Harkitsen hyvän miehen vaihtamista renttuun
Olen aivan sekaisin tunteideni kanssa. Olen ollut vuoden rakastunut toiseen mieheen, eikä tunteet vaan kuole, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. Tunteet omaa miestäni kohtaan ovat väljähtäneet eikä hänkään osoita minua kohtaan juuri koskaan hellyyttä tms. Mutta, hän on kuitenkin hyvä ja kiltti mies. Tunnollinen ja perhekeskeinen. Tämä toinen mies taas on enemmän renttumainen, vaikkakin hyvässä työssä ja perusvastuuntuntoinen, mutta hän ravaa baareissa, saattaa hävitä johonkin (kavereilleen kertomansa mukaan) yöksi, elää tunteella ja hetkessä yms. Olen kuitenkin rakkauden sokaisema, enkä halua nähdä näitä huonoja puolia.
Tilanne on mennyt siihen, että harkitsen tosissani eroa hyvästä miehestäni, vaikka syvällä sisimmässäni ymmärrän, että se ei olisi hyvä ratkaisu. Jos vaihtaisin tähän toiseen mieheen, saisin intohimoa ja rakkautta elämääni, mutta myös varmaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jos jään nykyiseen suhteeseeni, saan turvallisen, tasapaksun elämän ilman intohimoa tai rakkautta.
Kaipaisin nyt järkeä päähäni, millä ihmeellä saan vanhan elämäni takaisin ja pystyn unohtamaan tämän toisen miehen?
Kommentit (11)
Tuo on niin tyypillinen tilanne. Varmaan suurin osa naisista kokee tuon tai sitten toisin päin, että ollaan ensin rentun kanssa ja siihen kyllästyttyä löydetään se hyvä mies. Siinä ei paljon muiden kokemukset tai mielipiteet auta, kun on koettava kaikki itse.
Yksi entinen naisystäväni jätti aviomiehensä ja lastensa isä takiani. Juhlittiin ja nussittiin lähes vuosi, ennen kuin nainen alkoi vaatimaan kotileikkejä. Siihen homma sitten kaatuikin.
Sinähän sen rentun siis kesytät, eikö niin? Sinuun hän rakastuu niin palavasti, että muuttuu, eikö niin? Sinä olet se, mitä hän on kaikki nämä vuodet etsinyt, eikö niin?
Mieti uudelleen.
Oletko edes varma, että tämä uusi edes haluaa mitään vakisuhdetta tai asua yhdessä jonkun kanssa?
Ei tuo toinen mies kuulosta ihan oikealta rentulta. Paitsi katoamiset, mitähän ne todellisuudessa pitää sisällään? Vai olisivatko vain tietynlaisen maineen ylläpitoa? Mitä haluat uudelta suhteelta? Onko uudesta miehestä siihen vai estääkö nimenomaan renttumaisuus sen? Olet kuitenkin jo vuoden siis ollut hänen kanssaan jossain tekemisissä. Mahdotonta kenenkään tietää isketkö kätesi sontaan jos lähdet hänen mukaansa. Mutta tietysti kadut loppuikäsi jos et lähtenyt.
Joo näitä liittoonsa kyllästyineitä naisia tuli aikanaan poljettua oikein useampaakin ja heti kun tuli taikasana, esim. yhteen muutto, niin ei muuta kuin uusi poljettava alle ja sama ralli. Oli kivaa, mutta aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.
Toteutat elämääsi muiden kautta. Tämä vain huomiona.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin nyt järkeä päähäni, millä ihmeellä saan vanhan elämäni takaisin ja pystyn unohtamaan tämän toisen miehen?
Et millään. Kun sisäisen lutkan päästää kerran ulos kaapista, se ei suostu enää menemään takaisin.
Kohtalosi on olla renttujen kiertopalkinto tästä eteenpäin, koska yksikään renttu ei ole kanssasi pariutumassa.
Ota oma elämäsi haltuun, äläkä mieti elätkö tämän vai tuon miehen kanssa. On aivan ok jättää tylsä suhde, mutta silloin ei voi odottaa tai olettaa että uusi suhde pelastaisi jotakin. Sinun on otettava elämä omiin käsiisi. Kyllä tämä ns renttumies seuraa sinua sinne uuteen elämään jos vain haluaa, mutta renttu ehkä ahdistuu jos luulee olevansa eron syy eikä tajua että toimii vain katalyyttinä naisen elämäntilanteessa. Miestä ei voi kuitenkaan muuttaa eli jos haluat perinteisen parisuhdemallin suosittelen pysymään tylsässä ja tavallisessa suhteessa. Jos haluat elää vapaata mutta joskus ehkä vaikeampaa elämää niin kannattaa lähteä ja renttumies ehkä seuraa. Kyse on sinun elämästä, ei parisuhteista. Miehiä tulee joka tapauksessa aina lisää elämään, joko käymään tai pysymään. Itse lähdin kuolleen tylsästä suhteesta koska en jaksanut odottaa että mies huomaisi minutkin. Katalyyttinä oli sivusuhde. En ole tämän uuden kanssa edes puhunut perinteisestä parisuhdemallista ( yhteisasumimen, kihlat, lapsi tms) sen sijaan olen keskittynyt omaan elämääni ja olen onnellisempi kuin koskaan avioliittoni aikana. Minulle ero oli oikea ratkaisu. Mutta siihen kuka on renttu ja kuka ei, en osaa ottaa kantaa. Itse tunnen itseni molempien suhteiden rentuksi mutta se ei minua mitenkään haittaa.
Anna ajan kulua, älä tee asian suhteen yhtään mitään - pikku hiljaa havaitset, kuinka paljon siinä ihanassa rentussa on vähemmän ihania piirteitä, ja tunne häntä kohtaan väljähtää ja kuihtuu. Kun koitat muka tempoilla irti ja väkisin unohtaa, vajoat vaan syvemmälle. Nauti ihastumisen tunteesta, mutta jätä leikkimättä tulella, ellet ole oikeasti valmis heittämään kaikkea pois - jopa vähän ajan kuluttua sitä uutta suhdetta.
Muista, että tunteet eivät ole vääriä tai väärin - se on merkitsevää, mitä teet.
Jättäisin miehen ennen kuin tekisin ensinnäkään mitään. Kasva aikuiseksi. Jos miehesi ei saa sitä mitä tarvitsee niin kerro siitä. Jos mies hyväksyy tilanteen voit ehkä jäädä suhteeseen mutta ennen kuin aloitat mitään uutta suhdetta niin edellinen on läpikäytävä loppuun. Lapsia jos on niin vielä harkitsevammin. Intohimoa koen usein sinkkuna, rakkautta ei koe kovin moni. Rakastat kyllä miestäsi, et vain näe sitä nyt kiima höyryissäsi.