Huhtikuisten maanantai!!!

Isot onnittelut mahansa jo luovuttaneille ja oikein ihanaa vauva arkea teille toivottelen!



Meillä on tänään jännä päivä edessä kun olisi tarkoitus mennä käynnistykseen liian vähäisen lapsiveden takia. Toivottavasti nyt varmasti käynnistävät synnytyksen, kun olen siihen nyt asennoitunut et nyytti kainalossa kotiudun.

Perjantaina oli lääkäri kontrolli ja hän käski tulla maanantaina suoraan synnytyssaliin, tuon veden vähyyden ja muutenkin kypsän tilanteen takia. Eli kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja kohdunsuu parille sormelle auki.

Antoi myöskin käskyn tulla liukkaasti saitaalaan jos viikonlopun aikaan rupeaa kunnolla supistelemaan tai vauvan liikeet vähenee.

No tänne maanantaille kuitenki päästiin vaikka olo oliki melko tuskainen viikonloppuna. Ja nyt tekisi mieli lähteä jo sairaalaan, mutta ei kehtaa vielä näin aikaisin sinne ängetä.



Mukavaa viikon alkua kaikille!





lievästi hermostunut mocca 40+2

Toivottavasti ehdit mocca lukea tämän synnytyskertomukseni ennen sairaalaan lähtöäsi. Voi ehkä lievittää hermotuneisuuttasi.



Meidän pikku prinsessa syntyi siis viime perjantaina. Torstaina kun kävin lääkärillä olin 3 cm auki, kohdun kaulaa 1 cm jäljellä ja limatulppa lähti lääkärin jälkeen. Hyvin kypsä tilanne siis. Lapsivettä minulla olisi ollut vielä ihan tarpeeksi joten mitään lääketieteellistä syytä käynnistykseen ei ollut.



Käynnistyksen syynä oli hankala ajoitus, mies lähti nyt aamulla pariksi viikoksi reissuun. Vanhempien lasten hoidon järjestäminen olisi ollut hankalaa sekä en missään nimessä halunnut synnyttää yksin vieraassa maassa. Olin kyllä ennen synnytystä todella hermostunut ja ahdistunut, sillä syy käynnistykseen oli mielestäni/mme ihan väärä. Lisäksi kammosin kalvojen puhkaisua ja siitä seuraava nopeaa edistymistä edellisten synnytysten perusteella.



Perjantaina kun mentiin sitten miehen kanssa yhdessä ensin lääkärin puheille, oli ahdistukseni kasvanut jo valtavaksi. Lääkäri lähettikin meidät sitten ensin kahville, jotta saisin ajatukseni selviksi. Mies tarjosi mahdollisuutta lähteä kotiin ja odottamaan luonnollista synnytystä. Pakomahdollisuus auttoi minua keräämään rohkeuteni, joten lääkärin kautta lähdimme synnytyssaliin.



Itse synnytys olikin sitten ihan mahdottoman helppo ja nopea. Ei sellaista voi ollakaan.



Puoli kahdeltatoista saliin, jossa esivalmistelut; vaatteiden vaihto, esitietojen täyttö (mm. aikooko imettää vai ei) ja peräruiske. 12.45 aloitettiin antamalla epiduraali. Anestesialääkäri tosin sähläsi tipan kanssa, niin että verenpaineet pääsivät tippumaan ja tuli hieman paha olo. Kun nesteet sitten kolmannestsa reiästä saatiin valumaan ei ollut ongelmia. Puudutetta tässä maassa saakin sitten oikein hevosannoksen. Puudutetta taidettiin antaa jatkuvalla syötöllä. Vasen jalka puutui niin etten pystynyt kohottamaan sitä.



13.10 puhkaistiin kalvot; eikä sattunut lainkaan. Eikä saanut aikaan mitään supistusryöppyä. Supistuksia tuli ehkä yksi ja sekin ihan mieto.

14.26 aloitettiin antamaan oksitosiinia. Tuloksena supistuksia max. 5 min välein. Käyrän mukaan hyvin mietoja, ja minuunhan ei niiden mömmöjen jälkeen tuntunut missään. Oksitosiinin annostusta lisättiin vähitellen.

