Lue keskustelun säännöt.
Mies päätti lapsiluvun, kesken yrityksen...!?!
24.04.2006 |
Meillä on 1,5vuotias tyttö, jota yritimme vuoden ajan (ihan luomusti ilman paineita), ja tärppäsi = voi sitä onnea!!! :D Kumpikin leijailimme katossa, eikä tuo tunne ole vieläkään hiipunut, vaikka kaukana takana on jo raskaus, tyttären syntymä jne... edelleenkin hän jaksaa hurmata vanhempansa joka ikinen päivä.
Tuolloin kun tytärtämme odotin, aloimme jo puhumaan, että haluaisimme myös toisen lapsen (jos vain " luoja suo" ) jossakin vaiheessa, ja kun itse synnytys oli todella helppo ja mutkaton, sekä tytön kanssa meni alusta asti todella helposti ja luontevasti (ei edes yöheräämisiä tai mitään asiaan kuuluvia " rasitteita" ), hiipi jo melkopian ajatus siitä, että toinen lapsi saisi tulla vaikka heti. ;D
Alunperin olimme ajatelleet, että jos alkaisimme yirttämään kun tyttö on 1v. ikäinen, mutta jo lähetyessää puolen vuoden ikää, mieheni ehdotti, että jos alkaisimme jo yrittämään; tulee jos on tullakseen. Ja näin teimme. Nyt siis ns. " yrittämistä" takana vuoden verran, mutta eiköhän se ole teoriassa noin puolivuotta, kun synnytyksestä palautumiseen menee kuitenkin se vuosi tuolla elimistöllä... mutta kuitenkin, innolla ollaan leikitelty aina joka kuukausi ajatuksella, jospa nyt olisi tärpännyt. Mies on kovasti aina puhunut; " kun me sitten saadaan se toinen..." jne. Päättänyt jo seuraavan " tytön" nimenkin, kun minä päätin tämän ensimmäisen. :)
Mutta eilen kun aloimme " touhuamaan" , hän haki kortsun, ja minä sitten " tapahtuman" jälkeen kysäisin puoliksi leikillään, että eikös hän enää halua toista lasta (käytämme siis silloin tällöin kortsua ihan siisteyden takia; jos olemmem esim. juuri lähdössä johonkin kylään, minä lääkärille tms.), niin hän sanoi; " no mitä sitä enää salaamaan... olen ajatellut, jos Tiina jäisikin meidän ainoaksi lapseksemme... olen siis ajatellut, etten haluakkaan toista, vain tämän yhden vain... no olisihan se Tiinaa kohtaan reilua saada pikkusisko (tai veli), mutta minä ne nyt niin haluaisin enää toista..."
SIIS MITÄ!?!?!? Ääneen en voinut, enkä halunnutkaan tuota huutaa, vaan vain mielessäni ajattelin. Tuntui kuin olisi saanut iskun vasten kasvoja. En edes halunnut kuunnella enää, annoin hänen selittelyjen mennä aivan ohitse... kuulin vain, että hän puhui, mutten kuunnellut, että mitä. Lopulta hän vain kysyi, onko kaikki o.k, minä nyökkäsin ja toivotin hyvät yöt ja rakastan sinua... jotta sain alkaa rauhassa ajattelemaan ja nukkumaan. En halunnut alkaa tuolloin keskustelemaan hänen kanssaan aiheesta. Niinpä sain oman rauhan, kun hän alkoi tyytyväisenä nukkumaan.
Nyt aamulla taas asiaa mietin, ja ole ihan puulla päähän lyöty. Noin vain mies voi päättää, montako lasta perheeseemme tulee. Sellainen olo, etten edes halua hänelle asiasta puhua, antaa olla... miksi ruinaisin sellaiselta ihmiseltä lasta, joka ei sitä halua.
Ihan oudon tyhjä olo...
Kommentit (10)
Eli en syönytkään pillereitä, ja hups mikä vahinko kävi. Kyllä se mies oli sit ihan tohkeissaan, kun toista alettiin odottaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän itsekkään haluaisi, että minulle tehtäisi samoin.
t:ap
Kun mies asnoi, että yksi riittää hänelle. Sitten kun kerroin, että olen raskaana, hän toivotti tulokkaan tervetulleeksi!
