riitaa rahasta
Sovittiin miehen kanssa että vuorostaan hän imoroi vapaapäivänään kun itse olen töissä. Odotimme vieraita saapuvaksi heti työvuoroni päätytyttyä, enkä itse olisi ehtinyt siivomaan. Tultuani kotiin hoksasin, ettei mitään ole tehty. Totesin, että et sitten siivonnutkaan vaikka lupasit. Tästä raivo repesi. Minulla ei ole varaa valittaa mistään sillä mies maksoi autoni huollon. 100 euroa. Joten minun on pidettävä turpani kiinni. Ja minun on kuitenkin maksettava tämä raha takaisin hänelle. Mies tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä ja maksan puolet asumiskuluista ja elämiseen liittyvistä kuluista. Hän ei voi ymmärtää miksi minulla ei ole samanlaisia rahavaroja kuin hänellä ja hän on mielestään sähkölaskuja maksaessaan maksanut kaiken omistamamme kymmenkertaisesti, joten jos lähden saan lähteä täysin tyhjin käsin. Hän kuulemma jatkuvasti kärsii ja kituuttaa ja tinkii kaikesta minun vuokseni? Pyysin selittämään miten tämä on mahdollista kun minä en ole hänelle pennin pyörylää velkaa ja maksan oman osuuteni kaikesta. Ei osannut vastata, mutta huusi ja räyhäsi loputtomiin miten persaukinen olen ja miten elän hänen siivellään ja hän tinkii vuokseni kaikesta. Kerroin että koen hänen käytöksensä henkisenä väkivaltana ja vallankäyttönä ja että minulla on oikeus huomauttaa jos jotain sovittua jätetään tekemättä, mutta ei kuulemma ole, sillä minulla ei ole varaa sanoa mitään, sillä olen vielä satasen velkaa auton huollosta. Mielestäni tämä rahapolitiikka ei ole ihan oikeudenmukainen, mitä olette mieltä? Miten teidän perheissä hoidetaan raha-asiat ja laskut silloin kun toinen tienaa puolet enemmän?
Kommentit (18)
Henkistä väkivaltaa - alaluokka taloudellinen väkivalta.
Kumpikin maksaa meillä omansa ja yhteiset 50-50.
Mies kyllä huoltaa mun auton, mutta mä tuon suodattimet ja öljyt myös hänen autoonsa, win-win.
Eikä tosiaan mistään satasesta, edes tonnista aleta natkuttaa ja kumpikin hoitaa sovitut hommat.
Siinä kohta kun mulle aletaan huutaa ja haukkua omassa kodissani, menee asunnon puolikas myyntiin samntien.
Ja kaikesta tästä huolimatta mies muuten on kuitenkin niin ihana että hänen kanssaan on pakko olla.
Tuossa kohtaa minä hoitaisin rahapolitiikan hankkimalla oman kämpän ja eron...
Mutta meidän tilanteesta: meillä minä tienaan noin 2 kertaa niin paljon kuin mies, mutta miehelläkin ihan kohtuulliset tulot. Asumiseen liittyvät kulut maksetaan tasan puoliksi ja kumpikin maksaa omat harrastukset/vaatteet yms henkilökohtaiset jutut. Ruokakaupassa maksan useimmiten minä, ja minä maksan myös lomamatkat, isommat hankinnat jne. Se mitä tämän jälkeen kummallekkin jää, on rahaa jonka sijoitan miten tahdon. Minulle jää enemmän, mutta mieskin pystyy kyllä säästämään ja sijoittamaan.
Meillä siis ei lasketa pennilleen tai prosentilleen, mutta tällä systeemillä kummallakin on sama elintaso, minä maksan enemmän tienaavana enemmän yhteisistä kuluista, mutta saan myös vähän enemmän säästöön - kompromissi siis.
Kotityöt jaetaan aika tasan tai tilanteen mukaan, riitaa niistä ei ole eikä niiden jakamisella ole mitään tekemistä raha-asioiden kanssa.
Jos rahasta tulee tuolla tavalla riitaa, vaikuttaa kyllä siltä ettei suhde ole muutenkaan ihan perustuksiltaan kunnossa..