15.45 alkoi tulla kunnon supistuksia tiheästi. Tässä vaiheessa aloin tuntemaan hieman kipua kun vauvan peppu painoi kohtua oikealta puolelta, juuri anturin kohdalta.

16.00 olimme jo aika tylsistyneitä miehen kanssa. Hän ajatteli lähteä ostoksille viereiseen ostoskeskukseen. En päästänyt.

16.05 uusi kätilö tuli käymään ja vilkaisi käyrää ja kysyi, oliko kukaan tarkistanut kohdun suun tilannetta. Vilkaisi peiton alle ja totesi että auki on ja pää näkyy. Ei uskottu korviamme. Sanoi että tarvitaan vain yksi ponnistus niin vauva olisi ulkona. Heiluttelin odotellasin puutuneita varpaita ja vitsailtiin miehen kanssa, kun kätilö kiireesti soitti lääkäriä paikalle ja alkoi laittaa kaikkea kuntoon.

16.15 olin saanut työntää jo pari kertaa. Itsellä ei olisi ollut mitään ponnistamisen tarvetta. Sitten piti odotella että lääkärikin ehtisi paikalle. Tässä välissä olisin voinut vaikka lakata varpaan kynnet. Sitten saapui lääkäri paikalle ja sain taas luvan ponnistaa.

16.26 Vauva oli ulkona ja 16.45 ensi imut.



(Nämä tarkat ajat ovat miehen kirjaamia.)



Ei repeämiä vain muutama mustelma, jotka alkoivat tuntumaan vasta myöhemmin illalla kun epiduraalin vaikutus lakkasi. Jo vuorokauden kuluttua pystyin käymään pissalla ilman kirvelyitä. Ja nyt kolmantena päivänä olen jo melkein ennallani. Ihan turhaan pelkäsin!



Sairaalassa tarvitsi olla vain reilu vuorokausi. Mikä oli hyvä sillä vierihoito oli siellä aika vieraskäsite. Kätilö tivasi, että ihanko oikeasti haluan että vauva on kanssani koko yön. Miestä ei päästetty mukaan ensi kylvetykseen. Ruoka oli pahaa ja sitä oli liian vähän, kuten sairaalassa yleensäkin.



Vauva on suloinen pieni tummatukkainen rääpäle, joka nukkuu enimmäkseen ja syö aika harvakseltaan. Joudun herättelemään syönneille. Rinnalla ollaan tähän asti pärjätty, yhtä 40 ml korvikeannosta lukuunottamatta. Maitoa on tullut ihan alusta asti, mutta nyt tänään on noussut kunnolla.



Isoveljet ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. 4v on ollut uskomattoman reipas ja lopettanut jopa yölliset hiippailunsa medän sänkyyn. 2v:lle sen sijaan todella tiukka paikka. Itkeskeli perääni kun oltiin sairaalassa ja tunkee vauvan päälle kun yritän imettää. Raukka putoaa korkealta ja lujaa, kun joutuu luopumaan kuopusroolistaan. Ei ole pienellä helppoa.



Ja vielä oikein paljon onnea muillekin uusille äideille, tildalle ponnarille ja lukuisille muille joiden nikkejä en nyt hormonihuuruissani enää muista.

huimasti onnea, ihana kuulla hyviäkin tarinoita käynnistyksestä... itsellä taitaa olla edessä, mennään jo pitkällä yli, viikkoa 41.. =(

Alkaa tuntua ettei vauvaa tulekkaan...

Kaikkea pystyy tehdä, mikään ei tunnu pahalta, ihan epätodellinen olo, että laskettu aika on jo kauan sitten ollut ja mennyt...

Kaipa se sitten rysähtää kerralla...??



Olenko jo ainut täällä yhtenä kappaleena oleva...? =)

Mymlanille kiitokset kirjoituksesta. Siitä tosiaan sai kuvan, että kaikki meni tosi hienosti!!



Mä ähisin eilen muutaman kerran nukkumaan mennessä ja mies kysyi heti, että pitääkö lähteä:) Aika vaikea sanoa kahden supistuksen jälkeen. No, ne sitten loppui ja siinä illan viimeisinä tunteina mieleeni tulikin vielä juttuja, jotka pitäisi tehdä ennen vauvan syntymää: mm. digikamera täytyy ladata ja tyhjätä muistikortti. Olen sen jo kertaalleen tehnyt, mutta esikoisen 2v synttäreillä tuli napsittua kuvia niin, et tila on ehkä puolillaan. Samoin mietin, et esim matkasängyn vois hakea vintiltä alas...



