Mitä nämä henkilöt, jotka ottavat yliannostuksen lääkkeitä n. kerran kuukaudessa haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene.. Kyllä me psyk puolella pyritään auttamaan ja hoitamaan. Psykiatrinen ongelma silloin, kun se on persoonallisuusvika, on vaikea hoidettava, kun persoonalisuushäiriöinen ei useinkaan kykene ymmärtämään että hänellä tällainen häiriö on, joten hän ei kykene auttamaan itseään, ja tuo ymmärtäminen on siihen se avain. Potilas kun nyt ei vain parane sillä että hän roudaantuu vähän väliä enpon kautta osastolle, kun mitään vastuuta ei oteta itsestä, ja halutaan vain että "paha menisi pois", ymmärtämättä sitä että sen "pahan" poismeno on itsestä kiinni. Ei ketään voi parantaa väkisin, vaan se edellyttää potilaalta ymmärryksen omasta tilastaan, ja siitä että hänen kynsin ja hampain kiinni pitämä persoonallisuutensa on se joka estää hoidon auttamisen, ja paranemisen.

Eipä se silläkään parane, että odotetaan parantuvan itsestään... Pitäisi ottaa huomioon se, että jos aivoihin on jäänyt häiriö esim. itsetunnon kehittymisen kohdalle niin se itsetunto pitää tosiallisesti saada kehittymään, jotta siitä syntyy todellinen jälki aivoihin. Muutoksen pitää olla yhtä todellista kuin se muutoin kehittymisen aikaan on. Ilman todellisuuspohjaa on turhaa rankuttaa yhtään mitään..

Vierailija kirjoitti:

Näiden kohdalla tilanne on sama kuin jos vaarallisesta ja tuskallisesta fyysisestä sairaudesta kärsivälle annettaisiin vain riitämätön särkylääke ja kehotettaisiin pärjäilemään. Ja kyseinen perkele tulisi sen syöpänsä kanssa yhä uudestaan ja uudestaan kerjäämään huomiota.

Ei ole kyllä yhtään sama asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se noin mene.. Kyllä me psyk puolella pyritään auttamaan ja hoitamaan. Psykiatrinen ongelma silloin, kun se on persoonallisuusvika, on vaikea hoidettava, kun persoonalisuushäiriöinen ei useinkaan kykene ymmärtämään että hänellä tällainen häiriö on, joten hän ei kykene auttamaan itseään, ja tuo ymmärtäminen on siihen se avain. Potilas kun nyt ei vain parane sillä että hän roudaantuu vähän väliä enpon kautta osastolle, kun mitään vastuuta ei oteta itsestä, ja halutaan vain että "paha menisi pois", ymmärtämättä sitä että sen "pahan" poismeno on itsestä kiinni. Ei ketään voi parantaa väkisin, vaan se edellyttää potilaalta ymmärryksen omasta tilastaan, ja siitä että hänen kynsin ja hampain kiinni pitämä persoonallisuutensa on se joka estää hoidon auttamisen, ja paranemisen.

Jep, ja kyseinen ihminen ei ole ymmärtämättä kiusallaan vaan siksi ettei oikeasti ymmärrä, sairautensa oireena. Ei ole ollut elämässä niin onnekas että joku henkilökohtainen ominaisuus jota ei ole itse valinnut tai joku onnekas sattuma tai elämäntapahtuma auttaisi ymmärtämään. Myös aika ja karttuva elämänkokemus lievittävät oireita. Nämä on vetäneet elämässä hyvin lyhyen tikun ja kyllä minusta on tuntunut kurjalta lukea tältä miten hoitsut kertovat olevansa mahdollisimman tylyjä näille etteivät enää tulisi takaisin. Vaikka varmasti ihan hemmetin ärsyttäviä ihmisiä ovatkin hoitohenkilökunnan mielestä.

Niin, kuten kirjoitin, eivät KYKENE ymmärtämään. Persoonallisuushäiriö ei varsinaisesti ole sairaus, vaan kehittynyt piirre jonka ihminen on keksinyt selviytyäkseen elämässään.

Persoonallisuushäiriöt ovat eri asia kuin ruumiillisen tai henkisen sairauden tai esimerkiksi päihteiden käytön seurauksena muuttunut persoonallisuus. Persoonallisuushäiriöistä kärsiville on varsin tyypillistä, että he eivät itse tiedosta omaa vaikeaa käyttäytymistään.

Persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakee harvoin hoitoa persoonallisuushäiriöönsä, ammattiapua haetaan useimmiten kriisitilanteen, masennuksen tai ahdistuksen tai muun persoonallisuushäiriöön liittyvän vaikean elämäntilanteen takia. Hoidon onnistumisen kannalta potilaan oma halu muuttaa käyttäytymistään on tärkeää.

Jotkut sitten tekevät tuota että hakevat huomion yliannostuksilla, ja soittavat vielä itse lanssin. 

Tämä itsemurhakikkailu ei myöskään auta potilasta saamaan itselleen paremmin sopivaa apua, sillä ainoa heille sopiva apu on saada potilas ymmärtämään että hänellä on pershäiriö. Siitä sitten voi lähteä psykoterapialla eteenpäin.

Olet tenttikirjasi lukenut, mutta empatian ja aidon ymmärtämisen puute loistaa sanavalinnoista. Kukaan ei keksi itselleen persoonallisuushäiriötä. Sitä paitsi nykykäsityksen mukaan persoonallisuushäiriöillä on usein vahva synnynnäinen tausta.