ADD:t uuvuttaako?

Niin ja lisäksi kun teen ja esim mies selittää jotain, häiriinnyn.

Tee netissä testit ja painele niiden kanssa lekuriin. Sitten selviää. Vastauksena kysymykseesi: jatkuva infotulva päässä tosiaan uuvuttaa. T: adhd

Vierailija kirjoitti:

Tee netissä testit ja painele niiden kanssa lekuriin. Sitten selviää. Vastauksena kysymykseesi: jatkuva infotulva päässä tosiaan uuvuttaa. T: adhd

Se varmasti uuvuttaa, mutta uuvuttaako myös tavalliset arkiaskareet?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee netissä testit ja painele niiden kanssa lekuriin. Sitten selviää. Vastauksena kysymykseesi: jatkuva infotulva päässä tosiaan uuvuttaa. T: adhd

Se varmasti uuvuttaa, mutta uuvuttaako myös tavalliset arkiaskareet?

Ap

Argh tai sitten olen vaan uupunut noiden askareiden ja ajatusten yhteisvaikutuksesta.

Pidä lepopäivä. Osta munkit valmiina, jätä pyykit pesemättä ja unohda älylaite vähäksi aikaa. Nosta jalat ylös ja ajattele, että olet levon arvoinen eikä siihen ole kellään mitään vastaansanomista. Ihmiset luulevat että elämää pitää suorittaa. Kuuntele omaa sisintäsi ja kehoasi niin alat löytää sopivan reitin päästä vähemmällä suorittamisella. Pura omat ohjelmointisi ja kyseenalaista kaikki ulkopuoleltasi tulevat vaatimukset, samoin kuin omat sisäänrakentamasi vaatimukset itseäsi kohtaan. Mikä on välttämätöntä ja mikä on suorittamista vanhan mallin mukaan ( kun näin on aina tehty... ). Toivottavasti löydät tasapainon kaiken keskellä.

Olihan tossa jo monta asiaa.

Mitä ihmettä sun sit pitäisi jaksaa tehdä? Etkös sä kuitenkin jotain tee melkein koko ajan myös vapaapäivisin? Ei ole ihme jos tylsät arkiaskareet ja työ väsyttää ihmisen. Tee joskus jotain itseäsi varten, jotain mistä tykkäät ja joka inspiroi.

Ihmeen paljon saat aikaiseksi. Ei ihmekään, että uuvuttaa. Minun piti herätä tänään kahdeksalta siivoamaan, jotta voin sitten paistaa munkkeja lapseni kanssa. Miten sitten kävikään. Nukuin puolille päivin ja selvisi, että lapsi on kipeä. Silti hän jaksoi toivoa munkkeja. Ei olisi voinut enempää kiinnostaa. Sain kuitenkin tehtyä pienen munkkitaikinan, ettei ihan ilman tarvitse olla. Nekin olisin mieluummin ostanut, mutta lapsi ei tykkää kaupan munkeista. Sanoin, että isoa taikinaa en tee, leivotaan lisää sitten, kun hän on toipunut. (Toivottavasti ei leivota kovin pian.)

Tällä kertaa onnistuin tekemään taikinan sohlaamatta, sillä olen joutunut opettelemaan järjestelmällisyyttä. Seuraan jopa leivontaohjettakin tarkkaan ja leivontatarvikkeet olin varannut valmiiksi lapseni käskystä (hän on järjestelmällisempi kuin minä :D ) . Muuten minulle olisi varmaan käynyt samoin. 

Siivoamisen jätän väliin. Siivoan myöhemmin. 

Niin joo, minulla on add. Sohlaan paljon ja olen aina uupunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon saat aikaiseksi. Ei ihmekään, että uuvuttaa. Minun piti herätä tänään kahdeksalta siivoamaan, jotta voin sitten paistaa munkkeja lapseni kanssa. Miten sitten kävikään. Nukuin puolille päivin ja selvisi, että lapsi on kipeä. Silti hän jaksoi toivoa munkkeja. Ei olisi voinut enempää kiinnostaa. Sain kuitenkin tehtyä pienen munkkitaikinan, ettei ihan ilman tarvitse olla. Nekin olisin mieluummin ostanut, mutta lapsi ei tykkää kaupan munkeista. Sanoin, että isoa taikinaa en tee, leivotaan lisää sitten, kun hän on toipunut. (Toivottavasti ei leivota kovin pian.)