Perjantain neuvolareissulla mikään ei ollut niinkuin ennen: proteiini 1 > 2, hb noussut, sf-mitta kasvanut 2,5cm !!! (kun edellisellä kerralla oli laskenut 0,5cm (sama mittaaja)), th ei myöskään varmuudella tuntenut päätä alhaalla (kuten viimeksi), joten kävin varmuuden vuoksi vielä ultrassa. Tila oli onneksi rt. Th epäili ultran jälkeen, että pää on jo pitkällä synnytyskanavassa? Myös painoa oli tullut kilo lisää, joten väkisinkin alkoi hirvittämään, että miten saan ponnistettua vauvan ulos:/ Esikoista ponnistin 45min (n 3,5kg).



La siis tänään, joten varaslähtöä ei ainakaan tullut...



Jaahas, joskos lähtisi vaikka aamupalalle.



J 40+0

Vähiin on tainnut käydä odottajat, tuntuu et kaikilla muilla jo vauva kainalossa tai ainakin tuntemuksia että joskus syntyy... Saan minäkin supistuksia aikaan kun lenkkeilee, mutta ne loppuvat sitten hyvin pian lenkin jälkeen.... Viime yönä päätin, että tänään en lähde lenkille kun häpyluu oli aivan tajuttoman kipee. Ei meinannut kääntyminen kyljeltä toiselle onnistua... Ja edelleen vihloo...

Eilen oli todella huono päivä meikäläisellä, tuntui että ei kestä nähdä ihmisiä kun kaikki kyselee, että vieläkö se täällä on mahan kanssa? No minkäs teet kun vauva ei halua pois sieltä. Itkeä tuhrustinkin sitten illalla kun harmitti niin. Mutta nyt yritän ajatella positiivisemmin, ensi viikolla varmaan saa kuitenkin käynnistyksen kun menee kaks viikkoa yli lasketun ajan. Olisi vaan ollut niin kiva saada vauva jo vapuksi kotiin...

Onkohan Hmar ja Peetu jo saanut nyyttinsä kun ei ole näkynyt pinossa, siis eilenkään?



Onnea vauvan saaneille! Niitä taas oli, mutta nimimerkit ei pysy mielessä näin kauaa...



Nyt juomaan aamukahvit ja sitten voisi alkaa siivoamaan vaatekaappia...



Kirsi rv 40+4

Ensiksi hirmuisen paljon onnea kaikille jo pikkuisten saaneille!

Täällä yhdessä kasassa pyörin ja odotan..Huomenna la, ja supistele ei vieläkään kun kivuttomasti. Limatulppaa irronnut siis jo keskiviikosta asti, viimeeks tänä aamuna kunnon klöntti..(ihanaa). Tää on kyllä outoa!

Siitepölyt vaivaavat ihan älyttömästi, nenä vuotaa ja olo on rätti poikki väsynyt. Tietääks kukaan, saako jotain allergia lääkettä ottaa?

Olo on kärsimätön ja malttamaton. Mä haluan sen vauvan jo syliini!



Nyt lähden lenkille, ja nauttimaan auringosta!



Annmii 39+6

onnea kaikille!!!!



elikkä tänään on tää maaginen päivä eli laskettu aika... ja täällä sitä kukutaan.. en olis kyl ikinä uskonu et tääl viel oon jos oisin tätä asiaa aatellu raskauden eri vaiheis.. mutta täällä ollaan.. :(



itseäni ei oikeasti hermostuta tai jännitä synnytys ollenkaan, en edes oikeen aattele koko asiaa, mutta viime yönä hyvin huomasi miehestä että hän on hermoraunio piakkoin.. hyöris ja pyöris eikä saanut unta.. heräsin yhdes vaihees ja kysyin et oletko nukkunut ollenkaan, ei kuulemma ollut.. lohduttelin että kyllä sitten herätän jos tapahtuu jotain.. voi raukkaa.. itse nukuin kuin tukki..



no jos tästä nyt lähtisi suihkuun päin..



oskupoitsu 40+0

Sivusta olen lueskellut ja seuraillut, mutta jos nyt ilmoittautuisin yhtenä kappaleena olijaksi muiden joukkoon. La mulla oli 15.4. eli nyt mennään rv 41+2 eikä suppareista ole tietoakaan, tai mistään muustakaan joka voisi mahdolliseen synnytykseen viiitata.