Siis on hyvääkin, kunhan pidän suuni kiinni. Pikkuhiljaa olen tämän vasta alkanut ymmärtämään ja alan olla aika lailla loppu vallitsevaan tilanteeseen. Eihän nyt ensialkuun tällaista ollut ja kun vaan olen sopuisasti hiljaa huomauttamatta mistään niin varmaan välttyisin tällaiselta raivolta. Minä kuulemma olen hoitoa vailla ja terapeutitkin kuulemma sulkisivat minut heti lukkojen taakse jos hakeutuisin hoitoon kun syyttelen tekemättömistä töistä ja kyseenalaistan rahapolitiikkaamme. Ehdotin eilen että vaihtaisin työpaikkaa tai tekisin pidempiä päiviä, jotta minullakin olisi enemmän sitä rahaa, mutta siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. No, tyhjästähän sitä on paha nyhjäistä ja enempää töitäkään en saa kuulemma tehdä. Tarkoitus ei ollut sen enempää ruotia suhteen hyvinvointia tai pahoinvointia, vaan saada vastauksia siihen, miten muissa perheissä hoidetaan raha-asiat silloin kun tuloero on suuri?
En tiedä, miten toimittaisiin, jos tienaisin puolet vähemmän, mutta tällä hetkellä tienaan yli 5 kertaa vähemmän kuin mies. Mies maksaa omasta halustaan kaikki asumiskulut (tosin omistusasunto, eli vuokraa ei tarvitse miettiä). Vedet, sähköt, lämmityksen, yms joka tapauksessa maksaa kokonaan mies. Ruoastakin yli puolet. Ja jos minulle tulee yllättäviä isoja kuluja, kuten auton korjaus, hän aina kysyy, tarvitsenko apua maksamiseen. Koskaan en ole vielä tarvinnut, mutta ihanahan se on, että toinen tarjoutuu auttamaan, eikä pidä rahaa tärkeämpänä.
Tuollaisesta miehestä kuin ap:lla on, eroaisin heti.
itkijä kirjoitti:
Siis on hyvääkin, kunhan pidän suuni kiinni. Pikkuhiljaa olen tämän vasta alkanut ymmärtämään ja alan olla aika lailla loppu vallitsevaan tilanteeseen. Eihän nyt ensialkuun tällaista ollut ja kun vaan olen sopuisasti hiljaa huomauttamatta mistään niin varmaan välttyisin tällaiselta raivolta. Minä kuulemma olen hoitoa vailla ja terapeutitkin kuulemma sulkisivat minut heti lukkojen taakse jos hakeutuisin hoitoon kun syyttelen tekemättömistä töistä ja kyseenalaistan rahapolitiikkaamme. Ehdotin eilen että vaihtaisin työpaikkaa tai tekisin pidempiä päiviä, jotta minullakin olisi enemmän sitä rahaa, mutta siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. No, tyhjästähän sitä on paha nyhjäistä ja enempää töitäkään en saa kuulemma tehdä. Tarkoitus ei ollut sen enempää ruotia suhteen hyvinvointia tai pahoinvointia, vaan saada vastauksia siihen, miten muissa perheissä hoidetaan raha-asiat silloin kun tuloero on suuri?
Henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Jät tuo mies mutta vaihda parempipalkkaiseen duuniin ennen sitä. Lupaa sun ei tartte siihen mieheltä kysellä. Toi hulluksi haukkuminen on sen merkki että kannattais samantien katella omaa asuntoa, Hullu sinä et ole vaan miehesi. Mieti asiaa vaikka niin että sinä olet peili josta mies näkee itsensä ja haukkuessaan haukkuu omaa peilikuvaansa. Ulkoista ensin henkisesti itsesi tilanteesta ja sitten fyysisesti eli JUOKSE.
Pitempiä päiviä tehdessä joudut olemaan vähemmän tekemisissä miehesi kanssa ja taloutesi paranee. Tietenkään miehesi ei sitä halua koska pelkää menettävänsä otteensa sinuun. Mies ei voi kieltää sinua tekemästä töitä. Suomen laissa ei ole kohtaa joka antaa miehelle oikeuden määrätä vaimoa millään lailla tai kaventaa vaimon ihmisoikeuksia.
