoittavampaa kuin hänet. Hänessä on jotain aivan ylimaailmallista kauneutta, jota en ole kohdannut koskaan missään muualla.
Ajattelen ihan samalla tavalla. Varmaan löytäisin jonkun muun, mutta se ei ole hän. En pysty enää ikinä tuntemaan samalla, tai millään, tavalla ketään muuta kohtaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko torjutuksi myös ystävänä?
Vai lopullisestiko? Kaikilta osin?
Voisitko kuvitella olevasi ystävä hänen kanssaan ilman romanttisia ajatuksia?
Kaikilta osin ja ilmeisesti lopullisesti. Olisin halukas muuhunkin, mutta haastavaahan olisi olla ystävänä ilman romanttisia ajatuksia hänen kanssaan, kun siis miten mä pystyisin unohtamaan sellaiset tunteet hänen lähellään? Olisin silti ollut halukas siihenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni rakkaus jätti minut 18 vuotta sitten. Ajattelen häntä edelleen melkein joka päivä. Olen yrittänyt uutta suhdetta. Se kesti noin 10 vuotta, mutta lopetin sen, koska ajattelin koko ajan hylkääjääni.
Terppahullulta pitäis ottaa netti veks. Kauhea draamaqueen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä annettavaa sinulla olisi hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Terppahullulta pitäis ottaa netti veks. Kauhea draamaqueen.
Äläs nyt. Hän onnistui pukemaan sanoiksi minunkin ajatukseni ja pystyin taas itkemään vähän lisää. Itku puhdistaa.. kaiketi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastat et satuta toista vaan kuuntelet mikä hänen mieltä painaa. Jos satutat niin mitä luulet että tuleeko nainen takaisin enään? Joku idjootti voi tulla mutta minä kun en rakastu sellaisiin jotka haluavat pahaa mieltä eikä opi mitään. Miksi teet samat virheet kaikkien naisten kanssa? Luulisi vanhan koiran oppineen jo jotain. Onko naiset antaneet sun oikeesti kohdella itseään noin vuosikausia? Sellaista esimerkkiäkö näytät lapsille. Lapset ovat tärkein. Lapsia ajatellaan ensin ja sen jälkeen kaikki muu. Se kuka ajattelee lapsia on sinulle hyväksi. Ei mikään omia lapsia hoitava riippakivi joka haluaa vain kontrolloida mustasukkaisesti sun elämää. Mies on mies.
Ymmärrän hyvin mistä puhut. Minulla on vastaava ainutlaatuinen kokemus naisesta, jota en lopulta saanutkaan omakseni. Kukaan toinen ei voi korvata tätä yksilöllista ja ainutlaatuista naista, joka lopulta torjui rakkautemme. En uskonut, että löydän toista vastaavaa mahdollisuutta. Silti huomasin ajan myötä, että rakastuin uudestaan ja tuo ainutlaatuisuuden kokemus toistui tämän naisen kanssa ja hänen kanssaa olen ollut suhteessa pari vuotta mutta näyttää vähän huonolta tällä hetkellä tilanteemme jatkuminen, koska työt ja elämäntilanteet ajavat meitä erilleen. Hyvän ja kestävän parisuhteen löytäminen on aika haastavaa nykyään.
Se on ollut jännä huomata, että minulle on mahdotonta löytää sellaista miestä joka olisi sekä rakastunut, ja kohtelisi kauniisti. Monta rakastumista, molemmin puolistakin, takana ja joka kerran mies on alkanut pelata ihmissuhdepelejä. Yrittää tehdä mustasukkaiseksi, loukkaa ja käyttäytyy tosi lapsellisesti.
Tuosta voi kai päätellä etteivät olleet oikeasti rakastuneita. Ikävä juttu, sillä en tule jatkossakaan suostumaan kenenkään manipuloitavaksi.