Huomenna olisi Kättärillä eka yliaikaiskontrolli, toivottavasti päätäisivät jo jotain tehdä. Tietääkö kukaan tai onko kenelläkään kokemusta kuinka helposti lähettävät vielä kotiin ekasta kontrollista? Eli onko olemassa mitään toivoa että voisin mahdolisesti jäädä sille reissulle? Voisin jo tämän mahan vauvaksi vaihtaa... Saattaisivatko muuten armahtaa verenpaineen takia? Mulla toi alapaine on pomppinut luvuissa 90-94 mutta neuvolassa eivät ole mitään tehneet, kun muuten kaikki ollut ok.



Vähän tuo vauvan kokokin on alkanut hirvittämään. 38+2 olin kokoarviossa ja silloin saatiin kooksi jo 3,6kg ja lääkäri vihjaili että saattaisin ynnyttämään piankin palata, no enpä ole palannut... Tosiaan, minkäköhänlainen jötkäle tuo jo on.



No mutta jos nyt lähtisi koiran kanssa lenkille kun tuo aurinko taas paistaa.



Onnea siis kaikille jo jakautuneille! Perässä tullaan erittäin hitaasti, mutta toivottavasti varmasti;)



-Myy & Otus 41+2

Täällä vielä yhes koos!

Tulin just Kättäriltä. Eka yliaikaiskontrolli oli siis kun yli lasketunajan 10 pv.

Kaikki oli ihan ok. Kohdunsuu vielä " tukeva" kuten lääkäri sitä kuvasi ja kiinni, kohdunkaulaa puoltoista senttiä. Vauvan pää ei kiinnittynyt. Vielä ei ole supistellut, joten enköhän ole vielä torstaina Kättärillä toisessa yliaikaiskontorollissa ja perjantaina lupasivat sitten aloittaa käynnistelyn jos ei siihen mennessä mitään ole tapahtunut. Varoittelivat myös hätäsektion mahdollisuudesta kun poju oli nyt 3,8-4kg sekä käsikopelolla mitattuna että ultralaitteen mukaan. Olen kumminkin ite alle 160 centtinen ja vähän ahdas lantioinen, (muttei riittävän ahdas etteikö vauvalle annettais mahdollisuutta yrittää alakautta ulos...)

En nyt sitten tiedä kun tosiaan perjantaina olis se 42+0 että huolivatko sinä päivänä enää Haikaraankaan käynnistelyyn, sinne oltais haluttu.



t:Kahu ja poju nyt 41+3

Ajattelin taas kirjoitella, ikään kuin lohdutukseksi muillekin viel ' kokonaisille' .

Ja onnea kaikille jo oman ' pallonsa' ulos ponnistaneille!



Lauantaina meni sitten umpeen tuo ultran mukaan katsottu laskettu aika, virallisesti ois viel muutama päivä jälel. Olo on aikas lailla kurja, yöunien vähyyden takia, ja tuon siitepölyn..

Se minuakin on mietityttänyt, että onko mitään allergialääkettä, jota sopisi napsia??

Supistuksia tunkee jatkuvasti, jopa kymmenenkin tuntiin, kaikki on kovia, mutta vain osa ihan sattuu. Noiden takiahan tohtorit on ollu varpaillaa jo useita viikkoja, ettei tulisi vaan liian ajoissa ulos. Mutta ei, tämä syöttöpossu on päättänyt pysyä sisällä, ilmeisestikin pitkään, vaikka kaikki muu näyttää siltä että olisi pitänyt jo syntyä.

Ihana lukea kertomuksia noista ' helpoista' synnytyksistä toisen tai useamman muksun kohdalla.