Tällä kertaa onnistuin tekemään taikinan sohlaamatta, sillä olen joutunut opettelemaan järjestelmällisyyttä. Seuraan jopa leivontaohjettakin tarkkaan ja leivontatarvikkeet olin varannut valmiiksi lapseni käskystä (hän on järjestelmällisempi kuin minä :D ) . Muuten minulle olisi varmaan käynyt samoin. 

Siivoamisen jätän väliin. Siivoan myöhemmin. 

Niin joo, minulla on add. Sohlaan paljon ja olen aina uupunut. 

Joo, aina noissa taikinoissa tai ruuanlaitossa, etenkin jos ovat uusia..sohlaan. Pullataikinaa olen tehnyt kolmesti viimeisen kolmen kuukauden aikana, että siksi onnistui..

ap

En muuten tajunnu tuohon valittaa, että epäilen myös "sotkevani kämppää tuon ADD:n takia.

Uuvuttaa. Olen it-alalla ja teen keskittymistä ja tarkkuutta erittäin paljon vaativaa ohjelmointityötä. Jo lapsena diagnosoidun ADHD:n unelma-ala... Työpäivän jälkeen olen niin puhki etten jaksa edes katsoa telkkaria. Usein istun pimeässä huoneessa pari tuntia töistä tultuani, koska kaikki näköärsykkeetkin on liikaa. Mitään perhettä en voisi edes harkita perustaa, koska en kestä YHTÄÄN meteliä enkä liikettä työpäivän jälkeen. 

Mutta joo, silti olen ylpeä että huolimatta siitä että koulu meni penkin alle, sain lopulta itseni koulutettua maisteriksi asti ja sisulla olen tehnyt jo kauan tätä mahdollisimman ADHD-epäystävällistä työtäkin. Ja ilman lääkkeitä (en halua syödä mitään lääkkeitä).

Vierailija kirjoitti:

En muuten tajunnu tuohon valittaa, että epäilen myös "sotkevani kämppää tuon ADD:n takia.

Sama täällä. Omia sotkujani olisin siivonnut, jos olisin herännyt ajoissa. Lapsen huone on siisteyden perikuva, mutta muualla on hyrskyn myrskyn. Kaikilla tavaroilla on kyllä oma paikkansa, mutta unohdan kummasti aina palauttaa ne omille paikoilleen. Ne jäävät siihen, mihin satun ne käsistäni laskemaan. Sitten pitää viettää näitä tavaroiden paikoilleen palautuspäiviä. :D 

T. se mukkeja leipova add (8)

Sama täällä. En saanut diagnoosia nuoruudessa, koska olin ei häiriköivä tyttö ja koulu meni loistavasti. En kuulunut röökirinkiin vaan olin jopa ns kiltti tyttö. Sain dg:n sitä hakiessani noin 25 vuotiaana. Kuulemma äärimmäinen ulkomuistini ja tietyt piirteeni kompensoivat. Tunsin kuitenkin itseni aina jotenkin erilaiseksi kuin muut. Olin sosiaalinen erakko. Ylipuhelias mutta tarvitsin paljon omaa rauhaa.

Näen tämän ominaisuuden jotenkin geneettisesti tarpeellisena. Molemmat lapseni omaavat näitä piirteitä ja ovat fiksuja. On sellainen yhdysvaltalainen kirja joka on selvittänyt asiaa ja todennut että nämä geneettiset piirteet periytyvät koska niillä on tarvetta nykyisessä kehityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En saanut diagnoosia nuoruudessa, koska olin ei häiriköivä tyttö ja koulu meni loistavasti. En kuulunut röökirinkiin vaan olin jopa ns kiltti tyttö. Sain dg:n sitä hakiessani noin 25 vuotiaana. Kuulemma äärimmäinen ulkomuistini ja tietyt piirteeni kompensoivat. Tunsin kuitenkin itseni aina jotenkin erilaiseksi kuin muut. Olin sosiaalinen erakko. Ylipuhelias mutta tarvitsin paljon omaa rauhaa.

Näen tämän ominaisuuden jotenkin geneettisesti tarpeellisena. Molemmat lapseni omaavat näitä piirteitä ja ovat fiksuja. On sellainen yhdysvaltalainen kirja joka on selvittänyt asiaa ja todennut että nämä geneettiset piirteet periytyvät koska niillä on tarvetta nykyisessä kehityksessä.

Onko sulla lääkitys vai muut keinot käytössä? Tämä itsediagnosoitu vaiva aiheuttaa masennusta, kun syyttelen itseäni.

Ja ihan samalla tavalla olen ulkoisesti pärjännyt, mutta sisäisesti olen melko romu. Tuntuu että korttitalo surtuu hetkenä minä hyvänä.