Ethän sinä noin vaan voi tyytyä asiaan, kun se kuitenkin sinua noin paljon vaivaa. Selvittämättömät jutut jäävät kalvamaan pitkiksikin ajoiksi ja aiheuttavat vaan lisää ongelmia monella muullakin alueella.
Ootteko te vajaita vai lapsia?
No ei oo kovin kaksinen parisuhde tollanen!
Kuka ihme yrittää hankkiutua raskaaksi ja käyttää korsua " kun mennään vierailulle" ??
Tee hyvin ja hakeudu hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielesta sun kannattaa kunnioittaa sun miehen mielipidetta, ja odottaa, etta han olisi valmis toiseen lapseen. Ne on isoja paatoksia, ja jos kumpikin ei ole taysilla mukana, vaikutta se siihen tulevaan lapseen, teidan parisuhteeseen, eli koko perheen elamaan.
Musta on epareilua ns tahallaan vahingossa tulla raskaaksi, ensinnakin se on eparehellista, ja parisuhteen pitaisi perustua rehellisyyteen. Toisekseen miehella voi olla iha perustelut, etta miksi ei.
Sulattele ap hetken tuota asiaa, ja sitten voisit ihan rauhassa keskustella miehesi kanssa uudestaan aiheesta. Aloittaisit vaikka kyselemalla uudestaan hanen perusteensa ja mielipiteensa, ja sanoisit oman mielipiteesi myos.
Teilla ON yksi lapsi, nauti hanesta, alaka ns katkeroita sita iloasi unelmoimasta toisesta lapsesta (jota ei ehka ikina tulisi kuitenkaan).
Sitapaitsi eka lapsenne on viela kuitenkin aika pieni, miehenkin mieli voi muuttua vaikka vuoden sisalla, tai parin...
nythän mies luulee kaiken olevan ok, koska sinä sanoit niin ja perään rakastan sinua ja hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjoitustasi kuin omia ajatuksiani. :) Juuri tuolla tavoin minäkin olen nyt asiaa ajatellut.
Ja kun mieheni tunnen, niin hän kyllä ottaa asian puheeksi uudestaan, kunhan vain ehtii (nyt siis töissä, joten työaikana ei asiouta selvitellä), eli mitä luultavimmin jo tänä iltana. Hän nimittäin aina kysyy minun ajatuksiani, jos en jostain syystä niitä kerro, ja tuntee minut niin hyvin, että tietää minun haluavan aina ns. sulatella asiaa, ennen kuin avaan suuni. Heti avatusta suustani kun lentelee yleensä sammakoita. ;P
Eniten tässä jutussa nyt mietityttää se, että jos vähääkään ilmaisen imat haluni, niin hän saattaa vain kiltteyksissään myöntyä tahtooni, ja " tahtookin" sittenkin tehdä sen toisen... kun minä nyt en missään nimessä halua, että hän tekee tämän asian suhteen päätöstä minun takiani, vaan itsensä. Eli en halua vaikuttaa hänen päätökseensä ja toiveisiinsa.
Toivonkin, että hän sanoisi asian ihan suoraan, jos ei nyt todellaakaan halua toista, niin voisin esim. suunnitella sitten hormoonikierukan laittoa jne... ja töihin paluuta. Eli olisikos se sitten jo kun tyttö täyttää 2 vai 3? Kun alunperin haaveiltiin, että yhtä putkea, niin yhtäkyytiä myös kotona.
t:ap
Teilla tuntuu olevan miehesi kanssa suhde mallillaan, keskusteluyhteys kunnossa.
Eli voisit keskustelun lomassa sanoa, myos tuon, etta jos alatte uudestaan toista lasta puuhaamaan, niin miehesi tekisi sen omasta tahdostaan myos, ei vain sinua miellyttaakseen.
Ala ap ota stressia asiasta, ajattele positiivisena sita, etta miehesi on rehellinen ajatuksistaan, eika vaan jatka vauvan yritysta, vaikkei olisi ideassa 100% mukana.
Vierailija:
Kenelle osoitit viestisi... en oikein ymmärrä nyt sinua...
Annoit kyllä itsestäsi vajaan ja/tai lapsellisen kuvan...
Ja ap:lle, hyvältähän tuo teidän tilanteenne kuulostaa, kun mies pystyy rehellisesti kertomaan ajatuksiaan, sekä haluaa kuunnella myös sinun ajatuksista. :) Eli eiköhän tuohon asiaan löydy luonnollinen ratkaisu ajan kanssa, sekä hyvän keskustelun.