Asia on mietityttänyt, esikoinen kun syntyi reippaan pariviikkoa ennakkoon, ja kokoa oli kuitenkin hyvin; painoa karvan auki neljä kiloa ja pituutta 52cm, ja kätilön mukaan vielä ' venyttämättä' . tulokaskin on arvioitu ihan kunnon kokoiseksi jo hyvän aikaa sitten, viime viikolla sf-mitta 35, ja kiinnittynyt on.

Huomenna taas neuvola, ei oikein jaksaisi kiinnostaa mennä, ei siellä kuitenkaan mitään tehdä minkään eteen.

Minkä takia muuten päänsärkyjä seurataan raskausaikana? Mitä se siis tarkoittaa, jos päätä särkee runsaasti näin loppuraskaudesta? Ei ole oikein auennut ja th:kin on vaitonainen, sanoo vaan että sitä pitää seurata tarkasti, jos pahenee vielä. Näin tänään, ja ei varmaan tilanne mihinkään muutu, jos vanhat merkit paikkasa pitävät.=)

Jaksamista muillekin viimesille päiville!



39+2

Olen seurannut teidän muiden huhtikuisten keskusteluita mielenkiinnolla tällä palstalla ja nyt vasta rohkenen itse kirjoittamaan. Itselläni laskettu aika oli 11.4 ja huomenna on siis täynnä 42vk, käynnistys aloitetaan aamulla ja tällä hetkellä olotila on aika sekava ja jännittynyt. Yliaikakontrollista taitavat kuitenkin laittaa aika helpolla kotiin vielä kypsymään. Mieluummin sitä synnyttäisikin luonnonmukaisesti. Kontrollissa painoarvio oli 3,5kg ja itse olen todella lyhyt (alle 160cm) ja pienikokoinen ennen raskautta (painoa tullut n.18kg). Vauvan koko ja käynnistys hieman pelottavat. Toinen raskaus menossa, ensimmäinen oli 9vuotta sitten ja se oli normaali synnytys viikolla 40+2.

Olisikin mukava vielä kuulla muidenkin kertomuksia yliaikaisuudesta ja käynnistämisestä. Voimia kaikille joilla laskettuaika on jo ylitetty!

Täällä myös yksi hiljainen palstailija, mutta nyt alkaa olla hermo jo tosi tiukilla...Laskettu aika oli siis 18.4 ja vielä täällä pyöriskellään kokonaisena. Kyllä ottaa pattiin...Olo on niin tukala ja itku koko ajan herkässä, kun yöt niin katkonaisia ja vessareissut lähenee jo kahtakymmentä. Ihana päästä purkailemaan ja kuulla että en todellakaan ole yksin...! Huomenna olisi jorvissa tsekkaus, kun th epäilee vauvaa jo aika isoksi. Sf-mitta vaan kasvaa ja kasvaa, mut masukki vaan viihtyy vielä kohdussa vallan mainiosti. Ehkä huomenna sais vähän infoa miten tästä eteenpäin, pikkasen hirvittää näin ensisynnyttäjänä yli nelikiloista synnyttää=/ Anvi82 rv 40+6

..yhtenä kappaleena ollaan. Ääkk!!!



Olen myös seuraillut huhtisten kuulumisia tiiviistikin, mutta olen itse niin laiska kirjoittamaan. Nyt tuntuu että on jo pakko vaikka mitään ei ole tapahtunutkaan. Neljättä päivää mennään yli lasketun ajan eli la oli 20.4. Järki sanoo ettei ole mitään hätää, monellakin menee yli ja se on ihan normaalia. Muttamutta!! Mikä hitto tässä sitten raastaa, hermot on aivan riekaleina, kärsivällisyyttä vaatii tosiaan. Joka supistuksesta toivo herää, mutta tähän mennessä joka kerta on yhtä nopeesti myös sammunut kun supistukset kadonneet. Nythän ois hyvää aikaa nauttia viimeisistä ajoista ennen vauvarumbaa ja levätä, mutta ei, koko ajan oottaa että milloin!



Perjantaina seuraava neuvola, jos ei ole syntynyt, uhkasin viime perjantaina kun kävin etten varmasti sinne enää tämän mahan kanssa mene, mutta eipä sitä tiiä.. Toivottavasti ei tarvi oottaa käynnistämiseen asti.