Tunteilla pelaaminen ei ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut jännä huomata, että minulle on mahdotonta löytää sellaista miestä joka olisi sekä rakastunut, ja kohtelisi kauniisti. Monta rakastumista, molemmin puolistakin, takana ja joka kerran mies on alkanut pelata ihmissuhdepelejä. Yrittää tehdä mustasukkaiseksi, loukkaa ja käyttäytyy tosi lapsellisesti.
Tuosta voi kai päätellä etteivät olleet oikeasti rakastuneita. Ikävä juttu, sillä en tule jatkossakaan suostumaan kenenkään manipuloitavaksi.
Tunteilla pelaaminen ei ole minun juttuni.
Se tunteilla pelaaminen ei ole välttåmättä merkki siitä, ettei rakastaisi, vaan siitä, ettei tavallaan "osaa" rakastaa täysin epäitsekkäästi sekä heikkouttaan ja ymmärtämättömyyttään alkaa pelätä niin paljon, että turvautuu ehkä lapsuudenkodissaan näkemiinsä toimintamalleihin. Mä rakastan sitä naista, mutta olen tehnyt pahoja virheitä juuri siksi, kun olen pelännyt hänen menettämistään aivan valtavasti. En vain ole osannut toimia paremmin, vaikka kaikkeni olen yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut jännä huomata, että minulle on mahdotonta löytää sellaista miestä joka olisi sekä rakastunut, ja kohtelisi kauniisti. Monta rakastumista, molemmin puolistakin, takana ja joka kerran mies on alkanut pelata ihmissuhdepelejä. Yrittää tehdä mustasukkaiseksi, loukkaa ja käyttäytyy tosi lapsellisesti.
Tuosta voi kai päätellä etteivät olleet oikeasti rakastuneita. Ikävä juttu, sillä en tule jatkossakaan suostumaan kenenkään manipuloitavaksi.
Tunteilla pelaaminen ei ole minun juttuni.
Se tunteilla pelaaminen ei ole välttåmättä merkki siitä, ettei rakastaisi, vaan siitä, ettei tavallaan "osaa" rakastaa täysin epäitsekkäästi sekä heikkouttaan ja ymmärtämättömyyttään alkaa pelätä niin paljon, että turvautuu ehkä lapsuudenkodissaan näkemiinsä toimintamalleihin. Mä rakastan sitä naista, mutta olen tehnyt pahoja virheitä juuri siksi, kun olen pelännyt hänen menettämistään aivan valtavasti. En vain ole osannut toimia paremmin, vaikka kaikkeni olen yrittänyt.
Ymmärrän sen, että helposti palaa johonkin toimintamalliin, vaikka lapsuudessa tulleeseen tapaan, kuten mykkäkoulu tai muu vastaava. Mutta pelien pelaaminen antaa sen vaikutelman, ettei vastapuolen tunteilla ole mitään merkitystä. Se murentaa suhdetta tosi pahasti.
Kannattaa puhua suoraan ja kertoa miksi on käyttäytynyt huonosti. Avoimuus ja rehellisyys saattaa auttaa.
Omassa tapauksessani mies saattoi sanoa jotain todella loukkaavaa, ja vaikka varmasti katui, ei palannut enää aiheeseen eikä selittänyt sanojaan. Se oli pahinta. Perumattomat sanat jäävät voimaan.
Mä oon juuri herännyt vastaavan tyyppisestä rakastamisesta. Se todella voi loppua ns. yhdessä yössä, tuntuu kuin joku hormonipilvi olisi yhtäkkiä selvinnyt päässäni. 3 vuotta sitä kesti.
On sellainen olo kuin olisin hukkumassa, enkä näe mitään mahdollisuutta pelastautua. Olen vielä hengissä, mutta elämäni on räpistelyä viimeisillä voimillani ja sekunteja laskien. Missään ei näy ketään tai mitään, joka auttaisi minut tästä turvaan.
Hän oli minulle ideaalirakkaus, jotenkin aivan mielettömän onnentunteen antava täydellinen lämpö ja turva. Kohtasin hänet, mutta yhtä nopeasti kävi ilmi, etten saisi häntä omakseni koskaan. Tuntuu vain tosi pahalta. :'(