Ap

Epäilen myös itselläni ADD:a vaikka diagnoosia ei ole. Olen jo nelikymppinen eikä mun nuoruudessani diagnosoitu kuin äärimmäisen ongelmoivia ilmiselviä ADHD tapauksia. Mutta olen tehnyt nettitestejä ja yli 90% todennäköisyyden saan aina add-osiossa. Olen ollut myös vähän häiriköivä, hyvällä muistilla varustettu tyttö. Olen oikeastaan pärjännyt elämässä aika hyvin, mutta tuttuja on nuo edellä kuvaillut oireet. Vaikka olen sosiaalinen ja kiinnostunut asioista, niin uuvun kyllä kaikenlaisessa ärsyketulvassa. Ihan siihen pisteeseen, että saan migreenin väsymyksestä. Työelämässä suoriuduin parhaiten kovan paineen alla, mutta jos aikaa on hassattavana paljon ja töitä on paljon, niin teen kaiken viime tipassa ja siirrän vähemmän tärkeät tehtävät hamaan tulevaisuuteen. Perhe-elämä toi oikeastaan ongelmat selkeimmin esiin. Kaikki se multitaskaaminen ja usean hengen tarpeista huolehtiminen on mulle äärettömän vaikeaa. Omaa aikaa ei ole koskaan enkä pääse oikein lataamaan akkuja. Pelottaa, kun yksi lapsi on selvästi samanlainen.

Onko muilla muuten vaikeuksia muistaa syödä? Mulla ei välttämättä tule nälän tunnetta kuin illalla. Saatan päivän porskuttaa kahvilla ja tajuta joskus illalla kuuden jälkeen, etten ole muuta syönytkään. Vaikka olisin tehnyt ruokaa perheelle, niin saatan unohtaa syödä, jos mua ei muistuteta. En ole kuitenkaan alipainoinen tai syömishäiriöinen ja yleensä kyllä päivän aikana jotain syön. Mutta joskus käy niinkin että unohdan. Tajuan vasta, kun tulee huono olo tai päänsärky.

^ ei ole vaikeuksia muistaa syödä, mutta lapsellani on ja hänellä siis add.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että minulla on ADD. Uuvun todella helposti, jos monta asiaa joudun päivän aikana tekemään. En meinaa jaksaa. Työpäivän jälkeen en juurikaan jaksa tehdä mitään.

Vapaspäivän arkiaskareita tehdessäni tuntuu että sinkoilen tekemisestä toiseen ja huomaankin jotain unohtavani. Esim. äsken olin laittanut uunin päälle ransiksia varten ja aloin tehdä muuta. Sitten törmäsin siihen päällä olevaan uuniin ja välähti "ainniin laitoin tämän ransiksia varten päälle". Arkihommia en paljon mitään jaksa. Tänään kävin 45 min lenkillä, kävin suihkussa, pyykkikone päälle , aloitin munkkitaikinan, delegoin lapsen ostaa lisää jauhoja, söin, tein taikinan loppuun, paistoin munkkeja, laitoin paiston lomassa pyykit ja loppuvaiheessa ranskalaiset uuniin, selailin myös nettiä

Ja monesti tajusin esim. että ai niin munkit piti sokeroida jne. Näistä jo uupunut! Nukuin 8,5 h viime yönä. Syyttelen itseäni myös siitä, että minulla olisi monia mielenterveyshäiriöitä tai onkohan sitä ja onkohan tätä? Miksi teen ja käyttäydyn niin? Kukaan ei minusta tykkää, kun olen niin erillainen kuin muut. Miksi en jaksa vierailla ja pitää yhteyttä sukulaisiin, sitten tulee jo kynnys ottaa yhteyttä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan on minulla lääkitys. Pitkilleen en ole käynyt testeissä. Lapsella on ADD.

Kannattaa varmaan käydä testauttamassa kilpirauhasarvot ja verensokerin selä keskustella lääkärin kanssa tuntemuksistasi, uupumisen tunteesta, unohtelusta ja myös siitä, että syyttelet itseäsi ja pelkäät potevasi mielenterveyden häiriötä. Masennuksen ja ahdistuksen suhteen on melko päteviä nettitestejä, niitä kannattaa ainakin vilkaista.