Itselläkin vaavin koko vähän huolestuttaa ensisynnyttäjänä. Kokoarvio on n. 3700g ja itse olen alle 160 cm, mutta ei kukaan ole neuvolassa ollut huolissaan, kai mulla sitten on niin leveä lantio ;)



Voimia ja tsemppiä kaikille ylimenneille! Kyllä me vielä omat nyyttimme saadaan ennemmin tai myöhemmin ;)



Marty 40+4

Lääkärineuvolassa kävin tänään. Paikat kypsät, mutta ollut jo pitkään, joten eipä osaa sen perusteella ennustaa. Olisin kyllä jo aika valmis. Esikoinen pamahti viime yönä klo 4 meidän huoneeseen ja siitä asti valvoin. Otti niin päähän, kun uni ei tullut ja sitten piti aamulla lähteä sinne neuvolaan, vaikka esikoinen nukkui (hänelle tuli siksi aikaa hoitaja kotiin) ja esikoinen heräs vasta, kun tulin neuvolasta. Kerrankin olisin saanut aamulla nukkua, mutta... Olo ei ole huippu, kun tämän ruhon kanssa on muutenkin ihan väsynyt, vaikka kuinka olisi nukkunut. Hieman tossa torkuin koiranunta äsken, kun esikoinen oli tietokoneella. Helpottaa edes vähän. Tätäkö se taas sitten on pian joka päivä...

Sybillalle pahoittelut eilisestä. Meillä kun tuoretta kokemusta tosta oksennustaudista, vaikkakaan ei lehmän synnyttämisestä. Esikoinen on vieläkin toipilaana viime viikon taudista. Me aikuiset onneksi ollaan vielä toistaiseksi säästytty, vaikka siis sairastettiin se 5 vk sitten.

Jospa noi neuvolalääkärin kopeloinnit saisi jotain aikaiseksi. Pitää mennäkin vähän haravoimaan. On niin hieno ilmakin. Jos vaikka syötäisiin ulkona jotain. Selkä vaan on niin kipee. Naksuu hassusti, kun siellä menee jokin pois paikalta ja taas takaisin paikalle. Jänskättää, että joku kaunis päivä ei naksahdakaan oikealle paikalle. Valmista kauraa siis täällä...



Touhis rv 39+2

Viime yönä alkanut selkäsärky ei ota laantuakseen... Heräsin puoli kolmelta ja sain uudestaan unen päästä kiinni viiden maissa.. Ajoittain tuo särky on hellittänyt mutta palannut sitten. Välillä tuntuu myös tuota menkkamaista jomotusta alavatsalla. Mutta ei kovia kipuja kumminkaan. Väsynyt olen ja luulen että samperin flunssa olisi iskenyt minuun, kurkkua särkee!



Touhis: samanlaista naksumista selässä minullakin ollut! Yöllä on hauska kuulostella kun vaihtaa kylkeä että napsahtiko pois paikoiltaan:)



Huhti 39+4

eli meidän ihan poika syntyi 39+0 22.4 klo 6.07 aamulla. painoa 2940kg ja pituutta 48cm. koko homma oli 4, 5 tunnissa ohi...ponnistusvaihde 7 minuuttia. tulen myöhemmin kertomaan enemmän!!



peetu ja onni 2päivää

Peetu: Päätit sitten ottaa varaslähdön ja jäin tänne vanaveteen vaan ihmettelemään...yhyy..mäkin haluan jo lähteä..

Tule ihmeessä myöhemmin kertomaan, miten jakautuminen lähti käyntiin!



Touhis ja edelleen se 39+2

Onnea vauvansa noutaneille ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ mahansa kanssa vielä painiville!!!



Kaikkia ylipäivillä menijöitä voin lohduttaa, että tuo minun synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin viime hetkillä eli 41+6 (tai 41+5 oli viikot sen vrk:n puolella kun supistukset alkoi). MITÄÄN supistuksia ei ollut etukäteen. Vauva ei ollut kiinnittynyt saati laskeutunut, mutta teki sen sitten 5 minuutissa kun lapsivedet menivät 1,5h ennen syntymää. Eli vaikkei olisi mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä, niin se VOI tapahtua silti itsellään!!! Ja minulla nuo supistukset olivat todellakin ' vain' alamahapolttoja, ei mitään koko kohdun kovettumisia.