Me maksamme lainat ja asumisen puoliksi. Kumpikin maksaa itse autovakuutuksensa ja puhelimensa.Ruokaa ostaa se joka kaupan ohi menee.
No siis ap ensiksi kannattaa ymmärtää että mies ei huutanut tuossa raha-asioista. Hän huusi koska ei ollut tehnyt jotain mitä hänen olisi pitänyt tehdä ja koska ei halunnut kuunnella siitä sanomista keksi mitä tahansa mistä sitten huutaa sinulle. Tuo raha-asia nyt tuli miehellä ensiksi vain mieleen.
Oli miten oli niin jos teillä ei ole lapsia kannattaa harkita eroa. Ei tuo mihinkään muutu aikaa myöden.
Kuulostaa ikävältä suhteelta. Listaisitko nyt hyvät puolet vai jätätkö sen sian?
Ja taas herää kysymys, että minkä ihmeen takia te olette vielä yhdessä.
Tällä palstalla on lukemattomia valituksia kuinka toinen puoliso kohtelee kuin roskaa, mutta silti ollaan yhdessä. Tätä minä en tajua. Onko toisilla joku läheisyysriippuvaisuus, vai miksi ihmiset roikkuvat tuollaisessa parisuhteessa?
Ollaan kuultu näitä väkivaltaisessa suhteessa olevien ja erosta jollain tekosyyllä kieltäytyvien naisten tarinoita niin paljon, ettei meinaa enää jaksaa vastata edes.
Mutta soita Naisten linjalle.
Ettehän te rahasta riitele. Vaan mies haluaa sinun olevan hiljaa ja tekevän kotityöt.
Oletko valmis tähän? Jos teet, kuten hän haluaa, riitaa ei tule.
Mä en ymmärrä tuollaista rahasta riitelyä.
Mun mies on kaikella tavalla mukava ja naimisissa on oltu jo yli 20-vuotta. Hän on iankaiken ollut peeaa ja työtön. Ja minä olen se, joka on työssä. Olen miettinyt että jos tämä on se yksi tylsä asia meidän suhteessa, niin olkoon sitten niin. Mieluummin raha, kuin jokin muu. En vaihtaisi tätä usein rasittavalta tuntuvaa rahan vähyyttä johonkin muuhun ongelmaan parisuhteessa. Tietysti tällainen on rasittavaa, mutta sen kanssa on oppinut olemaan. Me kuulumme samaan joukkueeseen ja rahamme ovat yhteisiä.
Minä tienaan meistä enemmän ja meillä on yhteiset kulut ja menot jaettu niin, että molemmille jää käteen suurinpiirtein saman verran. Eli minä maksan enemmän. Ero ei tosin ole noin suuri. Kotityöt menee aika puoliksi.
Itse asiaan, minä jättäisin heti miehen, joka haukkuisi hulluksi, kontrolloisi ja syyllistäisi. Miksi ihmeessä suostut kynnysmatoksi? Lapsia, jos on niin ei tuo heillekään terve kasvuympäristö ole. Jos ei ole, niin lähde ja nopeasti. Miehesi on myös osituksen suhteen väärässä, et sinä tyhjin käsin joudu lähtemään.
Mies lupaa siivota, mutta ei siivoa.
Mitä tehdä?
Todeta itsekseen, että aha, se ei siivonnut. Olla asiasta hiljaa ja ryhtyä valmistamaan vieraille tarjottavaa. Hyväksyä se, että on sotkuista tai jopa likaista.
Jos mies jossain vaiheessa huomauttaa, että onpa pölyistä tms. tai vieraat ei voi istuutua ennen kuin siirtävät banaaninkuoret pois tuolilta, niin älä syyllistä miestä äläkä etenkään itseäsi. Voit todeta, että vaikka olit pitkän päivän töissä ja vasta äsken kotiuduit, niin on ihana nähdä kavereita ja jutella kaikessa rauhassa. Miehellä oli vapaapäivä, mutta hänkin on niin odottanut vieraita.
Kuulostaa tosi typerältä miehesi käytös. Miksi hän sitten on kanssasi, jos ihan perusasiat ottavat noin paljon päähän? Kai hänessä jotain hyvääkin on?