ADD on ”elämänmittainen”, jos sinulla ei ole ollut samoja oireita jo lapsena, todennäköisesti oireillesi on jokin muu selitys. Vetämätön olo, hitaus ja unohtelu liittyvät myös epätasapainossa olevaan kilpirauhassairauteen. Jos sulla on tällainen diagnoosi etkä ole aikoihin käynyt kokeissa, siinä varmaan se todennäköisin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En saanut diagnoosia nuoruudessa, koska olin ei häiriköivä tyttö ja koulu meni loistavasti. En kuulunut röökirinkiin vaan olin jopa ns kiltti tyttö. Sain dg:n sitä hakiessani noin 25 vuotiaana. Kuulemma äärimmäinen ulkomuistini ja tietyt piirteeni kompensoivat. Tunsin kuitenkin itseni aina jotenkin erilaiseksi kuin muut. Olin sosiaalinen erakko. Ylipuhelias mutta tarvitsin paljon omaa rauhaa.

Näen tämän ominaisuuden jotenkin geneettisesti tarpeellisena. Molemmat lapseni omaavat näitä piirteitä ja ovat fiksuja. On sellainen yhdysvaltalainen kirja joka on selvittänyt asiaa ja todennut että nämä geneettiset piirteet periytyvät koska niillä on tarvetta nykyisessä kehityksessä.

Onko sulla lääkitys vai muut keinot käytössä? Tämä itsediagnosoitu vaiva aiheuttaa masennusta, kun syyttelen itseäni.

Ja ihan samalla tavalla olen ulkoisesti pärjännyt, mutta sisäisesti olen melko romu. Tuntuu että korttitalo surtuu hetkenä minä hyvänä.

Ap

Ihan minun tarinani. Lapseni sai add-diagnoosin, ja ymmärsin että hän on perinyt sen minulta. Pärjään ulkoisesti hyvin, mutta olen aivan uupunut. Työ, lapsen, kotityöt uuvuttaa minut täysin, ja sainkin diagnoosin uupumuksesta. Minulla on ystäviä mutta en oikein jaksa tavata heitä, kun vapaa-aika on käytettävä toipumiseen. Mies ei ymmärrä uupumustani. Nytkin olen viltin alla sohvalla ja odotan että pääsen nukkumaan. En oikein jaksa mitään.

En käytä mitään lääkkeitä, enkä ole ajatellut diagnoosin hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että minulla on ADD. Uuvun todella helposti, jos monta asiaa joudun päivän aikana tekemään. En meinaa jaksaa. Työpäivän jälkeen en juurikaan jaksa tehdä mitään.

Vapaspäivän arkiaskareita tehdessäni tuntuu että sinkoilen tekemisestä toiseen ja huomaankin jotain unohtavani. Esim. äsken olin laittanut uunin päälle ransiksia varten ja aloin tehdä muuta. Sitten törmäsin siihen päällä olevaan uuniin ja välähti "ainniin laitoin tämän ransiksia varten päälle". Arkihommia en paljon mitään jaksa. Tänään kävin 45 min lenkillä, kävin suihkussa, pyykkikone päälle , aloitin munkkitaikinan, delegoin lapsen ostaa lisää jauhoja, söin, tein taikinan loppuun, paistoin munkkeja, laitoin paiston lomassa pyykit ja loppuvaiheessa ranskalaiset uuniin, selailin myös nettiä

Ja monesti tajusin esim. että ai niin munkit piti sokeroida jne. Näistä jo uupunut! Nukuin 8,5 h viime yönä. Syyttelen itseäni myös siitä, että minulla olisi monia mielenterveyshäiriöitä tai onkohan sitä ja onkohan tätä? Miksi teen ja käyttäydyn niin? Kukaan ei minusta tykkää, kun olen niin erillainen kuin muut. Miksi en jaksa vierailla ja pitää yhteyttä sukulaisiin, sitten tulee jo kynnys ottaa yhteyttä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan on minulla lääkitys. Pitkilleen en ole käynyt testeissä. Lapsella on ADD.

Kannattaa varmaan käydä testauttamassa kilpirauhasarvot ja verensokerin selä keskustella lääkärin kanssa tuntemuksistasi, uupumisen tunteesta, unohtelusta ja myös siitä, että syyttelet itseäsi ja pelkäät potevasi mielenterveyden häiriötä. Masennuksen ja ahdistuksen suhteen on melko päteviä nettitestejä, niitä kannattaa ainakin vilkaista.

ADD on ”elämänmittainen”, jos sinulla ei ole ollut samoja oireita jo lapsena, todennäköisesti oireillesi on jokin muu selitys. Vetämätön olo, hitaus ja unohtelu liittyvät myös epätasapainossa olevaan kilpirauhassairauteen. Jos sulla on tällainen diagnoosi etkä ole aikoihin käynyt kokeissa, siinä varmaan se todennäköisin syy.

On ollu samantyylisiä oireita lapsena, vähän eri muodoissa. Mut käyn niissä kilpirauhaskokeissa...

Ap