Ja ennenkaikkea se oli todella hyvä kuulla, kun kätilö sanoi vauvaa tarkistellessaan että mitään yliaikaisuuden merkkejä tässä vauvassa tai istukassa ei ole, eli se oli tämän vauvan ' laskettu aika.' Tuo lohdutti kovasti, niin paljon kun olin viimeiset 2 viikkoa huolehtinut vauvan voinnista yms. ylipäivillä! Eli se la on todellakin +/- 2 viikkoa... esikoinen kun täälläkin syntyi sen miinus kaksi viikkoa :)



Ja ponnistelemisesta, meillä tämä vauva tuli todella hienosti ulos vaikka oli yli 800g isompi kuin ensimmäinen. Mutta näistä omista kahdesta synnytyskokemuksistani en voi suositella kyllä kellekkään makuuasennossa synnyttämistä!!!



Vauva-arki on meillä täydessä käynnissä taas. Maito on onneksi noussut niin, ettei ole lisämaitoa tarvinnut antaa lauantain aamutuntien jälkeen. Sinappikoneen käynnistyminen on tuottanut tuskaa, viime yönä valvottiin kahteen asti. . . toissa yö kun meni jo ihan mukavasti. Onneksi itse olen saanut unta vähän enemmän kuin sen 3-4 tuntia mitä tuli nukuttua ekat vuorokaudet. Huomenna aamulla tulee terveydenhoitaja kotikäynnille, mukava kuulla paljonko vauva painaa kun sairaalasta lähdettäessä paino oli laskenut aika paljon (4100g->3760g). Ainakaan tuo ei näytä nälkiintyneisyyttään nukkuvan, toivon mukaan siis saa maidosta potkua :)



En kyllä muistanutkaan enää kuinka rankkaa tämä alkutaival olikaan... mutta toivottavasti se tästä taas helpottuu, vähän kerrassaan. Kiltti tyttö tämä vaikuttaa olevan, äänikin paljon lempeämpi kuin isoveljellään joka herätti koko korttelin aikanaan. Mutta nyt takaisin syöttöhommiin...



eikkuli ja typy 6vrk

Taalla yha yhdessa kasassa eika mitaan merkkeja mistaan synnytykseen viittaavasta... poika vissiin kuuli etta on pienikokoinen ja paatti sitten lihottaa itseaan oikein kunnolla ennen ilmaantumistaan! No, eipa ole viela edes la eli mitas valittelen. Kiva kuulla raportteja etta ei valttamatta tarvitse olla ennusmerkkeja ja silti saattaa syntya pian. Eilen taisin ehka bongata vahan sita limatulppaakin, sellaista ruskeahkoa limaa - oisko sita?



Peetulle paljon onnea!!! Kivan kokoinen kaverihan sielta tulikin, muistan etta teilla myos arveltiin pienen olevan pieni. Onnea ja ihanuutta vauva-arkeen!



Nama paivat siis tosiaan matelevat... olen ottanut tavaksi kayda pitkassa kylvyssa keskella paivaa, jotta minuutit kuluisivat, mutta silti paivat tuntuvat kestavan viikkoja! Tulisi jo... :)



Nyt teen laittoon - jaksamista mohomahat!

Lumsku 39+4

eli perjantaiyönä n. 1.30 meni ensin limatulppa ja vettä lähti tulemaan sen jälkeen hiljalleen...sitten alkoi supistukset 5-7 minuutin välein. soittelein synnärille että joko tuun, kehottivat olemaan kotona pari tuntia vielä...ei onnistunut, supistukset alkoi tulemaan 5-3 min välein.



lähdettiin sairaalaan ja olin 3cm auki kun tultiin. 30 minuutissa avauduin 6 senttiin, lähettiin äkkiä synntys saliin että kerkiän saamaan jotain lääkettä..ensin otin ilokaasua ja sitten laitettiin spinaali, ja tunnissa olin 10cm auki..ja ponnistin spinaalin avulla pojan pihalle klo 6, 07..en revennyt yhtään ja olo on kun en olisi ees synnyttäny. farkut menee jo jalkaan ;). kätilö ei kerinnyt laittaa ees hanskoja käten...



jäi tosi hyvä fiilis synnytksestä..ihanaa



peetu ja onni